8.10.2016

Piha & puutarha, osa 1

Minulla on joitakin hajanaisia ajatuksia siitä, millaisista pihoista pidän. Brittiläisistä pihoista pidän aina. Pidän niiden hyvin leikatuista pensaista, heinistä ja tummanvihreästä. En pidä vesiaiheista enkä syyttä mutkittelevista poluista. Siperialaiset elämänkumppanini ovat myös opettaneet, että ei kannata pitää mistään mikä voi kaatua tai tuhoutua tullessaan ylijuostuksi.


Lapsuuteni tärkein piha oli mamman valtava piha, jossa leikin unissani vieläkin monina öinä. Haluaisin omille lapsilleni yhtä tärkeän pihan, joten yritämme miettiä tätä pihaa tarkasti.

Talon tontti on suorakaiteen muotoinen siten, että sen takaosa putoaa syvään ojaan, jonka pohjalla on pieni puro. Talo on tontin etureunassa, ja tontin puolivälissä oli ostohetkellä vanha kahden auton autotalli, jossa oli kosteutta, asbestia ja johon ei mahtunut perheautoa. Autotalli myös peitti peltonäkymän koko alakertaan ja ainoa nurmialue oli sen takana, jonne talosta ei nähnyt edes yläkerrasta.

Autotalli purettiin (ammattilaisen ja kaivinkoneen toimesta) kivijalkaan saakka jo toukokuussa.


Koko kesän piha näytti tältä:


Kamala, ahdisti vähän, mutta näkymä oli kuitenkin parempi näin. Ja nyt koko alakertaan paistaa aamuaurinko, mitä täällä ei ole tätä ennen tapahtunut ainakaan neljäänkymmeneen vuoteen.

Vierittelemme valmiin nurmikon melkein koko takapihalle ensi keväänä, joten tänä syksynä kaikki ylimääräinen on saatava pihalta pois. 

Viikko sitten saimme naapurilta lainaksi kauhakuormaajan.




Autotallin pohjavalusta ehdittiin purkamaan kolme neljäsosaa, mutta sitten koneen käyttäjän oli palattava päivätyöhönsä ja jäimme odottamaan seuraavia vapaapäiviä. 

Hän ehti raapia myös hiekkalaatikolle paikan omenapuun varjoon, kohtaan jossa mummi leikki lasten kanssa paljon tänä ensimmäisenä kesänä. Pohjakangas ja hiekkaa siirrettiin vanhasta hiekkalaatikosta autotallin takaa. Laidoiksi tulee mökkityömaalta yli jääneitä hirsiä.


Olemme muutenkin pihan toimintoja mietiskellessämme kiinnittäneet huomiota siihen, minne päin pihaa lapset ja koirat hakeutuvat, ja he ovatkin opettaneet paljon siitä, miten pihaa kannattaa käyttää. Haluaisimme rakentaa pihalle pienen piharakennuksen kierrätysmateriaaleista (ajatus lähti Kasper Strömmanin Stugor-ohjelman jaksosta, jossa nuoruudenystäväni Jussi (terkkuja!!) kertoo omasta mökistään). Ehkä erillisen leikkimökinkin... Ja sitten tarvitaan keinut, joissa aikuinenkin voi keinua. Ja patio talon eteen. Näitä juttuja on siis myöhemmin luvassa.

Pian alkavalla viikolla on taas vapaapäiviä (neljä, joista yhden aion ehdottomasti käyttää Hulluilla päivillä!), joten autotallin purkuprojektia päästäisiin jatkamaan. Siihen tarttuminen uudestaan tuntuu inhottavalta, sillä samalla on pakko rajoittaa pihan ensisijaisten käyttäjien liikkumista. 


Eikä lapsissa vielä mitään, mutta Benir pitää hirvittävänä kohtuuttomuutena ja raastavana kärsimyksenä sitä, että sitä ei päästetä pihalle silloin kun työkoneita on käynnissä.

12 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Hahah, voi olla että sitä joudut hetken odottamaan :D

      Poista
  2. Uskomatonta mitä kaikkea on ehtinyt tapahtua!
    Mikä onni että saat aloittaa puutarhan suunnittelun melkein puhtaalta pöydältä. Oikein hyvältä näyttää!
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksista! Joo, aloittelijalle ehdottomasti helpointa on aloittaa kaikki aivan alusta, pääsee tehokkaasti perehtymään kaikkeen.

      Poista
  3. Onpa lohdullista, että muidenkin piha näyttää räjähtäneeltä (kaikella kohteliaisuudella)! Meiän pihalla koettiin eilen juhlahetki, kun saatiin kivetys häkin ovelta talon ovelle. Sitä osasi arvostaa, kun on reilun vuoden pyyhkinyt ensin yhden ja sitten kahden yhteistyöhaluttoman siperialaisen tassuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä munkin sydäntä kieltämättä lämmittää kuulla, että teilläkin on räjähtänyttä! Ja joo se tassujen pyyhkiminen, ei saakeli... Meillä on alakerrassa ulko-ovia yhtä monta kuin lastakin, ja AINA joku päästää koirat sisään ennen kuin ehdin pyyhkeen kanssa väliin.

      Poista
    2. Jos lohduttaa, meillä oli 2000 neliötä mutaa takapihalla muutama vuosi sitten kun sieltä kaadettiin metsä ja tilalle tuli nurmikko (jep, on tilaa koirien juosta..). Kaksi aikuista koiraa ja yksi pentu ja monta ulko-ovea myös, mikä loistava kurakaaos!

      Poista
    3. Ehdottomasti lohduttaa! Miten hoiditte nurmikon asentamisen? Siemenistä vai valmiista rullista?

      Poista
    4. Kun talon täysremontin ja samanaikaisen piharemontin takia rahat olivat tiukilla, emme tilanneet multaa pihalle lainkaan (huono idea) vaan nurmikonsiemenet kylvettiin suoraan metsäpohjaan. Ensimmäisenä kesänä näytti siltä ettei siitä mitään tule, maa oli niin köyhää ja hapanta. Hulvattoman kalkkimäärän ja eräästä vanhalta maatilalta edullisesti saatujen lannoitteiden avulla nurmikko on nyt hulppea, mutta kolme kesää siihen meni. Jälkikäteen ajateltuna satsaus kunnon multaan olisi maksanut kyllä, mutta tuonut mielenrauhaa siltä loppumattomalta tuntuvalta siivoamiselta mitä mutapihalta sisään tuli.. Ohessa kuvia 2012 ja 2015. Tänä kesänä nurmikko oli vielä parempi kuin noissa viime vuoden kuvissa.

      Poista
    5. http://mustavalkoistenkoti.blogspot.fi/2016/01/toive-unelma-ja-lupaus-haaste.html

      Poista
  4. Hiljainen lukija hyvin hyvin monen vuoden ajalta ilmoittautuu vihdoin! Elämäntilanne meillä on täysin eri, mutta mielenkiinnolla seuraan elämäänne ja kiitän samalla elämänmakuisesta ja hyvin kirjoitetusta blogista :)

    I-H-A-N-A tuo kuva, jossa pieni nallekorvainen työmies tuijottaa kaivinkonetta ilmeisen haltioituneena. Jostain syystä mulla meni siinä kohdassa vähän roska silmään.

    Viltsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ilmoittautumisesta, ja suuri kiitos kiitoksista. Painan ne mieleeni :)

      Nallekorvainen lyhythenkilö saa tosi jännästi mullekin usein roskia silmiin <3 Varmaan jotain nalleallergiaa...

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.