Laumanjohtaja pitää laitteista. Häntä kiinnostavat oikeastaan aivan kaikenlaiset asiat, joilla on jonkinlainen koneisto tai mekaniikka, mutta aivan erityisesti sellaiset laitteet, jotka liikkuvat itse eteenpäin tai joiden kyydissä ihminen voi liikkua eteenpäin (paitsi jos laitteella on neljä pyörää, nelipyöräisistä asioista hän ei pidä).
No, kun olimme huhtikuussa hakemassa Beniriä kotiin ja painin koiranpentujen kanssa ympäri kasvattajan pihaa, kasvattajan puoliso esitteli laumanjohtajalle laitteitaan. Jotenkin se sitten eskaloitui siihen, että meille ostettiin sieltä koiranpennun lisäksi tämä tällainen vihreä pyöräasia.
Harhaluuloni oli, ettei pyörää käytettäisi ikinä, koska olemme tottuneet juoksemaan ja pyöräilemään koirien kanssa. Laumanjohtajan harhaluulo oli, että potkupyörällä olisi helppo juoksuttaa koirat.
Potkupyörä on kyllä helpompi kuin polkupyörä, koska sen kanssa ei voi tulla oikein mitään ongelmatilanteita, ja koska etenkin tämä potkupyörä on tarkoitettu juuri tähän tarkoitukseen. Pyörän edessä on pitkän varren päässä metallilenkki (näkyy tuolla vasemmassa yläkulmassa), jonka läpi remmi ohjataan ja joka siis pitää remmin kaukana pyörän pinnoista.
Laumanjohtajan mielikuva oli ilmeisesti se, että hän seisoo kyydissä ja katselee maisemia, kun koirat vetävät hänet lenkin kautta kotiin, mutta hänen hikoiluasteensa potkupyörälenkin jälkeen onkin yllättäen luokkaa läpimärkä.
Benir on oppinut juoksemaan Kodan rinnalla vasta viimeisen parin viikon aikana, koska ulkona on vihdoin niin viileää että siellä voi asioida myös juoksutarkoituksissa. Se on tämän myötä oppinut myös taidon, jota olen yrittänyt opettaa sille koko kesän: juomaan pullosta. Tähän asti sitä on jotenkin jännittänyt se, miten hurjan kovaa vauhtia vesi pullosta poistuu.
Nyt jännittää enää kaikki maailman valjaat.
