15.6.2015

Korvia myöten

Kukapa meistä valmiina tänne olisi tullut, niin.

Hieman yli vuosi sitten Benir pelkäsi imuria vielä ihan tosissaan, ja kesti aika kauan ennen kuin se lopetti toiseen huoneeseen siirtymisen aina kun imuri otettiin esiin. 

Nyt tämän imuroimisasian kanssa ollaan edistytty niin, että se pelkää imuria kyllä edelleen mutta yrittää esittää ihan mister coolia, kun se kammottava helvettikone humisee vieressä. 

Päällepäin sen olemus onkin viileän rauhallinen...


Mutta tuosta korvien lievän pakokauhuisesta luimusta ei kyllä voi erehtyä. 


Onhan tietysti ihan hyvä olla edes korvien osalta varuillaan. Kuten Ranskan muukalaislegioonaan liittynyt tuttuni sanoo: koskaan ei voi olla liian varautunut. 

8 kommenttia:

  1. Eihän sitä kaikkista äänistä voi tykätä..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä kaikista jutuista muutenkaan! Vastikään selvisi, että Benir ei pidä myöskään vadelmista.

      Poista
  2. Minä tunnen täysin samaa pelkoa imuria kohtaan ja olen luimussa koko nainen, ja siksi välttelenkin imurointia yli kaiken. En edes yritä esittää coolia imuroinnin lähestyessä.
    Se on helvetinkone, joka ei ole auttanut kotitöissä vaan nostanut rimaa niin korkealle, että nykyisin pitäisi imuroida x kertaa viikossa.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah! Imuroimiseen on tosi hyvä motivaattori se, että sellaista pumpulinomaista valkoista hötökarvaa ilmaantuu kinoksittain kaikkiin nurkkiin, jos ei imuroi... Itsekin olen siis imuroija olosuhteiden pakosta!

      Poista
  3. Meidän koira tekee tasan samalla tavalla! :D Hirveän coolina "nukkuu" tai "chillaa" mutta oikeasti tärisee paniikissa. Jos vain mitenkään voi niin armahdan sitä ja vien ulos siksi aikaa että toinen imuroi. Onneksi lapselle voi pikkuhiljaa edes kuvitella antavansa tuon rauhallisen eläkeläisen talutettavaksi niin helpottaa mummelinkin elämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mummelia! Tollaiset inhonkohteet on kyllä pahimpia jotka kestää eläkeläisikään saakka. Jos Benir kantaa imuri-inhoa mukanaan vielä pentuajan jälkeenkin, täytyy kyllä kehittää joku armahduskeino sillekin.

      Poista
  4. Noni, nyt se on luettu. Blogi siis alusta asti. :) Vissiin jossain v. 2013 paikkeilla alkoi tulla tuttuja postauksia vastaan, eli joskus silloin taisin löytää blogisi. Olipas muuten kivaa kun oli paaaljon takuuhyvää luettavaa. Meillä asustaa myös kaksi karvakorvaa, niiden korvat tosin ovat mallia luppa (eli siis oikeammin läppä) koska kyseessä on pari tolleripoikaa. Niistä nuorempi, 15kk ei myöskään kauheasti arvosta imurointia, tosin jänskätys on selkeästi täälläkin lieventynyt alkuajoista. Hyvää kesää (meinasin kirjoittaa kevättä ihan pokkana, ei ole paljon t-paitoja tullut pidettyä vielä) teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eiiii mikä urakka! Olen tosi otettu tiedosta että oon voinut tarjota niin tiivistä ajanvietettä :)

      Kyllä noissa imurointihommissa ilmeisesti on jotain mitä pitäisi itsekin osata vähän jännittää, kun kerta nämä meitä selkeästi viisaamman lajinkin edustajat jännittää...

      Hyvää kesää myös sinne, pojille kans! <3 Mulla taitaa tänään olla kolmatta kertaa t-paita (tai siis sellaisen kaltainen kaapu) päällä kodin ulkopuolella :D

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.