22.2.2018

Yleiskatsaus

Säätila-, lemmikki- ja villieläinkatsauksesta, hyvää iltaa.

Koska talon ominaisuuksia observoidaksemme toivoimme viime talveksi tällaisia olosuhteita kuin nyt on, koska auton akku ei ole vielä kyllästynyt työhönsä ja koska löysimme Varustelekasta vahingossa lasten lämpökerrasto-osaston, säätilanne on meidän kannaltamme toistaiseksi oikein hyvä.

Talokin on suoriutunut pakkasista hyvin! Viime talvena ajattelin kaukolämpöä monta kertaa, tänä talvena en ole ajatellut kertaakaan!

Koirien mielestä säätilanne on tietysti paras mahdollinen.


Huskyt eivät haluaisi koskaan sisään, mutta sisällä ne ovat sitten lähinnä muodostelmassa takan ympärillä ja poikkeuksellisen kiinnostuneita nukkumaan ihmisen vieressä. Ne ovat 100% normaalia eläväisempiä ja leikkisämpiä kovilla pakkasilla. Karat pitää näistä huskyjen kausiominaisuuksista hirveästi, muuten ne ovat Karatin näkökulmasta ehkä vähän... tosikkoja.

Karat on pitänyt tänä talvena todella paljon myös siitä, että ensilumi on tavallaan tullut ehkä viisi, kuusi kertaa. Se on ollut joka kerta yhtä ällistynyt saapuvasta valkoisesta aineesta, sen saapumissuunnasta ja siitä, että se mahdollistaa oikeastaan ihan kaikkien asioiden syömisen tai vähintään nuolemisen.


(Joskus ällistyttää myös: Benirin saapumissuunta)


(Karat yritti taas poistua ns. linssin kautta.)

Sitten villieläinosioon:


Koska tiedän että tätä lukee ainakin neljä ihmistä joita kiinnostaa pupu-uutiset kaikkina hetkinä, haluan kertoa että aidan ulkopuolella on käynyt joko yksi tosi touhukas tai useampi pupu! Jäniini! Kaninchen! Olen luullut ettei täällä ole jäniksiä lainkaan, koska en ole nähnyt yhtään, mutta ehkä nämä agenttikanit ovat kiertäneet meitä kuin kuumaa puuroa. Tai kuin aidattuja pystykorvia.

Mutta miksi en ainakaan muista nähneeni niitä lenkillä (hirviä olen nähnyt)? Ovatko ne niin paljon villimpiä kuin kaupunkipuput, että huomaavat pystyt korvat kaukaa? Katselenko täällä enemmän horisonttia kuin pusikkoja? Harhauttavatko hirvet?

Olisi vielä pitkä ja romanttinen sisustusjuttu, mutta paneudun siihen ensi kerralla. Pähkinänkuoressa olennainen:


Eli takapuolikuva sopivasti ennen näitä pakkasia valmistuneesta tulisijasta huoneessa, jonka lähtökohta oli kaksi ikkuna- ja kaksi oviseinää – eikä valmista paikkaa takalle.

5.2.2018

Pieni mutta kulmikas

Kylpyhuoneremontin narratiiviin sisältyy koettelemuksia, joista voi lukea esimerkiksi täältä. Pidän kertauksen minimissään ja toistan vain tämän yhden kuvan kylpyhuoneesta alkuperäisessä muodossaan:


Koska kylpyhuoneita on kaksi, kaikki muut remontoitavat huoneet priorisoitiin tämän edelle, mikä oli sekä hirveää että hirveän hyvä. Hirveää tietysti siksi, että talon muita osia remontoidessa oli varsin ikävää tiedostaa pahimman olevan koko ajan vasta edessä, mutta myös hirveän hyvä, koska kylpyhuoneen saattoi rauhassa pyhittää remonttivälineiden pesemiseen. Oli mahtavaa pestä vanhassa ammeessa maaliteloja ja pensseleitä välittämättä siitä, miten paljon samalla tulee sotkeneeksi, mikä säästi aikaa ja etenkin kaikkien henkisiä resursseja.

Olimme kylpyhuoneen suhteen varautuneet järkyttäviin yllätyksiin, mutta yllätyksiä tulikin vain kaksi, joista toinen neutraali (se seinän sisältä paljastunut mysteeriovi) ja toinen riemastuttava: peilikaapin seinän takaa löytyi talon toisen hormin tiilipinta!

Aikataulussa ei pysytty: kylpyhuoneen piti alunperin olla valmis jouluna -16, sitten keväällä -17, kunnes lopulta vesi saatiin virtaamaan vasta syyskuussa -17. Suunnitelman sisällössä kyllä pysyttiin! Vanhat remonttikerrostumat purettiin ja putkivetoja järkeistettiin, ikkuna, lattialämmitys ja mahdollisimman suuri amme lisättiin.



Koska emme viikkoja jatkuneista yrityksistä huolimatta onnistuneet löytämään sopivaa vanhaa ikkunaa, kylpyhuoneen ikkuna päädyttiin tekemään lasitiilistä. Tiedän mitä ihmiset ajattelevat lasitiilistä, mutta itse olen aina pitänyt niistä ja joku on käyttänyt niitä talossa innokkaasti meitä ennenkin, joten vääryyttä tässä ei ole tapahtunut!

Lavuaari on Temalin, iso peili ja sen kautta näkyvä seinähyllykkö löytyivät pitkän etsinnän huipentumina tori.fistä (hyllykkö maksoi 15€ ja peili 25€! Kannatti!). Pisaranmuotoinen pieni peili on Nougatista. 


Amme on Hafan, valitsin valumarmorisen, koska pelkäsin että perheen satakiloinen kylpijä onnistuisi kellahtamaan akryyliammeen kanssa. Sekä seinälaatat että lattian kuusikulmainen kivipuristelaatta ovat Kaakelikeskuksesta. Suihkuverho kuuluu asiaan, mutta odottaa vielä kaapissa yhteisymmärrystämme siitä, millaiseen tankoon se ripustetaan. Myös ovi puuttuu, koska en suostu päästämään irti siitä tavoitteesta että se löytyisi käytettynä.

**

Edellisestä remonttipostauksen lopetuksesta on niin paljon aikaa, etten osaa enää. Harhautan siis luontoaiheisella kuvalla.


Ja kyllä – Karat kiihdyttää taas linssiä kohti. Nyt osasin jo väistää.