2.3.2016

Lukemattomuudesta

En lue enää, mitään.

Noin 20. ikävuoden jälkeen olen kyllä joitakin hajanaisia kirjoja välillä ahminut, mutta ei sitä oikein voi lukemiseksi kutsua. Kuvittelen hyvien aikakauslehtien tarkan syynäämisen intellektuoivan ja tasoittavan sitä etten lue juuri mitään muuta Facebook-statuksia ja pitkiä WhatsApp-keskusteluita pidempää, mutta eihän se oikeasti tasoita. Olen huomannut, että näinkin kypsällä (...) iällä lukemattomuus vaikuttaa valtavan paljon ja todella haitallisesti sekä luku- että kirjoitustaitooni. Lisäksi olen huomannut, että olen kulttuurinnälkäinen ja tulen siitä kylläiseksi tavalla, johon muut ajanvietteet eivät yllä. Siksi olen alkanut kuluttamaan sitä enemmän: kuuntelen musiikkia todella keskittyen siihen, huolehdin itse siitä että pääsen keikoille ja konsertteihin, olen saanut laumanjohtajan balettiinkin. Mutta kirjojakin selvästi tarvitsisin.

Onneksi olen tehnyt reippaan ryhtiliikkeen! Noin vuodesta 2011 lähtien olen joka vuosi uudenvuodenlupauksena vannonut aloittavani lukemisen tänä vuonna uudestaan.

Tässä kuvassa on kaikki romaanit jotka luin vuonna 2015.


Tänä vuonna olen jo oppinut, että uudenvuodenlupaukset eivät kohdallani toimi. Uuden lähestymistapani ensimmäinen askel oli se, että totuttelin kirjoihin valitsemalla niitä huolellisesti muille joululahjoiksi. 


Supervoimani on muuten se, että olen hyvä valitsemaan muille kirjoja vaikka en olisi lukenut niitä itse! En vaihtaisi lentotaitoon, ajanpysäyttämistaitoon tai näkymättömyystaitoon! Tällä kerralla onnistuin esimerkiksi valitsemaan puolisolleni kirjan, josta tuli hänen uusi suosikkinsa. 

Ajattelin, että tästä eteenpäin en lukemisissani pyri mihinkään, en aseta tavoitteita. Alan vaan suorittamaan ja olen jokaiseen etappiin tyytyväinen. Lukemisen aloittaminen uudelleen pitkän tauon jälkeen on aluksi ihan kamalaa, joten siihen täytyy pakottautua. 


Nämä haluan lukea seuraavaksi. Tuo Hemingway on ollut pari vuotta jo kesken, se on tottumattomalle raskaslukuinen. Nuorempana idealistina luin aina kaikki aloittamani kirjat loppuun, mutta nyt olen alkanut lipsumaan siitä (mm. Catcher In The Rye on ollut ehkä kolme vuotta kesken). Senkin tapani yritän parantaa. En tänä vuonna, en uuden vuoden kunniaksi, mutta aion.

P.S.
Tässä kuva, jossa piti olla Koda osallistumassa tiskikoneen täyttämiseen, mutta jossa onkin taas pelkkää Beniriä. 


P.P.S.
Meillä on täällä jännät paikat, mutten kerro miksi, koska haluan vaan että kiinnostuksenne herää ja jotta sen takia tulette myöhemmin takaisin tänne. Hohohohoho!

19 kommenttia:

  1. Talikko on minulle rakas työväline, joten jätän sen rauhaan, mutta kieltämättä se aina ihmetyttää, kun kuulee, ettei joku lue kirjoja. Siis tarkoitan, että ihmetyttää samalla tavalla kuin että jos joku sanoisi, ettei syö ruokaa, koska ei tykkää siitä - impossibru! :D Mutta oikeasti en kyllä ihmettele yhtään, että kaikilla ihmisillä ei ole aikaa syventyä kirjoihin. Esimerkiksi sellaisilla, joilla on ainakin erään yksilapsisesta lemmikittömästä perheestä tulevan henkilön näkökulmasta valtava perhe. ;)

    Uudenvuodenlupauksista ei kyllä omalla kohdallakaan ole ollut mihinkään. Muistan kunnolla yhden ainoan lupauksen, jonka tein muutama vuosi sitten: Että vihdoinkin luen Dostojevskin Karamazovin veljekset, jonka lukemista olin suunnitellut ala-asteelta saakka. No, eipä ole tähän päivään mennessä tullut avattua kyseistä kirjaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en olisi nuorempana ikinä uskonut olevani tällaisessa tilanteessa, jossa todella en lue ollenkaan. Muistan aika hyvin sen ajan, jolloin se jäi: kun esikoinen oli vastasyntynyt (olin silloin 23v) yritin lukea vaikka mitä, mutten hormonipäissäni kyennyt keskittymään mihinkään. Lukeminen oli vähentynyt sitä ennenkin, mutta silloin se loppui seinään. Ja kun jonkun lopettaa kokonaan, sitä on vaikea aloittaa uudestaan.

      Ei herra jeesus että mun pitäisi toi Karamazovin veljekset lukea... Tiedän että pitäisi lukea Dostojevskia muutenkin, mutta nyt haluan vaan käydä läpi kaikki kirjat joita olen lukemattomina hyllyyni haalinut ja siten saavuttaa mielentilan, jossa voin alkaa vähän valitsemaan sitä, mitä haluan lukea.

      En osta tota ajankäyttöselitystä! Uskon että ihmisellä on aikaa tasan just kaikkeen siihen mihin se haluaa aikansa käyttää. Mä en selkeästi ole vaan halunnut tai osannut enää käyttää aikaani lukemiseen, mutta nyt sen täytyy oikeasti muuttua.

      Poista
  2. Hei! Se on niin, että vaikka miten paljon lukisi niin
    kokee lukevansa aina liian vähän. Maailmassa on kertakaikkiaan
    niin mielettömän paljon mielenkiintoisia kirjoja.
    Sinulla on nyt niin paljon oman elämän lukemista, että älä
    ota paineita vaan keskity laumaasi.
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kaikki myös aivan totta. Mutta olen aika usein pitkiä iltoja yksikseni, silloin kun toista aikuista ei ole kotona ja kaikki muut nukkuvat. Silloin en osaa tehdä oikein muuta kuin olla ja möllöttää – mutta silloin haluaisin osata tarttua kirjaan! Lasten nukkumaanmenon jälkeen ennen omaa nukkumaanmenoani on kolmesta neljään hiljaista tuntia. Siinä ajassa lukisin PALJON.

      Poista
  3. En minä ainakaan ole huomannut sun kirjoitustaidossa mitään vikaa :) Ja oon kyllä sen suhteen aika ronkeli, vaikka aihe olisi kuinka kiinnostava, jää huonosti kirjoitetut tekstit lukematta.
    Mutta sun teksti kuulostaa jossain määrin tutulta. Luin lapsena ja nuorena ja vielä kymmenen vuotta sitten paljon, aina oli kirja mukana. Viime vuosina lukeminen on vähentynyt radikaalisti, kyllä mä edelleen luen, mutta tosi vähän, voi mennä kuukausi tai kaksi, etten lue ainuttakaan kirjaa tai edes yhtä sivua. (Miten ollakaan, lukemisen väheneminen ajoittuu yhteen ensimmäisen koiran hankinnan kanssa...) Ennen luin melkein mitä vaan, nykyään ne vähät on lähinnä tuttuja dekkareita uusintakierroksella: helppo, kevyttä, eikä vaadi ajattelua. Suosittelenkin aloittamaan kevyesti, ei heti Hemingwaytä vaan jotain mistä olet ennen erityisesti tykännyt.
    Olen aikuisiällä (siis silloin kun vielä luin ;) ) opetellut jättämään kirjan kesken, jos se ei innosta. Ei se ihan helppoa ollut, mutta kannattavaa, ihan turhaa hukata aikaa kahlaamalla läpi jotain tylsää/mälsää/epämiellyttävää/huonosti kirjoitettua vain koska on aloittanut.

    P.S. Toisesta kappaleesta taitaa lopusta puuttua jotain tai sitten siinä on jotain ylimääräistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun keskeisimpiä lukemisongelmia on varmaan just se, etten lue kevyttä kirjallisuutta. Tyydytän kirjoja lukemalla useimmin ehkä tiedonjanoani, varmaan siksi, että se on helpoin tapa käyttää kirjallisuutta silloin kun ei ole kovin hyvin kärryillä kaunokirjallisuudesta. Olen to-del-la vaativa tekstin suhteen, joten tulee äkkiä paha mieli, jos vaivalla aloitettu kirja onkin ihan paska :D Siksi mulle keveintä ja helpointa luettavaa on tietokirjallisuus, etenkin toka maailmansota kiinnostaa. Onhan sekin tavallaan rentouttavaa, kun jostain keskitysleirien logistiikasta lukiessa ei tule hirveästi ajatelleeksi omia ongelmiaan...

      P.S: Kiitos! Ehdin just huomata ja korjata sen ennen kuin sanoit, mutta kiitos että sanoit! Harvoin kukaan sanoo! Sano jatkossakin! :D

      Poista
  4. Mä opin lukemaan siinä neljän ikävuoden kohdalla, ja 7-10-vuotiaana olin sellainen kirjafriikki, ettei sillä ollut mitään rajaa. Kun heräsin ennen kouluun lähtöä, piti lukea vähän. Tunneilla ja välitunneilla piti lukea vähän. Koulun jälkeen läksyt, sitten lukemaan, välissä syömään ja sitten taas lukemaan. Sen jälkeen nukkumaan. Tätä ei ihan päivittäin menty tällä kaavalla, mutta paljon. Lopulta vanhemmat joutuivat sanomaan että nyt kirjat kaappiin, et voi lukea ihan koko aikaa.

    Nykyään lukeminen on sitten jäänyt. En yhtään tiedä miksi, mutta jotenkin kirjat ei enään innosta. Tuo koirahan se nykyään vie aikaa, blogi ja muut harrastukset myös. Silti tuo on mulla tekosyy, ois mulla aikaa lukea, ja joskus siihen aina jää kiinni, mutta aina ne kirjat jää kesken. Hävettää tunnustaa, mutta lainasin syyskuussa kolme kirjaa, ne on mulla vieläkin. Hups, oho, hehe...

    Hymy Hännässä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin IHAN samanlainen lukija - nelivuotiaasta lähtien koko ajan kaikkea. Ruokapöydässä, koulumatkalla, öisin salaa peiton alla. Haluaisin olla sellainen taas, olisi ihan mieletöntä jos lapset muistaisivat musta sen, että äidillä oli aina kirja kädessä <3 Ehkä he sitten itsekin tarttuisivat kirjaan helpommin, mäkin luin paljon siksi että mun vanhemmatkin lukivat paljon. Ja lukeminenhan kannattaa aina :D

      Poista
  5. Sä kirjoitat aivan huikean hienosti (todellakin kadehdittavasti!), joten olen aina kuvitellut sinun myös lukevan. Toimisiko tuo käänteisyys... Jos mä lopettaisin lukemisen, oppisinko kirjoittamaan yhtä hienosti! :D

    Ei vaan. Ei ehkä kannata rynniä suin päin kohti kirjoja, jos on ollut taukoa. Riippuu toki paljon siitä, mistä pitää tai ei pidä. Itsellehän uppoaa vaikka Anna-Leena Härkösen novelli-, kolumni- tai pakinakokoelmat sellaisina välipaloina, joista on sitten helpompi laajentaa johonkin vähän vaativampaankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiitos <3 Eli tulisinkohan paremmaksi, jos lopettaisin tämänkin vähän lukemisen? ;)

      Huomaan itse ilmaisussani että se ei yllä ihan niin syvälle kuin mihin tiedän että se voisi yltää. Vähän kuin joutuisi hölkkäämään kipeän polven kanssa!

      Mä tykkään kanssa Härkösestä, hänellä on aina erityispaikka sydämessäni koska hän oli nuorena mun kirjoittajaidoli nro 1. Loppuunkäsitelty on mun suosikkikirjoja edelleen.

      Poista
  6. Mullakin oli joskus tuo periaate, että aloitettu kirja pitää lukea loppuun. Sitten ymmärsin, ettei ole mitään järkeä kahlata väkisin tylsää kirjaa kannesta kanteen, kun voi lukea jotain mielenkiintoista. Nykyään annan kirjalle yleensä noin kymmenen sivua aikaa vakuuttaa minut - jos alku ei innosta, tuskin innostaa loppukaan, joten hylkään huonolta vaikuttavat kirjat aika nopeasti.

    Mulla lukeminen jäi aika vähälle opiskelujen aloittamisen myötä (tulee luettua tenttikirjoja ihan tarpeeksi) ja se häiritsi mua ihan suunnattomasti. Nyt pyrinkin joka päivä lukemaan itselleni iltasadun eli nukkumaan mennessä luen ainakin pari sivua, en välttämättä sen enempää, mutta on sekin lukemista.

    Tällä hetkellä mulla on kesken Anni Kytömäen (?) Kultarinta ja suosittelen sitä lämpimästi. Tarina on mielenkiintoinen, mutta ennenkaikkea se kieli, voi että miten hienoa kuvailua metsästä ja luonnosta. Aivan upeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen perustellut ton kirjojen väkisinlukemisen sillä, että huonokin kirja on kuitenkin lukukokemus, se opettaa sen, millaisia kirjoja ei pitäisi kenenkään tehdä :D Oi, luonnon koskettava kuvailu osuu aina suoraan sydämeen, kiitos lukuvinkistä!

      Poista
  7. Olen , myös ollut kova lukemaan ja olen jopa omistanut "suuren" kirjaston....nyt ovat kirjat paremmissa kodeissa ja käyn kirjastossa. Viimeeksi hain viisi kirjaa, jotka uusisin kuukaudenpäästä....kahden kuukauden jälkeen jo uskoin, etten niitä saa luetuksi. Ensimmäisen olin sentään aloittanut, mutta en enää muistanut mistä se kertoi..:)
    Odotan taas lukuinnostusta..:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei miten kirjoista luovutaan? Mun pitäisi ehkä vähän karsia kirjoja, hyllyssä on paljon sellaista jota en suosittelisi kellekään ja haluaisin niistä itsekin eroon, mutta pidän kirjoja jotenkin pyhänä omaisuutena. Viimeksi kun päättäväisesti aloitin kirjojen karsinnan, sain hankkiuduttua eroon KAHDESTA :D

      Poista
  8. Vielä toinenkin kommentti.
    Eräs terapeuttiystäväni sanoi, että kokee työssään
    niin paljon, ettei romaaneja tarvitse tällä haavaa
    avata, mutta hän kirjoittaa ja erinomaisesti.
    Mietipä tätä vaihtoehtoa.
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä pisti todellakin miettimään. Kiitos.

      Poista
  9. Huomaan omalla kohallani saman. Suunnilleen koko lapsuus ja nuoruus tuli vietettyä kirjoja lukien ja kirjoitellen vaikka ja mitä, eikä kieliopin osaamisessa ollu minkäänlaisia ongelmia. Toista se on nykyään, ku luetut kirjat jäävät pahimmillaan kahteen kirjaan vuodessa. Osaaminen rapistuu. On mukamas niin paljon muuta, vaikka oikeasti lukeminen on niitä juttuja, joista saatua iloa ja hyötyä ei voi millään mittarilla mitata. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis NIINPÄ! Olen yrittänyt mielestäni kaikkea, yhdessä vaiheessa kuljetin kirjaa jatkuvasti käsilaukussa mukana (tämä hanke kesti ehkä kaksi vuotta), jotta tarttuisin kirjaan AINA kun tilaisuus tulee. No, se oli tietysti perse edellä puuhun yrittämistä. Kyllä ensin pitää opetella rauhoittumaan kirjan äärelle, ennen kuin oppii uudestaan hallitsemaan sen että lukee vaikka pyörremyrskyn keskellä (mikä olisi mulle muuten erittäin hyödyllinen taito).

      Poista
  10. Kiitos kaikille näistä kommenteista! Todella hienoa huomata, että aihe kiinnostaa teitä - en todella yhtään osannut odottaa, ajattelin ettei ketään kiinnosta tällainen aihe. Raportoin jatkossa lukemisharjoitusten edistymisestä :)

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.