29.10.2016

Semimaalla

Ystäväpiirissäni, ja etenkin vähän laajemmassa tuttavapiirissä olen kuluneen kesän aikana indentifioitunut siksi henkilöksi, joka otti ja muutti maalle. Sanoisin kuitenkin, että asumme korkeintaan semimaalla. Täällä kieltämättä näyttää parhaimmillaan ihan Pohjanmaalta tai Kainuulta ja "naapureilla" tarkoitetaan kaikkea asutusta kilometrin säteellä, mutta Helsingin keskustaan ajaa puolessa tunnissa. Että ei täällä aivan autenttista maaseutukokemusta saa. 


(Tässä taistelu viimeisen syötävän omenan herruudesta. Benir yritti ensin piilottaa sitä maahan, mutta päätyi sitten kohtaamaan vastustajansa silmästä silmään.)

Täällä asuminen on kuitenkin aivan erilaista kuin mikään elämäni asuminen tätä ennen. Viiden kuukauden jälkeen, ennen ensimmäistä talvea (mikä voi olla merkittävä kokemus talossa joka tosiaan on rakennettu ennen... tiivisteitä), tuntuu siltä että hyviä puolia on paljon enemmän kuin huonoja, ja huonot puolet ovat aivan erilaisia kuin ajattelin. Sekin on vähän yllättänyt, mitä kaikkea floran ja faunan läheisyys tarkoittaa käytännössä (esim. talon päädyssä asui kesällä lepakoita ja Koda vei meidät eräänä iltana lenkillä katsomaan pellolla juoksevaa valtavaa hirveä). 

Ylläribonuksena on tullut sekin, että olen löytänyt täältä lempilamppuni. Ja minähän todella pidän valaisimista. 

Hyvä uutinen on se, että tätä ei tarvinnut erikseen ostaa. 


Huono uutinen on se että tämä on olemassa ainoastaan pimeän ruska-ajan.



Pimeästä ruska-ajasta puheenollen: kaamos osuu tänne kuin tuhat volttia, sillä valosaastetta ei ole kovin paljoa. Olen yrittänyt keksiä keinoja kaamoslamaannuksen voittamiseen, ja ylivoimaisesti parhaaksi on osoittautunut aamuisin ennen sängystä nousemista nautittu Billie Holiday. Suosittelen!

7 kommenttia:

  1. Hei!
    Billie on voittamaton!
    Asun myös suurkaupungin ja metsän taikapirissä.
    Elämäni paras päätös. Ystävät jaksavat puolen tunnin
    matkan luonnon rauhaan ja minä pääsen kaupungin rientoihin.
    Laumasi tulee olemaan onnellinen.
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystävät ovat käyneet meillä enemmän kuin aiemmin, koska tänne on kuulemma kiva tulla matkalle. Kävikö teillekin niin?

      Niin minäkin uskon.

      Poista
  2. Pimeyteen, hiljaisuuteen ja luonnon läheisyyteen tottuu nopeasti. Niin nopeasti että käynti kaupunkialueella alkaa pian ahdistamaan. Eläinmääräänne kuuluu takuulla myös supikoiria, etenkin nyt kun ne etsivät talvista horrostamispaikka. Eli ei pidä ihmetellä jos koirat reagoivat pihalla erikoisesti. Meillä tiedetään jo että kun ensin kuuluu tuhinaa (mäyrä tai supi) niin sen jälkeen kuuluu paimenkoirien rääkäisy "Täällä on joku! Tehkää jotain!"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä!! Joo, ihmismäärät ovat alkaneet tuntua eri tavalla kuin aiemmin.

      Kiitos tosi paljon supikoiravinkistä! En ole täällä tullut edes ajatelleeksi supikoiria. Olen aktiivisesti ajatellut kyllä kettuja, mutta en ole nähnyt vielä yhtään. Koirat ovat käyttäytyneet kylmän tultua eri tavalla, ovat kiertäneet tontin reunoja enemmän. Ulkopuolelta on varmasti ollut tulossa jotain tunkeilijoita!

      Poista
  3. Terveisiä Kainuun suurimmasta kunnasta, minkälaiselta meillä näyttää? :D

    VastaaPoista
  4. Ei ole elämää ilman kirkasvalolamppua. Jos et jo omista, kokeile ihmeessä.

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.