Elämä yksivuotissyntymäpäivien jälkeen

Se on aivan erilaista kuin niitä ennen. 

Juhlien myötä olen esimerkiksi ymmärtänyt, että heliumilla täytetyt ilmapallot saavat kaikki ihmiset ikävuosilta 1-31 riemastumaan avoimesti.

(Epäilen muidenkin kyllä riemuinneen, mutta vain aikuisuuden suomissa rajoissa. Eli sisäisesti.)

Lapsi sai loistavia lahjoja, kuten puisen mopon, leppäkerttukypärän, jälkeenpäin toimitettavan altaan ja myyräjunan. 

Ja sitten tietysti myös sen yhden lahjan, jonka kanssa on sattunut pienehkö väärinkäsitys.

Miten muka selität tämän näköiselle siperianhuskylle, että se ei oikeastaan ole sulle?

Niin. Et mitenkään.

Keksin myös vihdoin, mitä työhuoneesta on muutosta saakka puuttunut: vuodesohva ja yksi perheenjäsen! Molemmat asettuivat sinne tällä viikolla ja olo on heti paljon kotoisampi. Siitäkin huolimatta, että tänään 5km aamulenkistä ainakin 3km ajan puheenaiheena oli Telamiinat ja kuinka ne kootaan.

Toinen työhuoneen uutuuksista uhkaa lähteävänsä vielä ennen kesää. En anna.

Tätä täällä tapahtuu

Lähipäivinä täällä on tapahtunut muun muassa seuraavaa:

On asennettu makuuhuoneeseen vihdoin hyllyt! Huoneen molemmin puolin on kummallekin omat hyllyköt. Kuvasin vain omani, sillä laumanjohtajan hyllykössä on lähinnä jotain rumia sotakirjoja, sääasema (...) ja puolikas kranaatti.

On käyty mahtavalla sadelenkillä ja todettu, että kaatosateella saa vallata koko lenkkipolun leveän kuljetuksen käyttöön (lastenvaunut, siperianhuskyt ja minä viemme yhteensä vajaat 2 metriä tien leveydestä, vaikka yrittäisimme kulkea tiiviisti).

On sairastuttu vatsatautiin ja peruttu yhdet yksivuotissynttärit.

On kuitenkin avattu salaa yksivuotislahja. Jonka isi on ehkä ostanut vähän itselleen...

On lojuttu, lojuttu ja lojuttu peittojen alla ja katsottu pölyn leijailemista.

On lojuttu, lojuttu ja lojuttu kylpyhuoneen lattialla ja katsottu... kylppärin kattopaneeleita.

On odotettu sitä, että laumanjohtajan työvaatteet ja salkku jäävät kuudeksi viikoksi pölyttymään! Isyysvapaa! Jes!

On myös törmätty selittämättömään siperialaisperäiseen mysteeriin.

Viime yönä heräsin siihen, että alakerran palovaroitin piippasi loppuvaa patteria. Samassa tajusin alakerrasta kuuluvan kummallista kolinaa ja vaeltelua. Mennessäni katsomaan, istuivat siperialaiset vierekkäin ulko-oven edessä ja tuijottivat minua läähättäen. Kun kiipesin takaisin yläkertaan herättämään ainoaa lenkkikuntoista aikuista, kuulimme, kuinka koirat yrittivät avata porukalla ulko-ovea. Kahvasta. Koirat käytettiin ulkona kahteen kertaan, eikä kummallakaan ollut hätä. Kun viimein menimme uudestaan nukkumaan, jäi Nido päivystämään ulko-oven eteen. Aamulla olivat taas ihan muina miehinä.

Mitä täällä tapahtuu?

Uusi susiluola remontissa: kyökki

Olen ilmeisesti ollut edellisessä elämässäni tanskalainen.

Mikään muu kuin puolueellisuus ei nimittäin selitä sitä, miksi mielestäni juuri Tanskassa tehdään maailman parhaat sisustusesineet, viihde-elektroniikkalaitteet, hääpuvut, elokuvaohjaajat ja lastenvaatteet. Ja tietysti myös keittiöt. (Ja niillä on kuninkaallisiakin!)

Haavekeittiöni olisi hyvin tanskalainen, maalaisromanttista kodikkuutta ja teollista raakuutta yhdistelevä tila, jota ei ehkä tunnistaisi heti keittiöksi. Ei varmaankaan tarvitse luetella kaikkia niitä syitä, joiden takia emme alkaneet askartelemaan lapsiperheen rivitalokeittiöstä sellaista. Jonkinlaisen maalaisromanttis-teollisen hengen keittiöön kuitenkin halusin.

Lähtökohta oli tämä. Ei huono, mutta ei ollenkaan meidän tyylinen.

Ainoa asia, jonka keittiöön oikeasti tarvitsimme oli täysikokoinen uuni vanhan, kapeamman mallin tilalle. Sen lisäksi laumanjohtaja halusi ehdottomasti kaasulieden. Oma ykköstoiveeni oli keittiön värityksen terävöittäminen. Ajatus oli, että kaikki kiinteä tason alapuolella olisi mustaa ja sen yläpuolella valkoista.

Välivaihe näytti mm. tältä ja sattui sydämeen. Huomatkaa toiveikkaasti tulevalle paikalleen aseteltu kaasuliesi paketissaan.

Vanhat kaapistot ovineen säilytettiin, mutta kaikki muu meni uusiksi. Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, lopputulos jännitti viimeiseen saakka, sillä keittiötä tehtiin koko ajan vähän "siinä sivussa" ja jouduin tekemään useimmat tärkeät päätökset lennossa. Yleensä vielä väsyneenä, kiukkuisena, nälkäisenä ja vauva kainalossa (ja tukka likaisena. Ja kuten kaikki naiset tietävät, ajatus ei kulje, jos tukka on jäänyt pesemättä). Vaikeuksien kautta voittoon, sanon ma!

Työtaso Silestone, välitilalaatta Vogue (Kaakelikeskus), allas ja liesituuletin Franke, hana Oras, vetimet Ikea, kaikki kodinkoneet Bosch (Gigantti, Markantalo & tretti.fi), kaappien maalaus Sarja-Maalaamo Oy. Laskosverho teetetty Linumin kankaasta. Työt laumanjohtaja kätyreineen.

Lisätty välivaihekuvia!

Pahan mielen kukistajat

Perjantai 13. heitti taas huonoa karmaa koko maailman niskaan.

Ei huvittaisi paljoa uutisia lueskella, joten kirjoitan mieluummin blogia ja kerron esimerkiksi:

Toisiinsa unissaan kietoutuneista siperianhuskyista.

Sekä siitä, että sain lauantaiaamuna kukkia ja Hyvää lauantaita! -toivotuksen henkilöltä, joka oli ollut juuri yön töissä ja heti sen jälkeen vapaaehtoisesti vauvan kanssa ruokakaupassa.

Ärsyttäisi sellainen positiivisuus, ellen olisi sen kanssa naimisissa.

Elämänfilosofiani on, että päivä alkaa aina hyvin, jos herää siistissä ympäristössä. Laumanjohtaja ja pienhenkilö lähtivät juuri hiekkalaatikko-ekskursiolle ("Tuu! Nyt mennään syömään hiekkaa!"), joten minä ja imuri voisimme sillä välin varmistaa huomisaamun hyvän startin.

Teidän maanantaiaamuanne viihdyttääkseni naputtelin (oikeampi termi olisi ehkä väänsin, mutta ei puhuta nyt siitä) huomisaamuksi vihdoin sen keittiöpostauksen, joten huomiseen siis!

Uusi susiluola remontissa: alakerran vesiklosetti

Kirjoitus ei sisällä siperianhuskyja tai vauvoja.

Vakaana aikomuksenani oli aloittaa remonttipostausten sarja keittiöstä, mutta hanke kariutui siihen, etten taaskaan jaksanut siivota keittiötä kuvauskuntoon. Joten mennään sitten päinvastaisessa järjestyksessä!

Tämä tässä on alakerran wc - siis pikkuveski - siinä asussa, jossa sen joulukuisena iltana saimme omaksemme.

Ei... ehkä ihan toivotun tyylinen. Lisäksi tila on pieni, mutta alaansa nähden korkea, jolloin korkealle sijoitettu seinästä ulospäin työntyvä peilikaappi, vaaleisiin seiniin verrattuna tumma lattia ja kalmankeltainen valo tekivät kokonaisuudesta kolkon ja ahtaan.

Koska kylpyhuoneessa tehty remontti kesti avainten luovutuksesta muuttopäivään saakka, oli pikkuvessa sillä välin remontoijien käytössä. Ja näytti tältä. Arvatkaa, itkettikö.

Tiesin heti aika tarkasti, mitä vessaan halusin ja miten se tehtäisiin. Kaipasin lisää säilytys- ja laskutilaa, mutta myös illuusion avarammasta tilasta. Jälkimmäinen toteutettiin käyttämällä mahdollisimman tummaa ja suurta, lattialta seinälle kiipeävää laattaa, selkeälinjaisia kalusteita sekä jättikokoista, koko tilan levyistä peiliä.

Vanhat laatat poistettiin, lattia ja seinä laatoitettiin samansuuntaisesti, loput seinät paikattiin ja maalattiin, puinen pöntönkansi vaihdettiin valkoiseen ja kalusteet ja hanat uusittiin.

Gustavsbergin pönttö kuitenkin säilytettiin. Kannen vaihtamisen lisäksi se kaipasi vain - etenkin remontin aikaisen käytön jälkeen - perusteellista puhdistamista. (Jonka tein itse. Yökkäillen. Sen jälkeen oli pakko desinfioida ja pestä kädet n. 9528 kertaa, heittää homman aikana pitämäni housut roskiin ja soittaa äidille.)

Mutta kyllä kuulkaa kannatti!

Allas, laatikosto ja peili Kvik, laatta (30cm x 60cm) Kaakelikeskus, hana ja käsisuihku Svedbergs, lääkekaappi Peroba, työt laumanjohtaja tovereineen (mm. laattojen irrottamiseen ja kosteussulun levittämiseen tarvittiin valtiotieteiden maisteria. Onneksi sellainen oli saatavilla! Kiitos Ilari!).

Kiinnijäänyt siperianhusky ja myöhästynyt pääsiäinen

Siivosin lapsen huoneen eilen. On pitänyt tehdä se muutosta asti. Löytyi kaikkea mielenkiintoista, kuten esimerkiksi tällaisia modifioituja palikoita.

Jostain syystä tuntuu, että tätä ei ehkä ole aikaansaatu kahdella vierekkäisellä maitohampaalla.

Palikan pureskeleminen ja sen laittaminen sitten takaisin palikkalaatikkoon kuulostaa jotenkin nidomaiselta (koska Koda olisi syönyt palikan poikineen kokonaan). Kuulusteluissa se ei ole kuitenkaan myöntänyt mitään.

P.S.

Keittiössä tuoksuu lammas! Jes! Viime pääsiäisen olin vähän kiireinen (eikä HUS:in yksiköissä tarjoiltu karitsaa, voitteko kuvitella?) joten ajattelin korjata lammasvajauksen niin määrässä kuin laadussakin tänä vuonna. Vaikka ehkä vähän myöhässä. Olen muutenkin kunnostautunut pääsiäisfiilistelyssä, sillä meillä oli todistettavasti keltaisia tulppaaneita joskus viime viikon alussa. Lapselle jää varmaan tosi rakkaita pääsiäismuistoja.