24.4.2014

Hys hys

Näytän jotain nopeasti, mutta täytyy olla aivan hiljaa.



Tässä on Benir. Hän on uskomattomien onnenkantamoisten ja sattumien tuloksena nyt meistä kuudes.


Tiedän, mitä ajattelette - onko se napakettu?  Ei, kyllä se siperianhenkilö on. Kerron lisää myöhemmin, nyt laumanjohtaja on Englannissa ja minä näiden kanssa keskenäni kotona, joten on hyvin tärkeää, ettei napaket.. Benir herää ennen kuin ehdin siivota, tehdä ruokaa, syödä ja laittaa ihmislapset päiväunille. 

(Joten arvatenkin silmät rävähtävät auki, häntä jatkaa vispaamistaan ja naskalihampaat iskevät lenkkareihin tasan sillä hetkellä, kun sammutan tietokoneen.)

100 kommenttia:

  1. OMG! Ihana napakettu ja iiihanaaaaa että laumaan on tullut uusi nenä! Pliiis, pliis jaksathan jakaa täällä blogissasi, usein! Miten snua voisi lahjoa?

    Btw; monta kuunkiertoa sitten, jutskailimme täällä oikean ruokavalion löytämisestä, kun omat saksanpaimenkoirat olivat niin ongelmallisia ruoan suhteen, kun yksi sai refluksiongelmia ja toiselta lähti karvaa kuin kanalta. Juteltiin silloin, että onko kokemuksia raakaruokinnasta. No, nyt olemme olleet pelkän raakaruokinnan periaatteella joulukuusta lähtien, ja molemmat pojat voivat erinomaisesti. Suosittelen. Teollisiin nappuloihin ei ole paluuta!

    Nyt uteliaana odotan saada lukea/nähdä kuvina (?) miten Koda on vastaanottanut uuden lauman jäsenen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lahjuksina vastaanotetaan kaikista mieluiten tietty kommentteja! Että ihan oikealla tiellä oot!

      Tosi hienoa, että raakaruoka on toiminut teillä. Ja hyvä että otit puheeksi just nyt… Nidohan oli tosi herkkävatsainen ja Koda taas söisi vaikka pieniä kiviä, ja kun pentukin ihan konkreettisestikin syö pieniä kiviä, nyt olisi tosi hyvä mahdollisuus vaihtaa ruokaa, jos meinaa vaihtaa. Tosin tuo Kodan nyt syömä nappula on sopinut sille niin hyvin, etten oikein tiedä…

      Kodan reaktioista ehdottomasti juttua luvassa :D

      Poista
  2. Awwwwwwwww, mä en kestä tuota suloisuutta!! Onnea perheenlisäyksestä! :D

    VastaaPoista
  3. Katsoin jo ekasta kuvasta että siinä on pentuturkki!! Ihanaa :)

    Onnea uudesta laumanjäsenestä. Meidän lauman pentuajoista on niin vähän aik... öö hetkinen, siitähän on neljä vuotta! Ilmeisesti pentuaika oli sen verran rankkaa että en vielä neljänkään vuoden kuluttua haikaile sitä :D. Vaikka kyllä ekan kuvan turkki ja pikku massu vähän toivat mieleen pentusen paijailun..............

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tunnistan pentuturkin n. kilometrin päästä. Kulman takaa.

      Musta tuntuu ettei Kodan (5v) pentuaika oikeastaan loppunut kun vasta nyt Benirin tultua, ja ei, mulla ei tosiaan ollut pentuaikaa ikävä :D Tykkään ihan hulluna huskypennuista, mutta lähinnä silloin kun ne eivät asu meillä… Jos olisi joku keino kasvattaa koira itse pennusta saakka mutta ilman tätä yhdessäasumista, valitsisin ehdottomasti sen. Nimim. tämänkin kommentin kirjoittamisen aikana jo kaksi kertaa villasukistaan tapellut.

      Poista
  4. Söpööööö!!!! :)

    -T-

    VastaaPoista
  5. Oi sitä pennun tuoksua... Onnea kovasti uusista tassuista! Toivottavasti kuulemme hänen (ja toki Kodankin) seikkailuista tiuhaan tahtiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tuoksu on pa-ras-ta! Tietty kuulette :) Benir vielä totuttelee kameraan, on siitä niin älyttömän kiinnostunut ettei kuvaamisesta tule yhtään mitään silloin kun se on hereillä, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...

      Poista
  6. Onnea uudesta napaketusta! Suloinen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Napakettu (tänään opin, että se on sama asia kuin naali) kiittää myös!

      Poista
  7. Onnea, onnea, onnea!! Minäkin odoton todella innolla tarinaa siitä, miten Koda otti/ottaa uuden tulokkaan vastaan. Meidän pikkulellikki saa nimittäin ison pikkuveljen kesäkuussa, jännittää. Kaunis on hän ja kirvoittanee moneen uuteen tarinaan, eikö?! Kiitos blogistasi, tykkään kovasti paljon!
    -Lellu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitoskiitos, kiitoskiitoskiitos! Palaan ehdottomasti tähän Kodan näkökulmaan myöhemmin, Koda yllätti ensireaktiollaan ja yllätti sitten pian uudestaan. Koda, joka rakastaa kaikkia maailman ihmisiä, on toisia koiria kohtaan usein aika sikamainen, joten muakin vähän etukäteen jännitti...

      Poista
  8. Onnea uudesta perheenjäsenestä! :) Saako kysyä, että mistä tulee/mitä tarkoittaa nimi Benir? Ja miten Koda on ottanut uuden laumatoverin vastaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Benirin piti ensin olla Berin, joka on hollanniksi karhu (ilmeisesti naaraskarhu, mutta eiseooniinjustiinsa), mutta se sitten vaihtui muotoon Benir. Palaan tähän varmaan tarkemmin jossain postauksessa, koska suhtaudun intohimoisesti näihin nimeämisasioihin :D

      Poista
  9. Oooh, tuollaiset onnenkantamoiset ja sattumat on parhaita! Onnea uudelle perheenjäsenelle ja pitkiä hermoja vanhemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos TOSI PALJON noista viimeisistä toivotuksista! Huomasin just, että yhdessä sohvatyynyn päällisessä on pienten hampaiden kokoisia reikiä… Kyllä tää tästä...

      Poista
  10. hiljainen blogiseurailijakin heräilee täällä kommentoimaan. Oi auvoa, pentusen unista popcornin tuoksua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että kommentoit! Uninen pentu on kyllä maailman paras pentu <3

      Poista
  11. Voi luttana, mikä pikkuinen! Toivottaisin sylillisen onnea, mutta tuollahan se näyttää jo uinuvan. Kuvia. Kansa vaatii paljon kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kansahan saa! Mulle tuli vähän yllätyksenä, että olen näin heikkona luttanan pikkuisen edessä. Kun muistelin että mä olen tosi tiukka ja johdonmukainen huskynkasvattaja. Mutta ilmeisesti se tiukka ja johdonmukainen linja tulee sitten vasta myöhemmin, kun turkki ei enää tunnu pumpulilta :D

      Poista
  12. Ihanaa, uusi pentu! Mikään ei paranna haavoja niin hyvin kuin uusi elämä. Toivottavasti toimii myös teillä. Odotan innolla uusia kirjoituksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se vähän parantaa :) Arpeuttaa ainakin. Kiitos <3

      Poista
  13. Voi apua! Pennun pehmoiset anturat, töppöjalat ja holtiton vaappuminen, siinä on paljon onnea pienessä pakkauksessa :) Kaikkea hyvää pienelle kaverille ja koko laumalle! TV

    P.S. Sillä on silmälasit ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, silmälasit! Silmälasit on musta huskypentujen värityksessä tosi olennaiset. Jos siis valitsisin pennun ihan vaan värin perusteella, en kiinnittäisi mihinkään muuhun huomiota kuin siihen, onko rillit vai ei :)

      Holtiton vaappuminen on ihan mahtavaa, Benir on siis huomenna jo 15-viikkoinen, mutta kompuroi edelleen. Sen erikoisuus on ylläri-kuperkeikka Kodan remmin yli.

      Poista
  14. Oi onneksi olkoon! Meillä myös yritetään hiipiä hiiren hiljaa kun Kali nukkuu. Kali on vasta 10viikkoinen ja sellainen terminaattori ettei haittaisi vaikka hän nukkuisi 23tuntia päivässä. Ulkona ollessa ei Kalilla ole mitään ongelmia nukkumaanmenon kanssa, mutta sisällä ei mene nukkumaan sitten millään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Beniriä voi juoksuttaa pitkin peltoja ja puistoja vaikka koko päivän, ja silti siihen iskee älytön hepulikohtaus heti kun tullaan sisään. Juoksi äsken pitkin sohvan SELKÄNOJAA niin kauan, kunnes akku loppui. Nyt tuhisee tyytyväisenä ja ihan taatusti aloittaa rallin just kun ollaan menossa nukkumaan.

      Poista
  15. Voi ei miten suloinen hän onkaan!!^^ mielettömästi onnea koko perheelle uudesta perheenjäsenestä!!^_^♥ innolla jään myös odottelemaan kuulumisia ja kuinka on uusi tulokas otettu vastaan!!^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulumisia tulloo joo! Kiitos <3 Me ollaan varsin onnettuneita!

      Poista
  16. JEEEEEEE! (millonhan mä uskaltaisin..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä asuu 3-vuotias ihminen, 1-vuotias ihminen, koira joka ei pidä muista koirista ja yksi vuorotyöläinen, ja me uskallettiin :)

      Okei okei, tässä painoi kyllä ratkaisevan paljon Kodan olemassaolo. Se ei olisi ansainnut elää ilman seuraa, kun on koko elämänsä viettänyt toisen koiran kanssa. Ja koska ei tosiaan tule muiden koirien kanssa aina toimeen, niin se seura on pakko kasvattaa sille itse.
      En kyllä valita ;)

      Poista
    2. Niiiiin mutta kun meillä ei ole koskaan ollut koiraa. Meillä asuu yksi reissutöitä tekevä mies, 7- ja 8-vuotiaat jo tavoille opetetut kakarat ja sitten minä, jota en osaa laittaa lokeroon. Nyt olisi aikaa, mutta puolen vuoden päästä en ole varma. Tuleeko aikaa sitten väkisin, sumplaantuuko kaikki? Enkä siis ole edes soittanut kenellekään ja mennyt oikeasti tutustumaan rotuun, kun en ole varma tästä koirahommasta. Turhaan sitä ketään (muuta kuin sua) kiusaa jos meille ei vaan voi tulla koiraa.

      Niin ja sitten nämä tapaukset 7+8 ulkoiluttavat jo itse itsensä, eivät kuse nurkkiin eivätkä järsi mitään kiellettyä. Jaksaako tässä nyt alkaa ketään uutta kouluttamaan??

      Poista
    3. Ymmärrän, ymmärrän. Sanoisin itse, että kaikkeen tottuu ja aikaa on sille, johon haluaa aikansa käyttää. Mun elämä olisi PALJON helpompaa ilman koiria. Mutta mä en ole koskaan ajatellut että voisin enää ikinä elää ilman koiria. Enemmän oikeastaan tulee ajateltua sitä, että voi kun olisi joskus vielä tilaa kolmannelle (koska mua kiinnostaisi päästä seuraamaan koirien laumaantumista vierestä, kaksi koiraahan eivät vielä muodosta laumaa sillä tavalla kuin kolme jo muodostaa… Oon myös miettinyt että haluaisin joskus kasvattaa koirasisarukset ihan pennuista :D Terv. nimim. Uusimaan Hullu Huskynainen).

      Poista
  17. Voi ihanaa. Toinen kuva ylhäältä oli puhutteleva: (salaman?) valokeila ja pennun perä. Kävi Nido mielessä. Pennulla on myös ihana, blogisi lukijalle jo tutuksi käynyt naamari. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on aamuauringon valo meidän etuoven ikkunan läpi :) Puhutteleva tosiaan.

      Katsottiin jo kuvista, ennen Benirin tapaamista, että on aika samanvärinen kuin Nido oli pienenä. Mutta onkin siis TÄYSIN samanvärinen, kuitenkin ruumiinrakenteeltaan ja kasvonpiirteiltään aivan erilainen. Tuo tuttu väritys on jotenkin jännästi tosi lohduttavaa.

      Poista
  18. Apua, melkein huudahdin täysiä:"IIIIIIK"! Kunnes tajusin, että piti olla ihan hiljaa. ;) Joten kuiskaan vaan ihan pikkuisen iikin ja totean, että hän ON suloinen. <3 Onnea! :)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me molemmat tiietään että et huutanut vaan siksi, koska tiesit tästä jo!

      Kiitos <3 :*

      Poista
    2. Ha-hah! Sä oot niin ja pelkästään oikeassa! ;D

      Poista
  19. Nonnii, muutama tommonen kuva ja pää on ykskaks täynnä pelkkää hattaraa, joten kommentoi tässä ny sitte mitään järkevää. Tyydyn sanomaan, että AAAAAW! :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun tekee mieli lähikuvata tota pumpuliturkkia koko ajan ja jakaa siitä tulosteita lentolehtisinä naapurustoon. Haittaakse?

      Poista
  20. Onnea perheenlisäyksestä! Ihana pieni, sydän sulaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! :) Hän on just semmoista sydäntäsulattavaa tyyppiä kyllä.

      Poista
  21. En kestä, ihana! Onnea pentuselle ja perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pentu ja pennun perhe kiittävät kovasti <3

      Poista
  22. Voi IHANUUS, ota joka päivä ainakin sata kuvaa :) Aika rientää niin mahdottoman nopeasti ettet huomaakkaan kun se on jo taas vähän vanhempi ja just niitä kuvia ei mukamas ehtiny...... Ja vaikka ei yhtään kuvaa ottaisikaan IHANUUS ei vähene päinvastoin. Onnittelut teille koko koplalle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin JUST tänään, että tuleekohan Beniriä kuvattua… En ole siis kuvannut Kodaakaan paljoa pentuna, vaikka silloin (tai oikeastaan sen pentuajan takia) kirjoitin tätä blogiakin jo. Nidosta on koko pentuajalta yhteensä ehkä alle kymmenen kuvaa. Lupaan tsempata! Ja kiitos <3

      Poista
    2. Samalla tavalla mietin, että tuleekohan kuvattua kun meille tuli pentu noin vuosi sitte. Kuvia on otettu aika paljon, mutta nyt tuntuu siltä ettei mikään ois riittänyt. Ja aina joku asento tai liike muistuttaa siitä että se oli jo pumpuliturkki aikaan...Siksi vaan tsemppausta sinne ja jaksamisiakin naskalihampaiden kanssa :)

      Poista
    3. Vielä tuli mieleeni... se kirja, se jonka kirjoitat, eikö?! Siihen saat oivaa kuva materiaalia Kodasta ja Beniristä. Kirjaa odotellessa, toivottavasti ei kamalan kauaa....Lämpimin ajatuksin

      Poista
  23. "IIIIIIIH!" kiljui ääneen joku, hm, anonyymi pehmo täällä ruudun toisella puolen. :D Voi miten soma! Voi miten ihana väri! Voi tuota pentuturkkia! Voi miten ihanaa, että joku muu kuin minä kasvattaa sen! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahaha anonyymi pehmo :D

      Toi väri on mun lemppari! Tykkään tositositosi paljon näistä tämänvärisistä <3

      Voi kun joku muu kun minä voisi kasvattaa sen!

      Poista
  24. Oioi, en malta odottaa lisää juttuja ja kuvia! Onnea kuudennesta matkustajasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Matkustamisesta puheenollen, auto onkin sitten taas täynnä :D

      Poista
  25. Olen käynyt katsomassa noita kuvia 5 kertaa.
    Noista tummista silmälaseista tuli vähän karhukopla mieleen. On se niin ihana, ja kenkiä, tyynyjä ja mitä se nyt sitten syökään saa aina uusia. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tuijotan pentua koko ajan. Siis aivan koko ajan. Jos olen toisessa kerroksessa, on pakko yrittää välillä salaa hipsiä katsomaan sitä, mitä se tekee, koska se KUITENKIN tekee jotain mahtavaa just silloin kun mä en katso.

      Kodahan ei syönyt pentuna juuri mitään, ei siis edes yrittänyt, ja sitä ei tarvinnut per nakerruskohde kieltää kuin kerran. Meillä on siis viimeksi ollut kaikkea syövä pentu n. 7 vuotta sitten, joten tässä on vähän totuttelemista :D

      Poista
  26. Ne tassut!! Nöpönenä !! Pentukarva!! Iiiiiiiiihana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NIIN ONNNN! Etenkin toi sen karva on täydellistä, ei meillä ole näin pehmeää pentua ennen ollut <3

      Poista
  27. onneks tää blogi on olemassa koska niin kauan kun on tää blogi, nii kaikki on vähintäänki aika hyvin.
    Ja Benir, en kestä ! Minäkin haluan !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vähintäänkin tosi hyvin! Tuu kattomaan Bebeä!

      Poista
    2. Perut sitte vähintäänki uusinta kutsut, ku oon ollu siellä vähän aikaa uikuttamassa :D

      Poista
  28. Tuo nenä! Ja tassat! Ja korvat! On se ällösöpö. Täällä on yks neiti-ihminen ihan höpönä! Iiiiih <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän peukkuja, että tohon höpönenän keskelle vaalenee vielä kirkkaan vaaleanpunainen raita. Se on vähän vaaleampi kuin toi nenä muuten ja silmälasipäisille huskypennuille tulee usein raitanenä. Raitanenät on parhaita.

      Poista
  29. Oi-oi-oi! Kirjoita menneistä! Kirjoita tulevista!
    Pääasia, että kirjoitat! Ostan heti monta monta kirjaa ystäville ja tuttujenkin tutuille.

    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen miettinyt näitä sanoja tosi usein :) Kiitos.

      Poista
  30. Onnea! Tää on niin hassua kun en koskaan ole ollut mikään koiraihminen, tykkään kyllä kaikenlaisista otuksista ja koiria on kiva rapsutella - en kuitenkaan koskaan ajatellut seuraavani blogia koirista, mutta niin vaan tulen hyvälle tuulelle kun luen sun juttuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sää olet kato sitten sitä blogin ihan alkuperäistä kohderyhmää! Kun halusin aikoinani alkaa kirjoittaa sellaista blogia, jossa kirjoitetaan paljon koirista, mutta jota tykkäisi lukea vaikka ei välittäisikään koirista. Kun en mä itsekään ole sellainen koiraihminen että kiinnostuisin ihan kieli pitkänä kaikista koirahorinoista :D Kiitos <3

      Poista
  31. Voi hyvänen aika! Onnea uudesta perheenjäsenestä!

    VastaaPoista
  32. Välillä tuntuu että vaikka en usein kommentoikaan, elän salaa teidän katossa kärpäsenä. Kun kerroit Nidosta, rupesin melkein vollottamaan työpöydän ääressä, nyt rupesin melkein hihkumaan ja pomppimaan tästä uutisesta! Ihanaa että saitte uuden laumanjäsenen Kodan seuraksi, olkoonkin sitten maailman suloisin napakettu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kommentti :´) Kiitos tosi paljon kaikista ajatuksista. Napakettu on sopinut yllättävän hyvin joukon jatkoksi!

      Poista
  33. Vastaukset
    1. No hän on varsin onnistunut kyllä! Kiitos!

      Poista
  34. Eikä!! Mitä pennun pehmeyttä kuvista huokuu! <3<3 Onnea koko jengille uudesta tulokkaasta ja paljon pinnaa! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lupaan jatkossakin tekstuuritarkkoja lähikuvia turkista, ehkä lähinnä pyllyosiosta. Ja haha, kiitos pinnoista! Niitä venytetään :D Ja nehän venyvät <3

      Poista
  35. Aww, onnea tulokkaasta <3 Life ends, life beginns. Mutta ennen kaikkea tsemppiä (tylsää ei tule varmaan hetkeen olemaan)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Niinhän se on. Ja jep, ei varmaan tule mikään pitkäveteinen kesä tästä...

      Poista
  36. En muista kommentoinko mitään kun menetitte tärkeän perheenjäsenenne, se lamautti minutkin, eihän sellaista voi tapahtua... Mutta, tämä kuvasarja on täydellisyyttä, tällä pennelillä on suojelusenkeli jonka me kaikki tiedämmekin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on :) Benirissä on joitain juttuja, jotka on aika samanlaisia kuin Nidossa, vaikka se onkin tosi erilainen pentu kuin Nido oli. Mutta ne samanlaiset jutut tuntuvat tosi liikuttavan turvallisilta häivähdyksiltä suuresta henkilöstä, joka meillä täällä joskus asui.

      Poista
  37. Ollaan mietitty uuden auton hankkimista, koska nykyinen käy viidelle hieman ahtaaksi. Mietin, että olsiko teillä hyviä vinkkejä? Miten teidän siirtyminen kuuden voimin tapahtuu?

    -Ada

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ajokokemus ei ole olennainen osa paikasta A paikkaan B siirtymistä (mulle on, ja siksi nämä autoasiat on meille vähän haastavia), neljälle ihmiselle ja yhdelle isolle koiralle on aika paljon hyviä vaihtoehtoja, mutta kun isoja koiria on kaksi, menee heti vaikeammaksi. Jos mun pitäisi ihan lonkalta suositella jotain eksakteja malleja, valintani kookkaamista, mutta kuitenkin tavallisista henkilöautoista olisi varmaan Dodge Journey tai Fiat Freemont. Mutta onhan sitten myös esim Volkswagen Touran, farmarivalliset Volvot ja Toyota Verso. Maastureissa (sekä city-, että etenkin oikeissa maastureissa) tilaa onkin sitten kaikissa aika paljon, paitsi että takapenkit ovat aina matalia (siis korkeus lattiasta penkille on pieni), joten pitkäkoipisille takapenkinistujille tai valtaville tavaramäärille jalkatila on huono. Meillä on nyt Jeep, johon olen syvästi kiintynyt. Jos ollaan kaikki liikkeellä, autoon mahtuu vain hyvin vähäiset kantamukset meidän henkilöiden lisäksi. Meille se ei ole ongelma, koska ollaan hitaasti mutta varmasti siirretty meidän ykkösmatkustuskohteeseen eli mökille varusteita niin, ettei kotoa tarvitsisi raahata sinne muuta kuin itsensä. Toisaalta tilanne helpottaa sitä mukaa, kun lapset eivät enää tarvitse valtavia turvaistuimia. Suhteessa ylivoimaisesti eniten autosta vievät tilaa lasten istuimet tukijalkoineen ja rakenteineen ja systeemeineen (joten ollaankin nyt hakemassa vähän helpotusta tähän tilaongelmaan sillä, että vaihdetaan lasten istuimet rakenteeltaan pienempiin (eli kalliimpiin)). Joten yksi hyvä vinkki olisi se, että kannattaa kiinnittää istuimiin huomiota selvittämällä, saako autoon merkin omia istuimia. Ja jos ko. autovalmistaja ei itse valmista istuimia, joku toinen autovalmistaja saattaa valmistaa siihenkin autoon sopivia istuimia. Autovalmistajien lastenistuimet ovat joka tapauksessa todella paljon parempia kuin yleisistuimet myös tilankäytöllisesti. Ja tosi paljon kalliimpia.

      Avautuminen päättyy. :D

      Poista
    2. Niin joo ja hei! Sitten on tietty myös suksiboksimahdollisuus. Auton ei tarvitse olla niin suuri, jos voi käyttää suksiboksia tavaroiden kuljettamiseen. Me ei voida, koska mä en ylety meidän auton katolle, ja olisi se nyt hitto vähän nöyryyttävää joutua hakemaan joku jakkara, jotta saisi tyhjennettyä matkatavarat autosta...

      Poista
  38. Jeee!!!! =) Onnea! Ja muistakki laittaa paljonpaljonpaljon kuvia tuosta söpöläisestä. Ja mielenkiinnolla odottelen tarinaa siitä miten Koda reagoi. Ja tietysti kiva kuulla mitä ne ihmislapsetkin pennusta tuumivat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitanlaitanlaitan! Meillä yritetään just tottua siihen, ettei tarvi välttämättä hyökätä kameran kimppuun aina kun se tulee lähelle… Kiitos!

      Poista
  39. No johan mä jotain aavistelinkin, kun viittasit aiemmin erityisen tärkeään päivään. ;) Benir on kerrassaan suloinen, odotan erittäin innoissani kaikkia ihania kuvia ja tarinoita sen kasvusta. Onnittelut laumanlisäyksestä - aivan ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä jo mietin että eikö muka kukaan vanhemmistakaan lukijoista arvannut :D Joo, olin lopulta sitten niin innoissani ja jännittynyt, että matkalla kasvattajalle ajettiin kerran harhaan ja koko automatkan ajan oksetti. Takaisin tullessa, kun Benir oli mun sylissä, nukahdin euforiapäissäni syvimpään uneen jota oon nukkunut sitten… Ties koska viimeksi.

      Poista
    2. Lämmin koiranpentu sylissä on varmaan parasta lääkettä kaikenlaisiin vaivoihin, ikäviin ja suruihin - joku runoilija (no en muista kuka, enkä myöskään ole ihan varma meneekö lainaus täysin oikein) on kirjoittanut: ketäpä pieni koiranpentu ei saisi hymyilemään. Se on kyllä niiiiiin totta, koiranpentua ei voi katsoa hymyilemättä ja sen tuoksuun ja tunteeseen on varmasti hyvä nukahtaa.

      Kerrothan sitten (varmasti kerrot pyytämättäkin, mutta pyydän silti) miten Koda suhtautuu pentuun. Siis opettaako se sille pahoja tapoja vai taantuuko pennuksi itsekin vai kasvaako siitä se järkevä isoveli, joka kertoo pienelle kaikki Tärkeät Asiat, jotka Viisaan Koiran Tulee Tietää.

      Poista
    3. No kyllä todellakin on. Benir etenkin, se on maailman pehmein koiranpentu, Nido ja Koda olivat pentuina suorastaan hiekkapaperikarkeita Benirin untuvaan verrattuna. Untuvaa ovat ihmetelleet muutkin.

      Kerron, kerron! <3

      Poista
  40. Tämä hyvä! Tsemppiä kakkaralliin ja paljon pitkää pinnaa kaikkiin niihin hetkiin kun huomaat jotain tärkeää tai arvokasta tuhoutuneen. ;) (Vihreät kasvot eivät pue minua, siksi piti keksiä tähän siirappiseen kommenttiketjuun jotain negatiivista sanottavaa, sori!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, ihan hyvä vihreiden kasvojen estotaktiikka! Mä kyllä tulen ihan varmasti tässä lähitulevaisuudessa tarjoamaan myös muita hyviä keinoja akuutin vihreyden karkoitukseen :D

      Poista
  41. Eeeeiih, ei pysty: iiiiiiiiiihana napak..... eikun siperianhenkilö <3 Mä niiiiiiin haistan sen pennuntuoksun, tunnen sen pumpuliturkin. Ja ne naskalihampaat. Pitkiä hermoja se tietysti tosiaan vaatii, mutta ooooooiiiiih miten ihastuttavia nuo on.... (ja eeeei ei yhtään ole pentukuumetta ei lainkaan.... meidän henkilöt on nyt 4 ja 5 v ja minusta laumaan voisi mahtua vielä yksi...tai kaksi....ihan hyvin....)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis aivan hyvin mahtuu aina yksi… tai kaksi…

      No hermot tässä kyllä kasvaa pituutta! Mielenkiintoista elää porukassa, jossa on 1-vuotias ihminen ja muutaman kuukauden ikäinen koiranpentu. Nuo kakarat ovat yllättävän samanlaisia. Benir on vaan nopeampi...

      Poista
  42. Voi vinkura mikä söpöliini, kaukopörrötys!!! Onnea uudesta tulokkaasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Välitän pörrötyksen eteenpäin <3

      Poista
  43. Siis a-p-u-a! Onnea uudesta henkilöstä! Hirveä (krooninen) pentukuume ja tällaiset kuvat tekee kyllä hyvää. Onpa muuten kauniin värinen pentu. Toisaalta, enpä ole ikinä ruman väristä siperianhenkilöä nähnyt, mutta niistä kauniista erityisen kaunis näyttäisi olevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krooninen pentukuume on tosi paha! Se on paha! Ja kun lääkkeitä ei ole kuin yksi…

      Hän on kyllä kovin kaunis, tykkään näistä vaaleista siperianpoikasista tosi paljon. Ja odotan aika kiinnostuneena sitä, minkä värinen Beniristä tulee aikuisena, ja miten värin kehitys jatkuu. Huomasin tässä yksi ilta blogin vanhoja postauksia selaillessani, että Kodakin on ollut pari vuotta sitten ihan erivärinen kuin nyt.

      Poista
  44. Hirmu myöhäiset, mutta valtaisat onnittelut! Ja siis ihana. Nuo tolppajalat ja kaikki. Ei ole sanoja!

    VastaaPoista
  45. Halusin tulla tänne ihan onnittelemaan uudesta perheenjäsenestä, hän on erittäin söpö :)

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.