30.3.2017

Vielä yksi

Olemme remontoineet koko talon oikeastaan huone kerrallaan, mikä ei taatusti ole ajankäytöllisesti kaikista tehokkainta, mutta mikä on ollut nyt väistämätöntä. Siksi on vielä yksi huone, jota emme ole oikeastaan käyttäneet. Tajusin vasta hiljattain, että kohta meillä on taas yksi huone lisää!

Tässä tämän kyseisen kylpyhuoneen tilanne tammikuussa.



Ja tänään:


Niin tasaista, kaadettua ja vettä kestävää... Seuraava etappi on laatoituksen esivalmistelut. Ja sitten saa tehdä jo valmista pintaa!

Karatia on koetellut samanaikaisesti kaksi hirvittävää vastoinkäymistä: sen ensimmäinen karvanlähtö on tehnyt siitä todella paljaan ja lisäksi se kastroitiin toissa päivänä. Eli kaiken muun karvattomuuden lisäksi sen pylly on ajeltu paljaaksi alavatsalta saakka. Ja ulkona on kylmä tuuli vielä!


Se on kuitenkin tosi reipas. Aiemmat leikkauspotilaamme ovat mm. itkeneet koko leikkausta seuraavan yön, mutta Karat oli jo kotiin päästessään oma itsensä. Kauluri sitä kyllä ärsyttää, se tykkää nokkia ihmisiä kuonollaan eikä nyt pääse tekemään sitä.

Karvanlähtö alkoi takareisistä ja on jättänyt jälkeensä paksun kypäräpipon tapaisen osion pään ympärille.


Uskon muuten, että remontin kaltaisen kokonaisvaltaisen projektin sujumista edesauttaa satsaaminen sellaisiin palveluihin kuten Netflix ja HBO. 


Silloin kun muut nukkuvat, on hyvä ajatella intensiivisesti jotakin aivan muuta. Chef's Tablelle vahva suositus! Vaikutusta voi tehostaa jonkinlaisen katolleen kääntyneen eläimen läsnäololla.

8 kommenttia:

  1. Voi pikkuista Karatia♥ Niilolla sama operaatio tehty ja voi miten vihasi kauluria...:)
    Huone kerrallaan remppa ei ole yhtään huonompi idea..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huone kerrallaan -taktiikka toimii empiirisen tutkimukseni perusteella silloin, jos huoneita on yhteensä enemmän kuin neljä :D Aiemmissa remonteissa ei olisi onnistunut!

      Poista
  2. Meidän pojat toimii alta aikayksikön ylimmässä yhteistyössä, jos jompikumpi jää kotiin kauluri päässä. Yleensä kauluria saa hakea (kissojen ja koiroen kanssa, eheheh) hyvän hetken, ennenkuin löytyy esim. sohvan alta pimeimmästä nurkasta .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, eih! Meillä ei ole vielä ymmärretty yhteistihutöiden päälle, onneksi.

      Poista
  3. Voi Karatia! Toivottavasti toipuminen sujuu nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karat toipui todella nopeasti, tikit sulivat alle viikossa ja haava meni nätisti umpeen, mikä on mielestäni kaikkien luonnonlakien vastaista sen huomioiden, millainen koheltaja Karat on :D

      Poista
  4. Moi!

    Löysin tieni tänne EVK:n kautta (muistaakseni niin että postasit Karatista, kaverini kommentoi sitä ja vastauksessasi viittasit blogiin). Kelasin sitten ensimmäiseen postaukseen saakka ja nyt olen kahlannut tieni tähän :)
    Tosi miellyttävää luettavaa! Kirjoittamaasi tekstiä on mukava lukea. Asenteesi sekä karvattomien että karvaisten lasten kasvatukseen on virkistävän rentoa. Erityisen liikuttavaa oli lukea nykyisten koirienne saapumisesta, Nidon lähdöstä ja lapsien odottamisista. En ole oikeastaan ollenkaan lapsi-ihminen, jonka vuoksi yllätyin itsekin siitä, miten hauska on ollut lukea myös lyhythenkilöistä. Olen seurannut myös kaikkia asunto- ja remontointiprojekteja mielenkiinnolla, vaikken olekaan lukenut niistä reaaliajassa.

    Ei mulla sitten kai muuta tähän hätään. Tervehdys siis vain, sait uuden lukijan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos, kiitos. On ollut niin paljon hommaa nyt koko ajan, että tuntuu tosi vaikealta pitää kiinni edes jonkinlaisesta kohtuullisesta postaustahdista. Tämmöinen kommentti nostaa kirjoittamismotivaatiota valtavasti, kiitos siis siitä <3

      Ja jäniinitervehdys myös!!

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.