Synttäripallot ja muita pyöreitä
Kevään edistymisessä on joku harmaa puurovaihe, jota kompensoimme kevätväriteemaisilla pienhenkilöiden yhteissynttäreillä (30 henkeä, koirat olivat koitoksen jälkeen niin väsyneitä että yöllä nukkuessaan kuorsasivat ihan darthvadereina).
Ne ja kaikki muutkin olennaisuudet ovat jälleen konkretisoituneet pyöreinä asioina.
Melkosen pyöreää! Onnea! Perästä tullaan, vaikka te tunnutte pysyvän aina yhden edellä!
VastaaPoistaKiitti! Teidän täytyy ottaa meidät äkkiä kiinni! <3
PoistaPaljon pyöreitä asioita, mutta viimeisin on kyllä paras! :)
VastaaPoistaNiin munkin mielestä :)
PoistaOi mikä katse koiralla: "onko taas kettu luukussa?". Noin minuakin katottiin koko syksy. Paljon onnea!!!
VastaaPoistaKiitos! Vauvat on Benirille aivan uusi tuttavuus, ystäväperheen vauvan vierailuihin on tosin suhtautunut juuri niin kuin on toivottukin: kiinnostuneena, mutta aika rauhallisesti.
PoistaIhania palloiluja ^_^ onnea tulevasta uudesta perheenjäsenestä <3 ihana tuo kakku, ootko itte tehnyt? :)
VastaaPoistaIhanaa, onnea! Mulle jäi se edellinen niin vahvasti mieleen, että tuli heti otsikosta oikeet vibat! :) Liian ihanaa, can't handle it! <3
VastaaPoistaAjattelinkin otsikoida niin että vanhimmat lukijat ehkä heti tajuaa :) Kiitos <3
PoistaVoi ei, mikä vika pallo! Onnea onnea onnea!
VastaaPoistaTerkkuja typsyille ja karvaturreille :)
- Mökkinaapuri
Kiitos, sanon! Tervetuloa vaan sitten taas tapaamaan häntä joka saapuu! <3
PoistaOoooooh! Onnea!
VastaaPoistaTerveiset Taunuksesta
KIITOS <3
PoistaHALUAN VARASTAA SUN MAHAN T. ARVAA KUKA
VastaaPoistaEN OSAA YHTÄÄN SANOA
PoistaEihän, ihanaaa ! Onnea ihan tosi hurjasti <3 teiän muksut on kyllä sen verran täydellisen olosia tyyppejä, et tosi hyvä että niitä tulee lisää (y)
VastaaPoistaJoo me järkeiltiin ihan samanlailla, että jos näistä tulee kerta näin hyviä niin kyllä niitä sit kannattaa olla useampi! Kiitos <3
PoistaOnnea viimeisen kuvan pyöreästä!
VastaaPoistaKiitos! Pyöreysasteeni on suuri ja mahtava.
PoistaLämpimät onnittelut sinne pikkujalkojen ja tassujen taloon! Kiitoksia blogistasi - sitä on aina ilo lukea!
VastaaPoistaterveisin Mummi
Kiitos, kohta on jalkoja ja tassuja ihan tosi paljon yhteensä :)
PoistaOnnea onnea ONNEA!
VastaaPoistaKiitos, kiitos KIITOS, Jutta :)
PoistaTähän kommentoineelle Anonyymille: sori, oli pakko poistaa se kommentti :) Joo, mulle kävi tosiaan jokin aika sitten pieni teknolooginen moka kännykän kanssa, arvasin että jäin siitä jollekin kuitenkin kiinni vaikka yritin olla nopea ;)
VastaaPoistaUuu onnea kaikille t. yks lukija vaan :)
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaOnnittelut täältäkin. <3 Ihana toi vika kuva, ihan kuin laadunvalvoja Benir jo olisi ihan perillä siitä, että jahas jahas, niitä tulee lisää. :D
VastaaPoistaKiitos! Ja siis musta oikeasti tuntuu että se jotenkin... Tajuaa jotain. Ja se on tosi merkittävää, koska yleensä tuntuu siltä ettei se tajua mitään. Se haistelee mun mahaa tosta päältä usein tosi keskittyneenä. Siis silloinkin kun en ole tiputellut vatsan päälle otteita kaikesta päivän aikana syömästäni.
PoistaOnnea! Koskas hän saapuu, ehtii varmaan vielä toimia vappupallona?
VastaaPoistaTerkuin,
Maaria
Kyllä ehtii! Hän ehtii ilostuttamaan myös mm. juhannuspallona ja vielä heinäkuisena jazzfestaripallonakin! Olen perinteisesti ollut pallokokoluokaltani aika lähellä säähavaintopalloa.
PoistaOnnea, onnea! <3 Ihania palloiluja taas kerran. :)
VastaaPoistaKiitti kiitti! Palloilut on hyvästä <3
PoistaOnnea! Olisi kiinnostavaa kuulla kokemuksiasi, miten Benirin teille tulo ja pentuajan alkutaival onnistui, kun perheessä on pieniä lapsia... Mitä haasteita oli ja miten niistä selvisitte? Minkälainen lenkitysjako sinulla ja miehelläsi on? Lapsuudenkodissani oli chow chow, mutta siitä aika jätti viime kesänä ja olen alkanut huokailla koiraa omaan kotiin...
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaBenirin pentuaikaan valmistauduimme henkisesti etukäteen odottamalla jonkinlaisia ongelmia sen suhteen, että nuorempi lapsi ei vielä Benirin tullessa osannut kävellä. Hieman yllättäen ne ainoat haasteet tulivatkin vanhemman lapsen kanssa, joka täytti Benirin kotiutumispäivänä kolme vuotta. Hänellä kesti aika kauan sopeutua koiranpentuun, koska hän oli siihen saakka elänyt aina aikuisten koirien kanssa. Hän on luonteeltaan tosi rauhallinen ja järjestelmällinen ja siperianhuskynpennut eivät ole kumpaakaan. Lasta ärsytti pennun riehuminen, äänenkäyttö ja säheltäminen, se sellainen pentukaaos. Hän sopeutui kuitenkin tilanteeseen parissa kuukaudessa ja on muodostanut Beniriin selvästi tiiviimmän siteen kuin Kodaan tai Nidoon.
Nuorempi, joka oli Benirin tullessa täyttänyt juuri 1v, oli ihan alusta saakka pennun kanssa tosi luontevasti ja Benirkin suhtautui 1-vuotiaaseen kunnioittavasti. Vähän kuin olisivat olleet samaa pentuetta.
Ehkä haastavimpia oli sellaiset tilanteet joita pikkulasten ja koiranpennun kanssa tulee väkisinkin: siis että yksi haluaa pissalle samalla kun yhdeltä vaihtaa vaippaa ja juuri silloin kolmas pissaa sohvalle. Olen usein ainoana aikuisena kotona, joten niissä tilanteissa koeteltiin kyllä välillä huumorin rajoja :D Kaikissa näissä tilanteissa on kyllä varmasti auttanut se, että vaikka lapset olivat Benirille uusi tuttavuus, lapset eivät kuitenkaan ole koskaan eläneet ilman koiria ja siis aika vaistonvaraisesti tietävät, miten koirien kanssa ollaan. Emme varmasti olisi ottaneet koiranpentua näin pienten lasten aikana, jos lapset olisi siinä samalla pitänyt opettaa olemaan koirien kanssa. Tämä ehkä siksi, että meillä kummallakaan ei ole mitään käsitystä siitä, miten lapsi totutetaan koiraan. Vastasyntyneenä aikuisten koirien perheeseen liittynyt pienihminen oppii koirajutut aika hyvin itsekseen.
Miehen työ vie hänet usein yli vuorokauden reissuille, joten lenkitysjakoa ei varsinaisesti ole: koirat ja lapset ovat mun vastuulla silloin kun hän ei ole kotona ja silloin kun hän on, molemmat huolehtivat kaikista. Ennen raskautta lenkkeilin tosi paljon koirien kanssa yksinäni, mutta nyt mies hoitaa koirat oikeastaan kokonaan silloin kun on kotona, tai sitten lenkkeillään kaikki kuusi yhdessä.
Lapsille on ollut aika olennaista opettaa alusta alkaen muutama perusjuttu: meillä esimerkiksi ei saa nukahtaa rattaisiin (jos saisi, uni tulisi nukkumisaikojen ulkopuolella pahimmillaan kolme tai neljä kertaa päivässä ja se niistä nukkumaanmenoajoista sitten...) eikä rattaisiin saa myöskään mitään viihdykettä, koska kahta isoa koiraa ja rattaita samanaikaisesti hallitessa ei halua enää mitään liikkuvia lisäosia, kuten rattaista lentäviä leluja. Lapset ovat joutuneet siis toisin sanoen tottumaan siihen, että halusivat he sitten tai eivät, rattaissa istutaan päivittäin paljon ja viihdykkeet joutuu keksimään itse. Eivät ole koskaan kiukutelleet rattaissa istumisesta ja lähtevät tosi innoissaan lenkeille, vaikka "pahimmillaan" käkkivät rattaiden kyydissä 1,5-2 tuntia. Luovuin tuplarattaista kuitenkin aika äkkiä, koska ajattelin että isommalle on kivempaa seistä seisomalaudalla tai kävellä tai juosta vierellä, ja se onkin toiminut meillä tosi hyvin. Hän kävelee reippaasti karavaanin mukana ja ymmärtää, että silloin on tärkeää kuunnella annettuja ohjeita tarkasti, jotta kulku on kaikille turvallista. Kun kolmas lapsi syntyy, vanhin siirtyy seisomalaudalta kokonaan kävelemään ja keskimmäinen puolestaan seisomalaudalle. Ja karavaani kulkee ;)
P.S. Mun ensimmäinen koiratuttavuus oli myös chow chow <3 Heillä on siksi ikuisesti oma kolonsa sieluni lokeroissa.
Kiitos vastauksesta! <3 Oli mielenkiintoista kuulla kokemuksiasi ja aion luetuttaa kommenttisi puolisollanikin kunhan hän huomenna palaa kotiin. Se on jännää, miten lasten kanssa saa välillä yllättyä, miten he uudet tilanteet ottavat.
PoistaOn kivaa, että olet päätynyt kirjoittamaan blogia! Tätä on mukava lukea ja katsella. :)
Oli myös tosi kiva vastata ja kiva, jos vastauksesta oli jotain hyötyäkin :) Kaikki tarkentavat lisäkysymykset otan tohkeissani vastaan!
PoistaKiitos <3
Eksyin pitkästä aikaa lukemaan blogiasi. Kirjoitat niin ihanasti ja persoonallisesti, että nyt oli pakko vihdoin kommentoida :) Tulen aina hyvälle mielelle postauksistasi.
VastaaPoistaPaljon onnea ja kaikkea hyvää teille!