9.4.2015

Torstaiaamuna mielessä pyöriviä asioita

Kun noin vuonna 2009 hermostuin meidän edelliseen ruokapöytään, syitä oli useampia. Ensinnäkin valkoinen viilupöytä oli liian pieni ja keikkui jos sen ääressä istui enemmän ihmisiä, kuten meillä aika usein istuu. Mutta olin tajunnut myös, että se pöytä tulisi myös ikääntymään rumasti

Älkää nyt ymmärtäkö väärin – kyllä jokainen saa ikääntyä juuri niin kuin sattuu ikääntymään, mutta ruokapöydiltä vaadin enemmän. Löysimme vanhalle pöydälle kodin ystäväperheen luota ja teimme meille uuden pöydän. Toivoin, että pöytä seuraisi meitä kodista toiseen kymmeniä vuosia, ja että sen pintaan jäisi jälkiä jotka muistuttaisivat kaikesta siitä, mitä pöytä on matkallaan nähnyt. Niin on käynytkin, jokainen meillä tähän mennessä kasvaneista pennuista on kuluttanut pöytää omalla tavallaan (hampailla, puupalikalla, haarukalla...).

Ja nyt Koda jätti pöytään oman jälkensä josta muistan Kodan aina.

Heitin sille lapselta jääneen näkkärinpalan mutta kohdistin heittoni huonosti ja Koda törmäsi näkkäriä tavoitellessaan kulmahammas edellä pöytään. 


Toivon että joskus, pitkän pitkän ajan päästä, joku pöydän ääressä istuessaan ja pöydän pintaa tutkiessaan kysyy juuri tuosta jäljestä. Ja silloin pääsen kertomaan juuri siitä eräästä koirasta joka meidän kanssa kerran asui.


("Äiti mä olisin halunnut ton peiton mutta Koda ottikin sen kokonaan!! ÄITI!")

Ja sitten vielä pääsiäisasetelma.


Tip tap! Vai mitä pääsiäistiput sanovat? Tiu tiu?

Kortti on laumanjohtajan synttärikortti minulta (ja lapsilta, toinen piirsi sisäpuolelle isin kasvokuvan ja toinen jonkinlaisen tosi yksityiskohtaisen lankavyyhden) hänelle, se on kuukalenteri. ...Jota en osaa käyttää, koska ilmeisesti päällekkäin pyörivät kartonkikiekot muodostavat jo sellaisen mekaanisuuden asteen, joka tekee minut laitteen edessä voimattomaksi.

Jos koskaan harhailette Lönnrotinkadulla, käykää siinä liikkeessä jonka näyteikkunassa roikkuu kuumailmapalloja. Kortti on sieltä. Laumanjohtajan teki mieli ostaa yksi kaikkea, joten sain ostettua kortin salaa hänen kuolatessaan pitkin hyllyjä. Ostettiin muutakin! Kurkataan niitä myöhemmin.

11 kommenttia:

  1. Vaikuttaa kyl kauppa käväisemisen arvoiselta paikalta. Kiitti vinkistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihana kauppa! Niillä on usein koju sisustus- yms. messuilla, silleen mäkin oon sen alunperin löytänyt.

      Poista
  2. koda 1 - pöytä 0

    senkin kelmi (korvaa sana rivommalla), paljastit ton kaupan täällä ennenku kerroit mulle mikä se on! tämä ja hullarimatot, voinko icinä antaa anteexi...

    arvaa cuca

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No piti googlettaa se! Hakusanoina "lönnrotinkatu tähti" :D

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Sanos muuta! Suoritin sille tietty heti huolellisen hammastarkastuksen, kaikki kärkiään myöten tallella.

      Poista
  4. Noista naarmuista. Poikani jätti arvokirjoituspöytääni kutiavievien
    kasvavien hampaiden pitsireunan. Arvaa keljuttiko silloin! Nyt katselen
    niitä suurella hellyydellä. Samoin suhtaudun moneen mahtavaan
    naarmuun parketissa, jonka joku koira sai aikaan. Ensin kirosin,
    mutta nyt niillä on nimet.
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvokirjoituspöytä olisi kyllä mullakin sellainen heikko kohta, etten taitaisi heti osata ottaa siihen nakerrettuja jälkiä huumorilla. Vasta sitten myöhemmin. Benir on nakertanut jälkensä meidän syöttötuoliin (ei pahoja, eikä niitä huomaa ellei osaa etsiä), enkä siihenkään ihan välittömästi suhtautunut kovin ymmärtäväisesti :D

      Poista
  5. Moikka! Laitoin sinulle sähköpostia pari päivää sitten, tulihan perille :)!

    t. Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei hyvä että huomautit, en muista ikinä tarkistaa sen puolen postilaatikkoa :) Käyn katsomassa.

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.