24.9.2018

Yoda on väärässä

On ilmennyt, että elämäntilanne jossa kaikki kirjoittaminen jää tekemättä, on tämä.

Ja sanoinkohan näin edellisestäkin vuodenajasta? No sanon joka tapauksessa viimeisimmästä: kesä ei mennyt ihan niin kuin piti, mutta meni kuitenkin.


Koska myös epäsuosituista mielipiteistä täytyy voida puhua avoimesti, haluan kertoa tulleeni tässä mm. siihen tulokseen, että Yoda on joskus väärässä.

Luulin hirvittävän pitkään, että "Do or don't, there is no try" on hyvä kiteytys olemassaoloon vaadittavasta asennoitumisesta, mutta hyvänen aika – ei olekaan! Se päteekin vain tietyin reunaehdoin! Esimerkiksi kylmään veteen hyppäämiseen se toki pätee, rokkitähteyden tavoittelussa ei. Tatuoinnin ottamisessa pätee, remontoimisessa ei.

Tämä saattaa olla sellainen asia jonka jokaisen massiiviremontoijan on opittava kantapään kautta itse, mutta siltä varalta että joku kuitenkin uskoo sanomalla, haluan kertoa, että joskus ei voi kuin yrittää. En tarkoita sitä, että pitäisi tavoitella lopputulosta jossa on yritetty, mutta ehkä mitään lopputulosta ei tarvitse tavoitella aina silloin kun jotain aloittaa.

Saatiin kesän aikana kaikesta huolimatta tosi paljon aikaiseksi, koska aiemmin kammoksuttu ilmastonmuutosfaktori toimikin yllättäen meidän puolellamme – kuumassa ja kuivassa on hyvä tehdä pihaa! Ikkunaremonttia vähän harjoiteltiin yhdellä huoneella, mutta muutoin tehtiin kesän aikana ulkona kaikki se mikä oli tarkoituskin tehdä: keinu, liuskekivipolut ja pyörävaja.


Keinussa käytetyt puut kaadettiin (itse en kyllä kaatanut) ystävänystävän metsästä, kuorittiin, koottiin ja kesän lopulla käsiteltiin säänkestäväksi. Renkaaseen käytin yksityistä rengasdiileriä, lautakeinu on Aconilta ja hämähäkkikeinu Motonetistä.

Ja jos 80-luku soittaa ja haluaa liuskekivensä takaisin, kertokaa sille että en anna!


Pyörävajan ovet saatiin valmiiksi pari päivää sitten, salpa puuttuu vielä. Tämä vajaprojekti oli pitkä, tuhottomasti aikaa meni tarkkojen mittojen päättämiseen, koska vaja ei saanut tulla talon ikkunoiden peltonäkymien tielle. Päädyimme ns. leprekaunimittaan, vajan korkein kohta on päälakeni korkeudella. Vajan materiaalit maksoivat kattohuovat mukaanlukien n. 150€, seinäpaneelit ostettiin Facebookin remppakirppisryhmästä valmiiksi käsiteltyinä. 

Kaivonrenkaassa on muuten lipstikkaa ja minttua, vaikka marjapensaalta näyttääkin!

*

Toinen asia jonka suhteen Yodan näkemys ei päde, on bloggaaminen. 


(Kuvassa näkyy muuten esim. yksi kädellinen ja yksi hulavanne puussa. Lisäksi mainittakoon että kuvan henkilöistä kaksi karkasi pihasta pari viikkoa sitten. Viiden pisteen vihje: ei Koda eikä ko. kädellinen.)

Koska olen kokeillut bloggaamista jo sekä onnistumis- että luovuttamismentaliteetillä eikä kumpikaan toimi, jäljelle jää yrittäminen. Joten ainoastaan sitä lupaan jatkossakin.