3.4.2019

Eläintarina yms.

Täytän koirien kupit aina siten, että kuppi on lavuaarin reunalla puoliksi altaan päällä, jotta keittiöhana ylettyy täyttämään kupin. Koska itsekin ymmärrän systeemin hasardiksi, pidän ehdottomana sääntönä sitä että kuppia ei sitten missään tapauksessa jätetä hetkeksikään yksin täyttymään, koska se lopulta tietysti putoaa altaaseen.

Jokin aika sitten kävi niin, että olin täyttämässä koirien vesikuppia ja kesken kaiken tapahtui jotain yllättävää, jonka seurauksena hylkäsin ehdottoman sääntöni ja jätin vesikupin avonaisen hanan alle tehdäkseni hetken jotain aivan muuta. Kun kuppi (yllättävän nopeasti ja kovaäänisesti!) kolahti altaaseen viskoen vettä pitkin keittiötä, vieressä lattialla loikoillut Karat järkyttyi kokovartalollisesti, pakeni puolilentäen olohuoneeseen ja tuli sitten varovasti takaisin kurkkaamaan seinän takaa.

Sitten sen pää katosi uudestaan seinän taakse. Vettä pyyhkiessäni kuulin sen tärkeät askeleet olohuoneessa, tauon, ja sitten kahdet askeleet takaisin. Nyt seinän takaa kurkkasi vierekkäin kaksi päätä – Karatin ja Kodan.

En aio välittää lainkaan siitä, mitä eläintenkäytösasiantuntija sanoisi tästä, vaan olin ja olen edelleen sitä mieltä, että Karat kävi hakemassa Kodan tarkastamaan tilanteen. Ajatus ilahduttaa niin, että halusin jakaa sen! He pitävät huolta!


Yritin etsiä tähän jotain turvallisuutta ja rakkaudellisuutta henkivää kuvaa mutta tässä olisi sellaisen sijaan ote kuvasarjasta Kärsimättömyyden kolmet kasvot.

(P.S. Koda, siis mouhottava herrasmies kuvassa alaoikealla, täytti helmikuussa kymmenen! Hieno Koda!)

**

Muistan viime keväänä, kevättalvena tai mitä näitä nyt on, hehkuttaneeni täällä taas sitä että tulloo käsihiomakonekelit ja pääsen työstämään kaiken maailman väliovia ja muita haalimiani vuosikertapölyisiä asioita.

No en sitten tehnyt niille koko kesänä yhtään mitään. Mutta nyt! Nyt on alkanut lupaavasti! Terassilla on jo sekä harmaata että kirkkaanpunaista hiomapölyä pieninä kinoksina, eikä ole edes huhtikuu vielä kuin vasta toisella jalalla!

On myös mm. tehty taas yksi sohvapöytä, kanniskeltu hankalan muotoisia kalusteita keskellä yötä portaikossa ja järjestelty kellariin verstashuone. Siellä tehdään pian toivottavasti ovenkarmeja. Lisäksi on käyty taas pyhiinvaelluksella (vai onko pyhiinvaellus sellainen, jolta tuodaan takaisin peräkärryllinen painavaa tavaraa? Ehkä ei?) Metsänkylän Navetassa ja suunniteltu kunnianhimoisesti sekä kasvihuone, lehdykkäovi (??) että kesäkeittiö. Ja koska kaikista hyödyttömin näistä on kesäkeittiö, se on tietysti myös ainoa jota varten on jo haalittu materiaalia.

Ajattelin kirjoittaa seuraavaksi hirvittävän pitkästi vanhoista huonekaluista (ja vähän myös remontti-ideologiasta), olen aloittanut ja lopettanut sen moneen kertaan. Oikeastaan tulin horisemaan nämä vesikuppi- ja remonttipäivitysasiat lähinnä siksi, että ei ihmisten eteen voi vaan yhtäkkiä varoittamatta pamauttaa kappaletolkulla kolhiintunutta puuta ja hilseilevää maalia. Täytyy ensin tasapainosyistä aloittaa jollain hyvällä eläintarinalla.

5 kommenttia:

  1. Kasvihuonesuunnitelmat kiinnostaa kauhiasti;omaa suunniteltu jo pitkään mutta tulosta ei synny...

    VastaaPoista
  2. Ihanaa kuulla teidän lauman kevät-kuulumisia!

    VastaaPoista
  3. Kiva kun kirjoitat taas.

    VastaaPoista
  4. I really like and appreciate your post.Thanks Again. Keep writing.

    VastaaPoista

Kaksitoista tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.