7.2.2012

Lehtihamsteri ja -termiitti

Olen intohimoinen kaappien siivoaja. Hankkiudun käyttämättömästä roinasta herkästi eroon, enkä koskaan osta mitään sellaista, joka ei tulisi käyttöön. En siedä sotkua ja tavaroita, joilla ei ole mitään virkaa. En koskaan ota ilmaisia kylkiäisiä tai kaupanpäällisiä, ellei kyse ole tavarasta, jonka voisin myös ostaa. En keräilekään mitään.

Niin, paitsi aikakauslehtiä. Jotka ostan yleensä irtonumeroina. Ja joista jokaisen myös säilytän "myöhempää käyttöä varten" (sitä odotellessa).



Kuulen yhtenään, että "Eikö sun kannattais niinkun tilata noita lehtiä, eikä aina ostaa irtonumeroita? Tajuaksä miten paljon halvemmaks se tulisi?" Joo joo, tajuan tajuan. Siksi olenkin yrittänyt nyt ryhdistäytyä.

Tämä aloittelevan lehdentilaajan ryhdistäytyminen on sitten johtanut siihen, että meille tulee Glorian koti vahingossa kahteen kertaan, toinen ilmaiseksi ja laumanjohtajan nimellä. Mietin aina tuplalehtien jysähtäessä eteiseen, mitäköhän postinjakajakin ajattelee (etenkin, kun miehelle tulee Glorian kodin lisäksi myös Reserviläinen ja joku ilmailulehti).

Että meillä tulee sisustuslehdistä muuten niin hirveä riita, että niitä on perhesovun ylläpitämiseksi ollut pakko tilata kaksin kappalein?


Tavallaan se onkin ihan totta, mutta riidan osapuolet olemme olleet minä ja lapsi. Nyt lapsi saa yhden Glorian kodin silputtavakseen ja äiti toisen luettavakseen, molemmat ovat tyytyväisiä ja äiti saa lukea lehtensä rauhassa (ja siivota sen jälkeen olohuoneen lehdenpalasista).


Mutta joka kerta tuplanumeron pamahtaessa (siitä kuuluu oikeasti älyttömän kova ääni) eteiseen, tekisi mieli selventää rappukäytävässä juoksevalle postinjakajalle postiluukusta, että

Tää toinen on sit mun lapselle eikä miehelle! Vaikka siis ei se lapsi sitä itse ole tilannut... Enkä mä sitä tarkoita, etteivätkö miehetkin sais olla sisustamisesta sillä tavalla kiinnostuneita, mutta mun mies haluaa korostaa, että se ei ole. Eikä me olla maksettu tästä toisesta tilauksesta sit mitään, ei me nyt tuplia sentään tilattais! Tai voitaisiin me ehkä Tiede-lehdestä tilatakin, sen etulukuoikeudesta me usein kinataan... Mutta se MeNaiset on sit oikeasti kanssa vaan mulle! Eikun se ei taidakaan tulla mulle enää... Oletko sä vielä siellä?

20 kommenttia:

  1. ihan pikkusen vaan naurattaa :) täällä toinen kaappien siivooja, hih!

    tsemppiä urakkaan ja rapsutuksia pojille <3 entäs vauvalle, no öö, mukavia lukuhetkiä? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välitän toivotukset eteenpäin! Tänään on taas lueskeltu tosi ahkerasti.

      Poista
  2. Sähän voisit laittaa tuollaisen selityslapun suoraan teidän postiluukkunne yläpuolelle! Ei tartteis hätiköidä kolahteluun :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. LOISTAVA idea! Mulla ois muutama muukin juttu joista oon halunnut aina keskustella postinkantajan kanssa, esimerkiksi muutama kysymys, joista ollaan kavereiden kanssa kinattukin. Voisin laittaa siihen vastausvaihtoehdot ja kynän, jolla voi sitten ruksia sopivan boksin... Lähden kehittämään ajatusta...

      Poista
  3. Onnea on elää tuollaisen itsetietoisen joogaavan ja lukevan pienihmisen ja meditoivan koiran kanssa.
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On! Onnea on todellakin koira, jota ei häiritse vieressä omia tihutöitään tekevä pienihminen, vaikka meteli yltyisi kuinka kovaksi.

      Poista
  4. Oi mihin blogiin eksyinkään! Meilläkin on kaksi siperialaista. Tämä pitää nyt heti laittaa suosikkiblogien joukkoon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi hitsi vie, tervetuloa vaan lukemaan :)

      Kävin fiilistelemässä teidän hääjuttuja, meidän toissasyksyisistä häistä ja häämatkasta löytyy minimaalisen pieni juttu täältä.

      Jänniä pieniä yhtäläisyyksiä, muuten. Kuten toi TSH-viittaus tossa mun hääpostauksen otsikossa ja teillä hobittimusiikki marssina, siperianhuskyt molemmilla ja hääpäivien varsin samanlainen numerointi, meillä oli 02102010 :) Ja teidän hääpäivänä meidän tyttö täytti 9kk.

      Poista
    2. Oho! samanhenkisyyttä liikkeellä siis !

      Poista
    3. Ja ainakin alaosa mekostasi näyttää hyvin samanhenkiseltä kuin omani! Saako siitä enempää nähdä kuvia?

      Poista
    4. No mulla ei ole itsestäni puvussa sellaista kuvaa, joissa ei näkyisi kasvoja tai jonkun muun kasvoja, joten katalogikuvilla mennään. Mun puku oli tämä. Sopivaa pukua etsiessäni sovitin eri liikkeissä yhteensä 40 pukua, toi oli nro 37 ja rakastuimme toisiimme heti. (Sen jälkeen piti vaan varmuuden vuoksi kokeilla ne kolme vikaa ;) )

      Poista
    5. Oh my! 40? HUH! Itse pääsin "yhdellä" sovituksella ;) Vähän samaa tyyliä on havaittavissa mekoissamme :)

      Poista
    6. Joo, en ilmeisesti oikein tiennyt mitä haen ;) Samasta syystä en halunnut teettää pukua. Luotin siihen, että Se Oikea Puku löytää kyllä mut ihan samoin kuin Se Oikea Mieskin löysi :D

      Poista
  5. Huomenta! Löysin tänne sattumalta ja piti heti ahmia vanhempia postauksiasi. Teillä on kaunis koti ja sinulla hauska tapa kirjoittaa. Tykkään ja sait minusta riesan lukijana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hurjan paljon, riesa otetaan riemulla kannettavaksi! :)

      Poista
  6. Toistan itseäni, mut toi vika kuva taas ! Hän vähän lueskelee. voih<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän siinä juu lukee oikein rivien väleistäkin <3

      Poista
  7. Meille tulee kaks Anttilan kuvastoa, toinen minun nimelläni ja toinen juurikin mieheni nimellä. Jostain syystä sitä aina ryntää sinne ovelle "itsekseen" huutelemaan että "mitä sieltä taas tuli kaksi kuvastoa, eiks ne tajuu että asutaan samassa talossa, voiskohan tän toisen peruuttaa ettei aina tulis kahta?!" ja sit ihan onnessaan selaillaan kuvastoja ja oon iloinen että saan toisen kappaleen ihan täysin askartelua varten leikeltäväksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah! No mutta Anttilan kuvastot sentään on ihan ymmärrettävää postia raavaille miehillekin, Glorian kotia taas ei varmaan moni mies haluaisi omiin nimiinsä :D Täytyy varmaan alkaa kans huutelemaan "itsekseen"...

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.