25.3.2015

Kaikenlaisia lapsia

Elän puukitti- ja hiomapaperipölyssä. Meillä on menossa projekti, jossa työhuone muutetaan toiseksi lastenhuoneeksi. Loogisena ensimmäisenä askeleena piti myydä kirjahylly. Itselleni loogistyypillisenä seuraavana askeleena olen alkanut vaihtamaan vetimiä yhteen lipastoon... 

Puhutaan siitä myöhemmin. Nyt halusin ehdottomasti kertoa seuraavat kolme asiaa. 



Ensinnäkin olen kuunnellut tuon synttärilahjaksi viime viikolla saamani Aino Vennan mainion Tin Roof -levyn nyt niin monta kertaa läpi, että aina sen uudestaan alusta aloittaessani luulen kuuntelevani levyä jota olen kuunnellut jo lapsena.

Toisekseen: syntymäpäiväkukista on vielä yksi kimppu jäljellä! Vanhempani olivat synttärikahveille tullessaan poikenneet oman lähikukkakauppamme kautta ja tiedustelleet valkoisia kukkia, koska pidän valkoisista kukista. Laumanjohtaja asioi samassa kukkakaupassa niin usein, että myyjä oli arvannut kenelle kukat tulevat ja osasi siksi sitoa ihan näköiseni kimpun.


Lopuksi ilmoitettakoon, että tämä intensiivinen katse tässä kuuluu ihan omalle koiralleni. Jonkun aikaa Benirin epäjohdonmukaista käytöstä ihmeteltyämme tajusimme, mistä se johtuu: se on ottanut johtajakseen minut. En tiedä miksi niin on tapahtunut, mutta olen yhtä otettu kuin siitäkin että se kuitenkin edelleen tulee myös syliin aina silloin kun sylissä on tilaa (ja joskus silloinkin kun varsinaisesti ei olisi enää tilaa). 

Oikeastaan tuntuu vähän siltä kuin olisin sille emo, en emäntä. Kotona se osallistuu toimieni seuraamiseen ja haahuilee perässäni aivan kuin olisi yksi lapsista. Joten minä, se ja muut lapset olemme siis lähiaikoina yhdessä mm. siirtäneet talvivaatteet säilöön kesäksi, koonneet kirjahyllyä ja photaroineet yhtä hääkutsua.

 


Kun olin itse lapsi, haaveilin siitä että minulla olisi joskus kolme tai neljä lasta. Kuvitelmissani ne kaikki olivat kyllä hännättömiä, mutta en valita tästä yllättäen siunaantuneesta siperialaislapsesta yhtään. 

11 kommenttia:

  1. Aivan ihana postaus! Rakastan sun tarinointia ja kirjoitustyyliä, toivoisinkin sulta lisää postauksia. Kaikki sun omaperäiset nokkeluudet ja oivallukset on niin ihania!! Olisimpa itse yhtä tarkkaavainen ja verbaalisesti lahjakas (= Kivaa päivää ja onnea lapsikatraan laajenemisen johdosta heh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, kiitos, ihanista sanoista! Ja etenkin onnitteluista, kyllä tämä lapsiluvun kasvaminen voi tosiaan tapahtua myös näin aivan yllättäen. Kuitenkin se uusi lastenhuone ei siis sentään ole Beniriä varten. Tai oletan että se ei lähivuosina tarvitse esim. ison lapsen sänkyä tai kirjoituspöytää. Vaikka en kyllä toki ala rajoittamaan jos joitakin sellaisia tarpeita ilmenee, kyllä sitä lapsilleen sallii kaikenlaista!

      Poista
    2. Yhtään en tiedä mihin mun äskenen kommentti hävis..jos tulee tuplana, niin sori.

      Yhdyn täysin anonyymin sanoihin. Jokaista postaustasi odottaa aina innolla! Et oo kirjaa aatellu kirjottaa?

      Ja niin..just mietinkin, että millonkohan Benir sitten saa oman huoneen.. :)

      Poista
    3. Hehe, no, ainahan sitä voi ainakin ajatella kirjoittavansa :D

      Kyllä sille varmaan täytyy oma huonekin järjestää. Siis kyllähän jokaisella pikkupojalla tulee se hetki, kun ei pärjää enää ilman omaa huonetta.

      Poista
  2. Onko tämä se lööpeissä usein nähty yllätysvauva?

    Terkuin,
    Maaria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on just se! Niin odottamaton, niin erilainen!

      Poista
  3. Voi että sulla on empaattinen apuri!
    Ja minusta on aika fiksua kasvattaa perhettä
    nelijalkaisilla. Siitä voidaan keskuttella sitten
    kun söpöt tytöt alkavat ottaa mittaa vanhemmista.
    Silloin voi olla kovastikin hyötyä tuntea näitä
    omapäisiä pohjolan koiria.
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan mietitty usein ihan samaa. Pohjolankoiran murrosikä ei ehkä ole suoraan verrattavissa nuoren leidin murrosikään, mutta ehkä sellaisestakin kokemuksesta sentään jotain hyötyä on.

      Poista
  4. Voi ei! Benir on niin liikuttava kaikkine kalikkeystävineen ja muineen <3 <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hänellä on myös mielikuvitusystäve joka asuu meidän sammutetussa televiissiossa.

      Poista
  5. Voi ihanuus mitä kuvia! Ja tuota luottamuksen määrä tuossa katseessa. <3 Sydän sulaa!

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.