29.4.2014

Bebe Nazir

Muistin muutaman asian koiranpennuista (tuoksun, turkin, hampaat, etenkin ne hampaat), mutta aika moni juttu on pitänyt opetella uudelleen. Koiranpennun käsitteleminen on niistä yksi, sillä lähivuosilta tuntumaa on vain aikuisista koirista. 


Siperianhuskynpennut ovat eräänlaisia haitarieläimiä, vähän kuin tosi suuria kissoja. Kun toisesta päästä nostaa, keskivartalo venyy... ja venyy... ja venyy. Benirillä on lisäksi jumalattoman pitkät jalat. Se on niin kuin supermallit - all legs.


Erilaista tällä kerralla on sekin, että toisin kuin aiempina pentuaikoina, nyt olen myös ihmislasten äiti ja otteeni kaikkien lajien poikasiin on siksi erilainen. Lempinimeni Benirille on siis tietty Bebe. Laumanjohtajan lempinimi Benirille on Abu Nazir...


Pidän vapusta sitä enemmän, mitä kaukaisemmalta ajatus Kaivopuistosta tuntuu. Tänä vuonna ollaan jo niin pitkällä, että olemme tehneet simaa itse.

Siman valmistaminen on ollut ihan mielenkiintoinen muutaman päivän prosessi, sillä meistä kumpikaan ei ymmärrä kemiasta yhtään mitään, mutta etenkin laumanjohtaja ehdottomasti kuvittelee ymmärtävänsä ja suhtautuu minuun kuin laboratorion finninaamaiseen kesäharjoittelijaan. Oletan yhteistyömme lopputuloksen olevan mitä tahansa paloviinan ja mehukatin väliltä.


Ainakin Benir nuolee simaista työtasoa silmät kiiluen. Vaikka eihän siitä nyt mitään voi päätellä - heräsin tänään puoli kuudelta siihen, että se söi ahnaasti porraskaidetta.

42 kommenttia:

  1. Toi viimeinen kuva on ihan paras, sai tästä väsyneestä päivästä paremman :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pöydälle nouseminen on tietty erittäin kiellettyä, mutta se oli tossa niin liikuttavan näköinen harottavine jalkoineen, että oli pakko ottaa kuva ennen kieltämistä :D

      Poista
  2. Aivan ihana Benir!! <3 Tosta pennusta täytyy kasvaa todella iso.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin luulen että siitä tulee aika miehekkään kokoinen. Se on aika sopusuhtainen kyllä, eikä sillä ole sellaisia suuria leijonantassuja, joten mitään sellaista "oho, tuli lehmä"-kokoyllätystä ei varmaan ole luvassa :D

      Poista
    2. Tähän väliin on vaan PAKKO kertoa eräs tarina. Mun entisen pomon perhe otti muutama vuosi sitten kääpiöluppiksen. Vaimo ja tytär kävivät sen valitsemassa ja hakemassa. Aika pian pomo alkoi kertoa juttuja siitä, kuinka kovaa vauhtia poikanen kasvoi. Ensin en niin kiinnittänyt juttuihin huomiota. Pomo kun oli (itseni tavoin ;)) aikamoinen tarinankertoja. Joku kerta sitten kahvitauolla pomo sanoi, että poikanen on nyt heidän sohvapöydän korkuinen ja näytti samalla kädellä lattiasta sellaista puolta metriä!??! Kertoi myös, että vanhemman tyttären berni pelkää pupua ihan valtavasti. Aloin sitte kysellä vähän tarkemmin ja totesin, että ei tuo kyllä ihan oikeasti kuulosta kääpiöltä. Seuraavana päivänä pomo kertoi kovistelleensa vaimoa, joka lopulta tunnusti, että lemmikkikaupassa oli ollut useampi kanihäkki vierekkäin ja päällekkäin. Yhdessä oli lukenut kääppiöluppakorva ja niitä he olivat katselleet, mutta valitsivat lopulta poikasen ko. häkin alla olevasta. Niin että, ei tullu kääpiötä, tuli rusakko. Hitsi. ;D

      Poista
    3. HAHAHAHA! Ihan paras tarina! Siis mulle vois käydä JUST NOIN! "Joo mä tiedän että lähdin ostamaan chinchillaa, mutta kun nää koalat oli siinä ihan vieressä..."

      Siis mä niiiiiiin symppaan sun ekspomon vaimoa!

      Poista
    4. Ahhahahah täällä naurettiin ulvoen tuolle tarinalle! :'D

      Söpö Bebe kyllä. <3 Ja vikalle lauseelle hymyilin ääneen (vaikkei ehkä saisi).

      Poista
    5. Olenko kertonut sen, kun Nido kerran pentuna anoppilassa levitti mun kassista alusvaatteet ruokapöydän ympärille sillä välin kun olin suihkussa? Sellaset jutut on mun mielestä pennuissa miljoona kertaa raivostuttavampia kuin mitkään nakertamiset :D

      Poista
  3. Porraskaidetta? Nöyyy.. Siperiankuume hellitti juuri hiukan. Kaikki irtonaiset kamat syötynä on ihan ok, mutta kiinteät ei. Menenpä tästä maalaamaan meidän upouusia portaita..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkään ei ole koskaan ennen syöty mitään kiinteää. Tosin ei toi porraskaidekaan pahin mahdollinen ole; se on nakertanut vain yhtä pystypuolan alakulmaa kohdasta, jossa se on sopivasti sen kuonon tasolla silloin kun se nukkuu sohvalla. Pieni homma paikkailla. Mutta tietysti silti jyrkästi kiellettyä :D

      Poista
  4. Voi suloisuus♥
    Ystävän perheellä surullinen vappu. Sakemanni nukutetaan huomenna klo 15....todella surullista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. AINOA hyvä puoli Nidon lähtötavassa oli se, ettei siitä tiedetty etukäteen...

      Poista
  5. Ai porraskaidetta -.-" tiedän niin tunteen, meillä nimittäin asuu reilu 8kk husky neiti joka on syönyt/syö edelleen listoja, pyöristää portaita, muotoilee kaukosäätimiä ja on muutenkin kunnostautunut tuossa kodin sisustamisessa. Harmikseni minun ja neidin sisustus mieltymykset ei niin hirveästi natsaa yhteen! :D Tsemppiä teille ja paljon hermoja (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää on mun mielestä vähän asennoitumiskysymyksiä! Pennun suhteen täytyy tehdä rauha sen asian kanssa, että kaikki mihin se yltää, on tulilinjalla. Pelkäsin etukäteen ihan hulluna meidän itsetehdyn ruokapöydän jalkojen puolesta, mutta Benir ei onneksi vaikuta olevan sen tyylinen :D

      Poista
    2. Juu riiviöitähän ne välillä on, mutta silti niin ihania <3 Beniristä tulee kyllä komea :)

      Poista
    3. Niin tulee <3 Toivottavasti muutenkin miellyttävä :D Se on aika jännä persoona.

      Poista
  6. "Haitarimalli." :D Tuo oli erittäin osuva kuvaus.

    Aivan ihana pikku apulainen keittiössä, tai ei tuo kyllä mikään ihan pieni ole... Kuinka vanha Benir on nyt, se näyttää ainakin huomattavasti isommalta kuin Tuisku oli kahdeksan viikkoisena, joten veikkaan että ei ole ihan niin nuori. Tai sitten siitä kasvaa lehmän kokoinen...

    Onkos teidän sima jo valmista, kun rusinat kelluvat pinnalla? Vai oliko se niinpäin, että rusinoiden vajotessa pohjaan se on valmista juotavaksi? En muista enää, kun omatekoisen siman juomisesta on niin kovin monta vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Benir on jo 15 viikkoa! Benirin mahtava kasvattaja luovuttaa pennut aina mielellään n. 12-viikkoisina ja se oli juuri täyttänyt 14 viikkoa meille tullessaan. Kaksi sen sisarusta jäivät vielä odottamaan muuttopäiviään, vaikka niidenkin omistajat oli jo tiedossa.

      Mä elän siinä käsityksessä, että sima on valmista kun kaikki rusinat kelluvat jollain korkeudella :D Pullot oli tossa pöydällä pullotuksen jäljiltä matkalla jääkaappiin. Jännitys tiivistyy...

      Poista
    2. Kiiiiitos! Niin kaipasin päivitystä napaketusta. Saatiinkin ruhtinaallinen kuvapläjäys. Hyvä että et ollut nirso kuvien postausten suhteen; niitä ei koskaan voi olla liikaa, muistahan se!

      Aivan huippu-fiksu kasvattaja! Aika varmana hehkutan tuolle, että saat Bebestä sosiaalisen ja viisaan laumanjäsenen tuosta hyvästä. Tottakai teidän lauman oma ilmapiiri muokkaa sen luonnetta myös, mutta opetus helpottuu aika lailla tuosta "myöhäisestä" luovutuksesta. Ja, joo, se näyttää kyllä 15 viikkoiseksi Husky:ksi tosi isolta. Tai sitten sinä olet todella pieni ihminen ;)

      Tuohon termiitti-vaiheeseen suosittelen luita. Saa siinä samalla tuikitärkeää kalsiumia. Se riistan haju ja maku on vaan vastustamaton näille saalistaja-lemmikeillemme, että uskoisin siinä jäävän kaiteet ja muut sisustustilpehöörit toiseksi. Mutta en vanno, nii elä tule sieltä kimppuun jos ei onnistukkaan! :D

      Meillä nuorempi sakemanni (2v) menee tänään kastroitavaksi. Järki tietää että fiksu juttu, mutta sydämeen ottaa jättää se sinne klinikalle, kun ei raasu tiedä mitä sille siellä vieraassa ja pelottavassa paikassa tapahtuu. Huoh, olisipa jo ilta ja kaikki ohi ja hyvin.

      Glada Vappen! Täälläkin mieluummin kotona, kuin ihmisväkijoukossa...

      Poista
    3. Ihan samaa mieltä. Meidän edelliset huskypennut tulivat meille 9-viikkoisina, ja sen ikäinenhän on aivan avuton vielä. Benir on selvästi kasvattajalla (suuressa laumassa, päivät ulkona) omaksunut tapoja, joita siitä nyt täytyy kitkeä pois, mutta otin TODELLA paljon mieluummin kahden pienen lapsen perheeseen tällaisen vähän vanhemman pennun.

      Joo, oikeita luita on :) Koirille jätetäänkin jotain tekemistä aina kun ne jäävät kaksin, mutten halua jättää Benirille virikettä YÖKSI, koska olis tarkoitus oppia nukkumaan silloin :D Se on nyt joka yö herännyt siinä viiden kieppeillä häseltämään ties mitä (esim. yrittää herättää Kodaa leikkimään...), mutta eiköhän se lopulta tavoille opi.

      Tsemppiä potilaan äidille! Se on sulle rankempaa kuin sille <3

      Poista
    4. P.S. mä olen 157cm. Ei Benir mikään ihan hervottoman suuri ole :D

      Poista
    5. Fiksu kasvattaja, ei varmaankaan ole haitaksi pentujen kehitykselle, jos ne luovutetaan vanhempina kuin kahdeksanviikkoisina. Tosin, jos Tuisku olisi viettänyt vielä muutaman viikon syntykodissaan, olisi se saattanut olla haastavampi tavoille opetettava kuin kahdeksanviikkoisena haettuna. Sehän on kotoisin safarifarmilta ja asusti pariviikkoisesta lähtien ulkotarhassa emon ja sisarusten kanssa. Käsittelystä ei ollut puutetta (kas kummaa, kun turistit kävivät mielellään lällyttelemässä pentuja), mutta pentuja ei todellakaan käytetty automatkoilla tai kaupungissa tms. Alle kahdeksanviikkoista pentua en ottaisi missään nimessä. Olen kerran kauhuissani kuunnellut selostusta siitä, kuinka belgianpaimenkoiran pentu oli lennätetty seitsenviikkoisena Hollannista tai jostain Suomeen - mietin vain että mitäköhän ko. pennusta tulee isona...

      Poista
  7. Voi mikä jättiläissöpöys, ei millään pysy naama peruslukemilla!

    VastaaPoista
  8. Bebe Benir on todellakin all legs tuon alimman kuvan perusteella. Hyvä, että pöydän jalat saavat olla rauhassa. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännitin etukäteen myös noita jakkaroiden jalkoja... Mutta Benir tykkää sellaisista vaivattomammista, paremmin suuhun sopivista pureskeltavista.

      Poista
  9. Voieiiiii miten ihana! <3 mä linkkasin heti tän koko perheelle (viis sisarusta), että edes joku nyt hankkis sen koiran uudestaan. Meidän oma bebe on 2kk iässä nyt vähän pieni, jotta jaksaisin itse kouluttaa, siis koiraa tän lapsen lisäksi, mutta painostuksella saan sen jollekin tähän lähelle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvä taktiikka! Onnittelen myös pikkubebestä <3 Ja toivotan bebentuoksuisia iltapäiviä!

      Poista
  10. APUA mä hymyilen ääneen! mulle tulee niin napakettu olo koska benir näyttää kuvissa niin sympaattiselta. hihiii ihanaa, haleja pienelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytettiin Beniriä keskustassa, ja multa kysyttiin ainakin neljä kertaa, että "mikä tää on?" :D Teki mieli vastata, että naali...

      Poista
  11. Nuo Benirin 'kulmakarvat'..hirmuisen hellusen näköiset! En oo varma mikä niistä tulee mieleen, joku pelle ehkä..?

    VastaaPoista
  12. Aivan selvästi tullut omaan kotiin.
    Meillä meni ovenpieliä ja ihan oikeesti arvokkaita maton reunoja,
    jotka suunniteltiin korjattaviksi. Ovat vieläkin korjaamatta ja
    hyvä niin. Nyt ne ovat arvokkaita muistopatsaita.
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koda, joka ei syönyt oikeastaan mitään (paitsi villasukkia) pentuna, nakersi hampaita tehdessään mun lempivinyylilevyn kulman. Muistan sen joka kerta levyä soittaessani, tulee hyvä mieli siitä pureskellusta kulmasta.

      Poista
  13. Tosi hauska postaus ja IHANA pentu :') <3

    VastaaPoista
  14. Hyvä Bebe! Syö kaikki mikä irti lähtee, ettei mun tarvi enää kuumeilla ja kattoa peilistä vihreää naamaa!

    Ps. Meillä oli aikanaan punavalkonen siperianhenkilö jonka nimi oli Pepe. Se oli mun lempparihiski ja meidän valjakonjohtaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi punavalkoiset on ihania <3 Toivon että mun ja sellaisen tiet risteää vielä joskus.

      Poista
  15. Lutunen tapaus. =) Ihania kuvia!

    VastaaPoista
  16. Viimeinen kuva sulatti sydämen. Se on niin hengiltärutistettavan pehmolelun ja.. ja hauvavauvan näköinen!

    Tämänkin verbaalisen taidonnäytteen teille tarjosi TV :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah :D No mutta verbaalinen taidonnäytehän osui ihan nappiin!

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.