18.11.2015

Lapsuusmuistot

Lasten kasvattaminen on kammottavan vastuullista. Se että pyrkii pitämään lapset vahingoittumattomina on vasta toinen puoli – tajusin vasta hiljattain että hitto, olen lasteni lapsuudessa jatkuvasti paikalla. Sisällyn siis todennäköisesti jollain tavalla suurimpaan osaan lasteni lapsuusmuistoista. 

Muistojen tallentuminen ja etenkin pysyminen muistissa on pikkulasten kanssa vähän sattuman kauppaa, joten en oikeastaan voi mitenkään tietää, mitkä asiat lapseni muistavat jälkeenpäin, eli millaisena lasteni muistoihin piirryn. Voi olla, että muistavat sen kerran kun lähdettiin yhdessä hääjuhliin (siinä muistossa äidillä on ammattilaisen tekemä meikki ja tuore pioni Katri Niskasen mekon miehustassa), tai sitten sen, kun isin ja yhden kummisedän kanssa pääsi kartanoon aamiaiselle (koska äiti ei ollut nukkunut yöllä yhtään eikä väsymykseltään pystynyt oikein puhumaankaan – tähän muistoon ei sisälly ammattilaisen meikkiä eikä tuoreita kukkia).

Olennaisin kysymys on tietysti se, mitä Benir muistaa lapsuudestaan sitten aikuisena. 


Muistaako se loikoilleensa ruokapöydän alla syömässä pientä Nuuskamuikkusta samalla kun kotona oli paljon muita ihmisiä kylässä? (Tämä tapahtui muuten toissa päivänä.)


Onko sen noloin lapsuusmuisto se, kun kerran lenkkeiltiin bussipysäkin ohi ja Benir ihan vahingossa haistoi yhden naisen pyllyä? Tai se, kun äidillä oli ollut ystävä kylässä saunomassa ja seuraavana aamuna Benir löytyi nuolemasta lauteita?

Muistaako se sen kerran, kun lintukoira juoksi lenkillä vapaana meitä vastaan ja äidiltä pääsi sellaisia kirosanoja joita Benir ei ollut aiemmin kuullut?

Vai sen, että äidin syliin pääsi aina? (Vaikka sohvalla olisi ollut muitakin ja vaikka ne kaikki muut olisivat huutaneet että onko ton koiran tosiaan ihan pakko tunkea tähän nyt!?)

17 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Iiihana postaus! <3 Ja hyviä pohdintoja! Olen monesti miettinyt samaa. Siskonlapsien kohdalla pohdin, mikä mahtaa olla kunkin ensimmäinen muisto. Nyt 16-vuotta täyttävä vanhin muistaa mut taatusti leikkimässä intopiukeena majaleikkejä, nuorimmille sen sijaan oon "aina olit aikuinen". Jännää.
    Jos muistot syntyvät toistuvista tapahtmista niin Yoda varmaan muistaa onnelliset hetket kadulta löydettyjen purkka-aarteiden parissa ja omistajan joka aina kaivoi ne ulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yodalla ja Benirillä on sitten aika samanlaisia lapsuusmuistoja...

      Poista
  3. on sulla taito kirjoittaa ;) kiitos, ilolla lukee!
    terv.saris.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista <3 Sillä on suuri merkitys :)

      Poista
  4. Hehe, nuolemasta lauteita :D :D Meidän äiti varmasti muistaa sen, kun olivat täällä saunomassa ja tuli hetkeksi vilvoittelemaan pelkkä pyyhe päällään. Venus (lempinimeltään Anus) tuli ja tökkäsi kylmän kuononsa äitin persposkien väliin pyyhkeen alle. Sillon lähti äiti vilkkaasti takasi saunaan ja niin lähti myös koira - ulos. "Vähän" on tympee tapa tuo, mutta omaa persvakoa se ei enää häiritse, siihen on tottunut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. VOI KYLLÄ, Benir tekee AINA tota. Siihen on itse aika tottunut jo, mutta kyllä se silti jossain tilanteissa onnistuu yllättämään. Pyyhe päällä kekkaloidessani tajuan kyllä jo varoa.

      Poista
  5. On niin uskomattoman kaunis koira!
    Mielestäni koira muistaa ihan kaiken ihan pienestä asti,
    jos haluaa...
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
  6. Beniiiiiirrrrrrr <3___________________<3

    VastaaPoista
  7. Nyt kun kirjoittelit lapsuusmuistoista, huomasin että bannerikuvasta puuttuu yhdet varpaat...
    Olisiko siis mitenkään mahdollista saada joku kiva ylläri tohon banneriin ?????
    Ja vielä KIITOS ja kumarrus näistä kirjoitteluista, näitä jaksaa aina odottaa ja samalla toivoa että jos vaikka ehkä mahdollisesti niitä olisi enemmänkin. Jaksamisia koko porukalle, etenkin sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ON! On mahdollista! Kuvassahan on itse asiassa myös yhdet tassut, jotka ovat jo siirtyneet ajan taa... En ollut edes muistanut asiaa ennen kun sanoit! Aloin heti ideoida uutta kun luin tämän, kiitos siis :)

      Poista
  8. Oi mikä ihana blogi! Kaipailen jo lisää uusia kirjotuksia :) Täällä kanssa kaksi siperialaista asuu ja toinen on vasta ihan pentu. Kirjotat kyllä niin mielenkiintosesti että koukuttaa lukemaan. On nää sipet kyllä kauniita koiria ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi paljon. Tämmöiset kommentit on todella tärkeitä ja tämäkin tuli just eikä melkein oikeaan aikaan. Tuntuu aika usein siltä ettei ole mitään sanottavaa, mutta heti kun kuulee että joku haluaisi silti kuunnella, alkaa tulla ideoita...

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.