23.7.2014

Minimökki, osa 2

Terveisiä jazzeilta! 


Kävimme katsomassa suurta rakkauttani Tuomoa, yhteistä rakkauttamme Mulatu Astatkea (kuvassa keskellä), George Clinton & Parliament Funkadelicia, Fatoumata Diawaraa, Jamie Cullumia, Patti Smithia, taulutelkkaria hotellissa ja ihan pirusti Satakuntaa auton ikkunasta.

Mutta asiaan! Leikkimökkiprojekti on edennyt niin, että kun asunto ostettiin vuonna 2011, mökki maalattiin kesällä 2012, ovenkahva kiinnitettiin jo kesällä 2013 ja loput tehtiin tällä viikolla. Minä maalasin kaiken, laumanjohtaja teki puutyöt, lapset häiritsivät, Benir karkaili.

Kehityskaari kuvin:


(Tuon harmaan, kaatuneen roskisämpärin pohjalla kyyhöttää kaksi rastaanpoikasta, enkä uskaltanut jäädä kuvaamaan niitä tämän huolellisemmin.)





Lattia on unelmalankkuani Novafloorilta. Tutustuin siihen vuoden 2006 Habitaressa ja olen siitä saakka säilyttänyt näytepalaa kirjahyllyssä. Onneksi sain pari vuotta sitten manipuloit... suositeltua sitä vanhemmilleni heidän valitessaan lattiamateriaalia kesämökkiinsä. Nämä ovat jämäpaloja sieltä.


Liitutaulu on keittiön vanha ja liimapuutuolit löytyivät huuto.netistä melkein kokonaisen yön kestäneen etsinnän multihuipentumana. Yhteensä 30 euroa!

Alkuperäiset, naarmuuntuneet pleksit uusittiin sellaisilla, joista näkee läpi. Samalla laumanjohtaja halusi tehdä mökkiin leveän ikkunalaudan ja aukeavan ikkunan. Hän käytti siinä mökin vanhaa lattiaa sekä tätä uutta lankkua jotenkin mystisesti siten, ettei puutavaraa tarvinnut ostaa ollenkaan.




Sisäpintoihin kului neljä litraa maalia ja kaksi päivää. Puutyöt veivät ehkä kolmisen päivää ja hermot minulta, vaikken edes osallistunut hommaan. Ilman jiirisahaa hermot olisivat menneet myös laumanjohtajalta.

Tekisi mieli julistaa tähän loppuun, että mitäpä sitä ei lastensa takia tekisi, mutta eiköhän me kaikki tiedetä, että minä ja laumanjohtaja uusittaisiin sisäpinnat vaikka postilaatikkoon, jos sen voisi tehdä jotenkin naapureita naurattamatta.

Ja koska tiedän että joku on lukenut urheasti tänne saakka ihan vaan koiranpentukuvien toivossa, niin tässä vielä tältä illalta tämmöinen, jossa Benir syö lempiasiaansa, eli emännän silmää.

20 kommenttia:

  1. Että Porissa!
    Oli vuosia kun elämän jakoi
    ennen ja jälkeen Porin.
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun parhaita kesiä on olleet ne, jotka ovat jakautuneet aikaan ennen ja jälkeen Porin :)

      Poista
  2. Arvaatko mitä? Meille on varattu pentu. Mitentässänäinkävi. Helvetti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HAH! Arvasin! Tekee vähän mieli lällätellä, mutta enemmän onnitella <3 Mistä kennelistä?

      Poista
    2. Jään-Lumon. Ja kun kuitenkin mietit, niin tämä on sun koirajaottelussa sellainen pentu, jolla ON silmälasit. Aika päheet <3

      Poista
    3. No sitä olisin kysynyt seuraavaksi... Ihanaa, ihanaa! Pienet rillipäät on ihan parasta, pääset kohta tutustumaan merkittävään henkilöön, joka kulkee sun mukana jollain tavalla ikuisesti. Tosi paljon onnea, ja aivan erityisesti hermoja <3

      Poista
    4. Kiitos, mutten ole ihan varma onko mulla tuota viimeistä.

      Meillä on muuten vähän samankaltainen leikkimökkiprojekti. Se alkoi vuosi sitten. Puolet sisätiloista on maalattu joskus keväällä, ja loput odottelee inspiraatiota. Ei ole näkynyt.

      Poista
    5. Mullakin meinasi tyssätä sisätilojen maalaaminen ihan täsmälleen puoleenväliin, kun maali loppui kesken. Ihan käsittämätöntä, miten paljon maalia käsittelemätön puu imee. Syytä säkin puuta!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Niin tuli! Hirveä työ, mutta hyvä lopputulos.

      Poista
  4. Ihana minimökki teillä :) Tykkään kanssa kovasti tuosta lattiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on ihanin lattia ikinä! Sitten kun meillä joskus on sitä kotona, tästä tulee blogi jossa kuvataan pelkästään lattiaa vaihtelevista kulmista, eri valoissa ja eri vuorokaudenaikoihin.

      Poista
  5. Ovenkahvan asentaminen kesällä 2013 on tärkeä merkkipaalu leikkimökin kehittymisessä, siitä erityisen suuret onnittelut! Mun projektit edistyy kans tasan yhtä päätähuimaavaa vauhtia. Hyvänä esimerkkinä suuri rakkauteni, kaltoinkohdeltu Domus, jonka löysin anoppilan autotallista ruohonleikkurin öljyn valuttajan roolista. Purin, hioin, kittasin (tiedän että haukot henkeäsi viilupinnan vuoksi,tuhoamiseen syynä se, että tuoliparka on elänyt suurimman osan elämästään koululla ja sen pintaa koristi muunmuassa raaputettu teksti "Pillu on sievä") ja maalasin Domuksen samana päivänä kun hain sen. Nyt raukka on lojunut vessassa VUODEN odottamassa viimeistä maalikerrosta ja kasaamista. Jos nyt syksyksi valmistuisi.. :--D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SIIS ME OLLAAN PUHUTTU SIITÄ DOMUKSESTA ENNENKIN! Muistan Domuksen! Nuhtelen! Nuht!

      Toivon sen tuijottavan sua surkeasti vessan nurkasta ja tulevan uniin kummittelemaan, kunnes valmistuu! :D

      Poista
    2. Joo niin ollaan, varmaan aikalailla tasan vuosi sitten. :D Otan nuhtelut vastaan nöyränä ja muistan niitä aina Domuksen nähdessäni. Ei se raukka sentään nurkassa ole, se on pöydällä, eikä siihen saa kukaan muu koskea. Se on aarre vaikka oonkin laiska.

      Poista
    3. Haha, ihanaa aarteen kunnioittamista olosuhteista välittämättä :D Mulla käy välillä niin, että hamstraan tohkeissani jonkun Aarteen odottamaan Inspiraatiota, jota ei sitten tulekaan, mutta joka iskeekin yllättäen puolisoon. Sitten tapellaan siitä, kumpi saa homman aloittaa. Tästä on siis ihan riideltykin.

      Poista
    4. Tänne kans tommosia riitoja!! Meillä ei auto mahdu tulevana talvella talliin, kun on projekteja talli täys... Puuuh, ajatuskin siitä kaikesta kunnostamattomasta romusta etoo.

      Ps. Sulla on ihan sairaan hyvät jutut! Tää on yks harvoista blogeista, joka saa mut oikeesti nauramaan. Hörötihörö!

      -Riikka

      Poista
    5. Ostin tänään muuten taas vanhan tuolin... Lisäksi oon löytänyt just yhden vanhan pöytäryhmän ja tänään just mietin, että pienemmälle lapselle voisi ehkä ostaa jo isomman sängyn...

      Meillä ei muuten ole autotallia. Ihan ehdottomasti tarvittais. Mut ei autolle.

      Kiitos! <3 Tsemppiä projektien raivaamiseen!

      Poista
  6. Ovenkahvan kiinnitys on selvästikin tärkeä asia, koska se on jäänyt meidän lukijoidenkin mieleen. :D Hieno kahva tuli!

    Ja vaikka en aina ymmärräkään kielisuudelmakuvia internetissä, niin tässä yhteydessä oikein hyvin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ON hyvä kahva! Lapista saakka tuotu!

      Joo, mäkään en ennen ymmärtänyt, mutta jos toinen on tosi innokas suukottelija, niin sitä rakkauden ilosanomaa tulee sitten voimakas tarve jakaa muillekin… Ajattelin samaa teemaa tämän vuoden joulukortteihin!
      (No oikeasti päätin jo viime vuoden kortteja tehdessäni, millaiset tänä vuonna tulee.)

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.