4.7.2014

Onko se likki?

Pidän joistakin vähän kuluneen näköisistä asioista. En kaikista, mutta tietyistä. Osa lähipiiristäni on pilkannut minua tämän takia (esim. silloin, kun ostin 30 eurolla pienen ämpärin, joka näyttää siltä kuin olisi ruostunut itäsaksalaisella pihalla), mutta olen yrittänyt uskoa itseeni ja mieltymyksiini pilkanteosta urheasti välittämättä.

No, jokin aika sitten ostin Pentikistä jakkaran. Kun toin sen kotiin, tyttö kysyi heti, että äiti onko se likki?

NO EI OLE, kimpaannuin. Sen kuuluu olla tämmöinen!


Kuten olettekin mahdollisesti jo kuulleet, kaksi kuukautta sitten meille tuli koiranpentu. Siis tämä:


Ilmeni, että myös se mieltää jakkaran jo valmiiksi rikkinäiseksi. Benirin on ollut hyvin vaikea ymmärtää, miksei jakkaraa saisi pureskella.



Tämä on tosi raivostuttavaa siksi, koska tästä on niin kovin hankalaa olla vihainen. Ei koloja edes huomaa kukaan muu kuin minä. Ja ymmärrän kyllä, että ikeniä kutittaa. Mutta kun huonekalujen syöminen noin yleisesti on hyvin, hyvin kiellettyä, on ihan periaatteesta kuitenkin suutahdettava.

Ja sitten kun pentua toruu, se menee tällä tavalla aivan kiemuralle, heiluttaa häntäänsä ja korviaan ja nuolee käsiä, joskus myös mouruaa.


Niin että ihan todella, todella vaikeaa on yrittää olla sille vihainen.

Benir on maistellut myös muutamaa jalkalistaa (jotka olisi pitänyt joka tapauksessa vaihtaa), kahta ruokapöydän tuolia (jotka olen ostanut 6 vuotta sitten väliaikaiseen käyttöön) ja porraskaidetta (jonka jo korjasin), sekä syönyt useamman lasten sukan.

Tänään se söi suoraan maljakosta pari pionia, joista toinen oli jo ostettaessa vähän homeessa, eikä kumpikaan olisi kuitenkaan auennut. Sillä on taito aistia, mihin asioihin emännän suuttumus ei yllä, ja sitten se syö kaiken sellaisen. Ja siihen päälle heiluttelee häntäänsä, vähän naukuu, ja vie emäntää kuin pässiä narussa.

***

Postauksen kuvia koneelta valikoidessani löysin tämmöisen. En yhtään muista että mitä tässä on yritetty kuvata, mutta internetiin tämä kuitenkin kuuluu.

21 kommenttia:

  1. Ahahahhaaa :D Kuvat ja lyhyt ytimekäs just sun selostus on niin parasta ♥ Jostain syystä meillä yritetään sitkeästi maistella kania kaltereiden välistä. Kielloista huolimatta ja niinpä koira viruu narun päässä ulkona, kun kani jaloittelee :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, TOSI OUTOA, miksköhän pupu niin kiinnostaa :D Mä haluaisin ihan hirrrrrveesti kanin, ja huskyillahan ei silleen varsinaisesti ole riistaviettiä… Mutta jotenkin musta tuntuu, että pupua kohtaan kyllä ois...

      Poista
  2. VArmasti tuota Benirin hyppyä olet kuvannut...sillähän on kaikki tassut ilmassa..:)
    Meillä oli joskus kauan sitten sakemanni....se tykkäsi syödä kynnyksiä...ja vessan pytyn sitä muovista rengasta, joka niissä on siellä takana putken ympärillä....kukista se myös tykkäsi...ja vessa paperirullat oli ihan kieputtaa auki ympäri huushollia..:)) Mutta ihmisille Barre oli kiltti...vieraillekin♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika jännä toi pöntön putkenkaulus! Ihan parhaita on koirat, jotka keksii jotain tollaista tosi originelliä tekemistä itselleen. Benir kävi eilen illalla mun kokatessa ihan vähän maistamassa jäljelle jääneitä pioneita. Maiskutti isoa pioninnuppua tyytyväisenä olkkarin pöydällä seisten ja oli taas kerran ihan TODELLA hämmästynyt, kun kielsin.

      Poista
  3. Awww, ihan varmasti Benir yrittää vain olla avulias! Meillä vanhempi koira ei syönyt koskaan mitään, nuorempi sen sijaan järsi paitsi sekä vähän listoja (yritettiin suihkuttaa sellaisella "järsimisenesto- spraylla", suihkutuksen jälkeen vasta maistuikin...) että tuolin, pöydän ja kaapin jalkoja, erityisesti elektroniikkaa: sinne meni 2kk uusi kamera, kännykän kuoret (ja vähän näyttöä), useampi antennijohto, lukuisia kuulokkeita ja kaiuttimia... ONNEKSI vaihe loppui kun hampaat lakkasi kutisemasta. Ja siis kun toinen on niin SÖPÖ, eihän sitä nyt VOI olla vihainen..? No okei myönnän: kameran kappaleet löydettyäni menin vessaan laskemaan about miljoonaan, ettei olisi tullut koirasta rukkasia. Mutta noin yleensä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Hahah! Benir järsii ihan selkeästi pelkästään ikenien takia, ei eroahdistukseen tai mielenosoituksellisesti (paitsi ne pionit se kyllä söi siksi että olin sille tosi epäreilu, ihan oikein mulle). Se on meidän ensimmäinen sellainen koira. Nido tuhosi kaiken pienirtaimiston ja teki sen ihan tahallaan ja teki sitä aina kun koki tulleensa kaltoinkohdelluksi, Koda taas ei tuhonnut oikeastaan mitään muita kuin omia lelujaan. ONNEKSI, ONNEKSI meille ei ole sattunut kohdalle sellaista ihan kunnon huonekalujentuhoajaa. Tajusin vasta nyt Benirin kohdalla, että nämä tuhoamistottumukset ovat oikeasti koirakohtaisia, eikä ihminen voi välttämättä vaikuttaa niihin ollenkaan. Ts. Nidoon ei voinut vaikuttaa, Kodaan pystyi täysin, Benir ottaa palautteen hyvin vastaan, muttei jälkeenpäin muista sitä :D

      Poista
  4. Ihan lähiaikoina olen menossa katsomaan pentua, joten lisää näitä tuhopostauksia kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nido, pääkohdat:
      - television kaukosäätimet 2kpl
      - dvd-kotelot yhteensä ehkä 10kpl
      - useampi wc-paperirulla, yhteensä varmaan n. 50kpl (7 vuoden aikana)
      - opetteli anoppilassa avaamaan leipälaatikon ja aina sinne yksin jäädessään varasti laatikon sisällön, murusti sen ja piilotti saaliinsa sohvatyynyjen väliin
      - söi pienenä luita salaa kaikista mieluiten mun tyynyllä ja piilotti ne sitten limaisena tyynyn alle, josta löysin ne mennessäni nukkumaan
      - tykkäsi pienenä kuopia vesikuppinsa tyhjäksi pitkin keittiön lattiaa
      - söi ensimmäisen lelun, jonka olin ostanut esikoiselle
      - villasukkia, käsittämättömän paljon villasukkia
      - kaikki lasten puiset lelut jotka suinkin kykeni syömään
      - mainittava, että Nido tykkäsi nuorempana tosi paljon huonekasveista ja osoitti viehtymyksensä tyhjentämällä mullat ruukuista

      Koda:
      - kaksi vinyylilevykotelon kulmaa
      - 300€ aurinkolasit (oikeastaan tästä en ole IHAN varma, joten virallisesti en uskalla laittaa sitä Kodan syyksi. Koirat (Koda oli silloin muutaman kuukauden ikäinen) odottivat auton takapenkillä n. puoli tuntia ja kun palasimme autolle, aurinkolasit oli otettu juomatelineestä ja tuhottu huolellisesti)
      - ainakin kahdet nappikuulokkeet. Koda tykkää korvavaikun tuoksusta (jep)

      Benir:
      - Artekin Noomi-tuolien kulmat, 2kpl
      - vähän syöttötuolia
      - jalkalistat, yhteensä vaihtoon menee 3kpl, ilman Benirin työpanosta vaihtaa olisi pitänyt 2kpl
      - seinän kulma
      - porraskaiteen pystypuola
      - no tuo jakkara ja ne pionit ja ne sukat
      - 4kpl sohvatyynynpäällisiä, vaihtoon olisi joka tapauksessa mennyt 2kpl
      - mun kännykän kuoret (no ne oli puuta, joten kyllä mä silleen ymmärrän)

      Enkä ole, kuitenkaan, kaivannut ikinä mitään niin paljon kuin Nidoa ♥ :)

      Poista
    2. Kiitos, suhun voi aina luottaa :D Kuulostaa aika halvalta. Voipi olla että tarhan rakentamiseen tuli juuri lisää intoa..

      Poista
    3. Näihin Benirin ja Kodan tuhoamisiin ei olisi auttanut tarha, koska kummankin kolttoset on suoritettu meidän ollessa kotona :D Nidolla kyse oli ihan selkeästi eroahdistuksesta ja kettuuntumisesta.

      Poista
    4. Siperiansaksalaisen tultua taloon meni pari kuukautta, niin edessä oli lattiaremontti. Sille oli äitee myös ilmeisesti opettanut, että vesikuppi on yhtä kuin uima-allas, joten sinnehän se pieni karvapallo syöksyi pulikoimaan joka kerta, kun ihmisväki sai kupin uudestaan täytettyä. Ei mennyt kauaa, kun parketti nousi pystyyn ja tilalle vaihtui suurikokoisen kuralammikkoja rakastavan luonnonlapsen suosimaan sisustukseen sopiva mudan ja saven värinen kivilaatta.

      Sen lisäksi se pysytteli yhtä portaan askelman kulmaa ja eteisen kaapin pienoista uudelleenmuotoilua lukuun ottamatta leluissa ja luissa. Kalliiksi kävi silti :D TV

      Poista
  5. http://hauskimmat.com/koira-jai-kiinni-pahanteosta-katso-koiran-supersuoloinen-anteeksipyynto/

    Miten niin koirat vie emäntiä kuin pässiä narussa? ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en osaa sanoa puolustuksekseni mitään muuta kuin sen, että meidän aiemmat pennut EIVÄT ole vieneet mua kuin pässiä narussa. Mutta Benirissä on jotain erilaista… Tai sitten mussa on nyt jotain erilaista. Siis joku selitys tälle kyllä on! Ei tämä mun mielen heikkoudesta nyt ainakaan johdu!

      Poista
  6. tykkään kauheesti lukee sun blogii ja nyt nauraa ääneen sun hienolle vanhalle tuolille :D

    VastaaPoista
  7. Se ei varmaan auta, jos kiellät Beniriä vetoamalla siihen, että se on sentään Pentikin jakkara...
    Mut hei, nythän sinulla on sitten uniikkikappale.
    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis onhan nuo pienien maitohampaiden jäljet niin liikuttavia, etten oikeastaan voi ikinä hankkiutua jakkarasta eroonkaan…Pentujen kanssa on kuitenkin lopulta vähän sama juttu kuin vauvojen kanssa: se aika on raskasta, mutta tosi lyhyt, ja jälkeenpäin sitä aina sekopäisyyksissään kaipaa (ja hankkii sitten lisää vauvoja tai pentuja tai kuten mä, molempia).

      Poista
  8. Oi että! Pentikin jakkarat on makeita. Sano Benirille, et ei haittaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo Pentikin kaikki jakkarat on munkin mielestä ihania! Yritin monta vuotta ensin perustella itselleni sellaisen tarpeen, ja sitten lopulta vaan ostin.

      Mun reaktio olikin oikeasti about: "AAARRRHHHH MITÄ SÄ OOT TEHNYT ÄÄÄÄHHHH no ei haittaa <3"

      Poista
  9. Sataa ja mittarissa 13°!
    Mutta onneksi oli monta monta postausta,
    jotka saivat päivän hymyilemään!
    Ja tuo Benier! Onkohan se jotain
    sielunkirkastajan heimoa...
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se sade taisi tulla sinne täältä lähdettyään… Just sitä heimoa B on <3

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.