Huonekalu- ja koiranpentuasiat

Tänä vuonna on aika paljon kaikenlaista huonekaluhommaa. Viime vuonna en ehtinyt tekemään sillä saralla oikeastaan mitään (onpa jännä!), vaikka vanhoja huonekaluja kuitenkin ostettiin taloon paljon enemmän kuin uusia. Nyt olisi sitten hoidettavana kaksi käsittelemätöntä väliovea, yksi terassituoli ja yksi nojatuoli, ja ehkä myös yksi vaatekaappi ja keittiön ruokakaappi, minkä lisäksi joitakin huonekaluja puuttuu edelleen.

Olen uudenvuoden jälkeen aloittanut huonekalutyölistan aktiivisen karsimisen. Joululomalla tori.fistä löytyi mittojensa puolesta täydellisesti pyykinviikkaustasoksi sopiva sivupöytä.

Pöytä maksoi 80€. Pöydän myyjä oli joskus lyhentänyt sen jalat sattumalta oikein hyvin omiin tarkoituksiini (= matalalle henkilölle, joka viikkaa paljon pyykkiä) sopiviksi, kiitos vain hänelle siitä. Myyjä ei osannut kertoa pöydän historiasta mitään muuta kuin että on itse ostanut sen "jostakin kaupasta". Lisäksi huomasin pöydän takana Made in Mexico -laatan! Pitkän taipaleen takaa saapunut!

Asuin pöydän kanssa ensin pari viikkoa ennen kuin päätin, mitä sille täytyy tehdä. Näitä asioita täytyy miettiä tarkasti, jos edes harkitsee alkuperäisen puupinnan peittämistä.

Käytin maalina Tikkurilan vesiliukoista täyshimmeää Helmeä. Helmi on mielestäni erinomainen kalustemaalisarja, olen maalaillut sillä aika paljon seinäpaneeleita ja sen sellaista täällä. Ja pidän vesiliukoisista maaleista muutenkin, ehkä jostakin vähän hipistä syystä.

Uudet kuppivetimet ovat Helakaupasta, jolla on myymälä Hämeentiellä. Olemme tarvinneet taloon tähän mennessä jos jonkinlaista helaa, nuppia, vedintä, koukkua ja kilpeä eri aikakausilta, ja suurin osa on löytynyt Helakaupasta. Vahva suositus!

Ja sitten koiranpentuasioihin.

On aika erikoista, että porukassa on vaihteeksi jokin muu pentu kuin huskypentu, joita on ollut kolme peräkkäin. Kun nyt tälle sääterminologiselle linjalle olemme lähteneet, niin jos samojedit ovat luonteeltaan poutapilviä, ovat siperianhuskyt varsinkin pentuina salamoivia lumisadepilviä.

Mutta Karat ei salamoi. Sen sisin on – noh, poutainen. Sillä on jotenkin jatkuva hyvä boogie, eikä se tunnu tylsistyvän kovin helposti.

Lisäksi se näyttää lukuisilta muiltakin eläimiltä kuin koiralta.

Etenkin pandalta, mutta myös teddykarhulta.

Ja kuutilta.

Karat sanoo hei

Tässä on ollut vähän kaikenlaista, mutta olennaisinta on epäilemättä tämä.

Tässä on Karat, seitsemän kuukauden ikäinen samojedipoika, joka hylättiin viipurilaiselle koiratarhalle, jolta sitten päätyi kotihoitoon Helsinkiin. Näin Karatin kuvan koiria auttavan järjestön sivuilla ja tuli sellainen olo, että tämä henkilö on tavattava.

Pystytte ehkä suunnilleen kuvittelemaan, mitä kaikkea sen jälkeen tapahtui. Nyt Karat asuu meillä.

Se on täydellistä seuraa Benirille. Benir ja Kodahan eivät sillä tavalla varsinaisesti pidä toisistaan. Ne tulevat toimeen ja ne leikkivätkin usein, mutta ei siinä sellaista tunnepuolen yhteyttä ole koskaan näyttänyt olevan. Uskon sen johtuvan Nidosta – Nidon kanssa kasvaminen teki Kodasta syrjäänvetäytyvän, koska sen piti varoa Nidoa koko ajan. Benirhän ei ole lainkaan syrjänvetäytyvä, vaan vilkas, utelias ja todella leikkisä, mikä on aina vähän käynyt Kodan hermoille.

Karatkin on vilkas, utelias ja leikkisä.

Karatin sopeutumisessa kesti keskiviikosta lauantaihin. Lauantai-iltana koirat leikkivät ensimmäistä kertaa yhdessä, siihen saakka Karat jännitti ja vältteli kumpaakin koiraa ja Benir kiusasi Karatia. Sitten ne jotenkin vaan tottuivat toisiinsa. 

Lasten kanssa Karat on luontaisesti hyvä, se on kiinnostunut lapsista ja osaa siksi olla heidän seurassaan rauhallinen. 

Ja sitten muutamia muita juttuja! Olen saanut tiloja valmiiksi, esimerkiksi ruokailutilan... melkein. Metallisia tuoleja ei lopulta mahtunutkaan pöydän ympärille tarpeeksi, ja niiden siirteleminen oli lapsille hankalaa. 

Päädyin vaihtamaan tuolit puisiin, neljä niistä ostin käytettyinä ja kaksi uusina. Lamppu on royaldesign.fi:stä. Ja matto on oikeastaan tässä lainassa kellarin pukuhuoneesta, se on Anttilan konkurssimyynnistä, josta tein hyviä löytöjä. Seuraavaksi täytyy päättää, millainen tuoli päätyyn sopii. Ja ripustella seinälle vielä vähän jotakin.

Ja joo, nyt kakara on ihan jokaisessa kuvassa. Se käyttää suurimman osan hereilläoloajastaan kaiken tekemiseni seuraamiseen, ja nukkuu öisin mieluiten jalkojeni päällä. Siis sillä tavalla pituussuuntaisesti.

Tässä yritin kuvata makuuhuonetta, jonka järjestin uudelleen pönttöuunia varten. 

Makuuhuoneeseen saadaan toivottavasti pönttöuuni ("toivottavasti", koska projektissa on ollut vähän yllättäviä käänteitä, palaan niihin myöhemmin) lähikuukausina, joten täytyi saada se lopulliseen muotoonsa. Peili löytyi joulun tienoilla nurmijärveläisen vaateliikkeen konkurssimyynnistä. 

Ja tämä ei nyt liity enää aiheeseen, mutta halusin vaan kertoa että Karat näyttää tässä ja yleisestikin mielestäni ihan poutapilveltä.