6.3.2017

Sitä sun tätä, helmikuun episodi

Olen nyt niin monta kertaa aloittanut ja lopettanut tämän postauksen kirjoittamisen ja yksitellen luopunut kaikista valitsemistani punaisista langoista, että annan tämän tulla täysin langattomana.

Kuluneen kuukauden aikana täällä on ollut yksi selkäpotilas, joku erikoinen lastensairaus ja yksi pieni eläinperäinen vesivahinko – hiiri vs. tiskikoneen tuloputki. Heräsin yöllä suhinaan, olin sekunnissa paikalla. Pistosahasimme lankkulattiaa kaappien alta saman tien ja saimme kaiken kuivattua, joten vahingot mitattiin lähinnä univelkana (meidän aikuisten, lapset eivät heränneet siihen sahaamiseenkaan).


Tilanne on nyt kyllä jo hallinnassa kaikilta mainituilta osilta, mutta niin, niitä asioita olen ollut hoitamassa. 


Oma suosikkini tässä blogissa käsittelemistäni aihealueista on ehdottomasti aina ollut tihutyöt ja tuhonta. En vain ole pitkään aikaan saanut kirjoittaa siitä aiheesta mitään, kun kukaan ei ole ollut aikoihin tuholaisiässä. Nyt on.


Karat ei kadu mitään.

Karat touhuaa aina kun muutkin touhuavat ja tuo ihmisille kaikenlaisia tärkeinä pitämiään esineitä. Villasukkia, hanskoja ja lasten sukkia on mennyt jonkun verran. Sitten myös kaikenlaisia pieniä leluja, yksi lusikka ja yksi hammasharjakin – minkä syyksi paljastui se, että poika antaa hampaat harjattuaan hammasharjansa itseään lähimmälle henkilölle, ja joskus se henkilö sattuu olemaan Karat.


Ponnareistani se pitää myös. Se yrittää joskus viedä niitä vaivihkaa suoraan ranteestani.

°

Kylpyhuoneremontti etenee kohtalaisella intensiteetillä, nyt siellä vihdoin levytetään seiniä. Lapset menevät huomenna yökyliin, joten sinä aikana aiomme urakoida! Tässä omakotitalon remontoimisessa olen pitänyt eritoten siitä, että silloin kun on aikaa remontoida, sitä voi tehdä yölläkin.

Mainittujen yllätyskäänteiden takia keittiöönkin on remontillisesti palattava pian.

Kaappien ovet oli tarkoitus vaihtaa joskus, mutta ne täytyykin vaihtaa nyt. Suurena hiiriselkkausyönä perheen toisella aikuisella meni vanhaan (todella huonoon ja vaihtolistalla olleeseen) tiskikoneeseen hermot, joten hän kävi seuraavana aamuna ostamassa uuden. Ja koska haluan että tiskikone integroidaan kaapistoon, hänen oli ostettava integroitava tiskikone, vaikka siihen ei ole ovilevyä.


Joten nyt keittiössä (joka ehkä tarkkasilmäisimmille erottuu kuvasta tuolta koirien takaa) on tämmöinen häpeilemätön industrial-fiilis niin kauan, kunnes uudet ovet saadaan. Keittiön valmistajasta ei ole aavistustakaan, joten etenen tarkastamalla valmistajat yksi kerrallaan sopivan kokoisten ja näköisten ovien varalta. Tätä kirjoittaessani tuli mieleen, että voisihan ne kyllä varmaan tehdä itsekin... mutta toivottavasti siihen ei tarvitse mennä.

Sääpäiväkirjaa kaipailleille tiedoksi, että täällä on ollut kauniita auringonnousuja ja -laskuja! Tässä yritin ottaa kuvaa auringonnousussa ilmaa haistelleesta Kodasta.


5 kommenttia:

  1. Voi hiiret mokomat mikä tekivät...onneksi kuulit suhinan.
    Suloisia nuo pikku tuholaiset...siis ei hiiret vaan koirat..:)

    VastaaPoista
  2. Sori mut en suostu uskomaan, että mikään noin suloinen kuin Karat voisi tehdä mitään tuhoja. Hiiret kyllä voi!

    -Krista, Sumu ja Mio

    VastaaPoista
  3. Skrollailin tekstiä alaspäin ja näin keittiökuvasta osan. Mietiskelin, että jännään paikkaan olette lattialle laittaneet taljan/karvamaton... Se olikin astetta elävämpi karvamatto siinä keskellä lattiaa. :D -Laura

    VastaaPoista
  4. Teidän karvalauma on kyllä epätodellisen näköinen. Kolme leluosastolta karannutta teddykarhua, joista yksi on valkoinen. Mitäänenolesyönytenkäseminäollut-ilme on niin kovin tuttu Karatilla :) Meidän toiseksi nuorimmainen luuli nimensä olevan ETSYÖSITÄ! kun taas nuorin eli pentumme luulee sen olevan ETHYPI!

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.