22.10.2013

Paras leffaseura

Pidän elokuvista valtavasti, mutten käy elokuvissa usein. Minusta leffalippujen hinnat ovat pöyristyttäviä siihen nähden, kuinka huono penkeillä on istua, ja miten aina juuri minun ympärilleni hakeutuu istumaan sipsiä kovaäänisesti rouskuttavia koripalloilijoita, jotka sitten vilkuilevat tuomitsevasti, kun nauran kaikissa väärissä kohdissa.

Katson elokuvani siis mieluiten kotona. Laumanjohtaja on, etenkin kotioloissa (leffateatterissa se aina kuiskii innostuneena kaikista kankaalla vilahtavista aseista, moottoripyöristä, lentokoneista ja ruoista, aivan kun ne rouskuttavat koripalloilijat eivät jo häiritsisi tarpeeksi), multiversumin parasta leffankatseluseuraa monestakin syystä. Yksi syy on se, että kaikki muut meillä asuvat henkilöt kerääntyvät kaikista mieluiten häiritsemään juuri hänen katselukokemustaan, jolloin minä saan katsoa elokuvani rauhassa. Siis näin:



Koda ei edes nuku. Se on vaan huvikseen tunkenut itsensä ahtaimpaan löytämäänsä väliin ja sitten loikoilee siinä ihan muina miehinä. 

P.S.
Rasti seinään - laumanjohtaja esiintyy kuvissa sekä ilman remontointi-, rakennus- tai askartelupölykerrosta että housut jalassa! (Ja mikäli joku liittyi vasta lukijaksi niin juu, tämä blogi käsittelee pääasiassa vähäpukeisia likaisia miehiä.)

P.P.S.
Rappasin tänään nukkekodin ulkoseinät. Jes! Tulee hieno! Jes!

10 kommenttia:

  1. Onpa teillä kiva matto!! Miten se toimii kahden koiran ja kuraisen syksyn kanssa? Itse arvuuttelen uskallanko ostaa olohuoneeseen vaalean harmaan maton tumman harmaan tilalle.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä olohuoneen matto on valkoinen talja, jota uskallan kyllä suositella. Taljat on niin helppo pyyhkiä (esim. kahvista, kuten eilen...). Meillä on matot yleensä vaaleita, koska mua ei ärsytä mattojen tiheä peseminen niin paljon kuin se, miltä valkoinen huskynkarvasade näyttää tummalla matolla...

      Poista
  2. Olet onnekas! Meillä se on juuri toisinpäin, olen kuin jokin ihmeellinen magneetti lapsille ja koiralle kun istun alas. Yksi sylissä, kaksi jaloissa ja paikkoja vaihdellaan, paitsi että koira ei syliin asti pääse.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä se menee vähän kausittain, mutta yleensä isi on kyllä suositumpi. Se ei valita, vaikka syliin tunkis miten paljon jengiä. Mä valitan :D

      Poista
  3. Sä saat aina vangittua hirmu liikuttavia varvaskuvia. Tässäkin. Nuo valkoiset karvavarpaat ja vaaleanpunaiset jarruvarpaat - järjettömän liikkistä. Meillä mä toimin lauman läheisyysmagneettina, mutta ainoa joka siitä pahastuu on siippa, koska se ei jonon hänniltä enää yllä haliapajille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Noissa jarrusukkavarpaissa on ehkä liikuttavinta se, miten makkaralla tytön sukat on :D Näyttää monta numeroa liian pieniltä.

      Poista
  4. Pyrskähdin P.S.:lle ääneen. <3 Laumanjohtajan likaisuutta tai pikemminkin sen tuloksia tulee kyllä aina ihailtua. Maaseutuoppilaitoksessa opiskelleena en itsekään ole täysin avuton rakennushommissa, mutta laumanjohtajan taitoihin verrattuna saan just ja just ne kuuluisat tikut ristiin. :P

    Leffateatterissa on se vika, että normaalina tunnevammaisena suomalaisena en kehtaa kovin vuolaasti (=ollenkaan) ilmaista tunteitani edes teatterin pimeydessä. Lopputuloksena on kaamea päänsärky, kun on pari tuntia pidätellyt milloin kyyneleitä ja milloin halua pompata tuolista ylös selittämään ja huitomaan. Eikä tunnu hirveästi vaivan arvoiselta katsoa leffoja, jotka eivät herätä mitään tunteita. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mies on luontaisesti (ei ole koulutukseltaan mitään sinne päinkään) tosi taitava aika monessa käsityöjutussa ja myönnän sen ja olen siitä tosi ylpeä. Mutta tämän nukkekotihomman aikana on tehnyt kyllä todella tiukkaa pystyä myöntämään, että se on näköjään myös ihan kaikissa tällaisissa pientä askartelunäppäryyttä vaativissa hommissa nakkisormineen paljon huolellisempi ja parempi kuin itse olen :D Kiva näin kolme vuotta myöhässä tajuta, että mun ois varmaan pitänyt antaa sen tehdä esim. hääkutsutkin...

      Voi ei, mikä leffateatterikompleksi! Mua ei haittaa yhtään hohotella tai itkeä leffateatterissa avoimesti silloin kun kukaan muu ei niin tee, mutta perisuomalaisena mielenipahoittajana ärsyynnyn, jos joku muu tekee niin.
      Mutta oikeasti varmaan epämiellyttävintä leffateattereissa on se, miten kylmä niissä aina on. Kun on kylmä, ajatus ei kulje ja on vaikea rentoutua, mikä tosissaan haittaa katselukokemusta.

      Poista
  5. Voi äly tota viimisistä kuvaa <3 ihanaihanaihana on! Ipanalla ote kertoo, että "mun iskä on maailman turvallisin juttu ja mää pidän siitä kiinni". Kodan ilme antaa ymmärtää, että hän on siinä, koska häntä huvittaa olla siinä, eikä paljon kiinnosta muiden mieleipiteet. :D

    Koska olen seurannut blogiasi pitkään ja lukenut sen alusta asti (pariinkiin kertaan), niin olen närkästynyt antamastasi väärästä tiedosta, jotta blogisi käsittelee likaisia vähäpukeisia miehiä - niitähän on aivan liian vähän! En minä laumanjohtajan kuvia tarkoita niinkään, mut se sen veli, kun oli kerran se kuva kun, jossa Nido palvoo & rakastaa sitä laumanjohtajan veljeä... mitenkä voi naisihminen semmosesta kuvasta toipua (niinpä, ei vaan voi).

    Terkuin Pauliinalotta, jolla on ollut Blogger-tunnukset ja jotka on hävinneet huitsintuuttiin ja en viitsi uusia tehdä

    PS: Entisessä kotikaupungissani oli varmaan maailman kylmimmät elokuvateatterit. En palele vähästä, mutta kun untsikka päällä ja hanskat kädessä ei meinannut pärjätä, niin kyllä siinä oli katselunautinto kaukana. Penkeistä en edes viitsi aloittaa.

    PPS: Ja äänentoisto! Minkä herrantähden se ääni pitää olla niin kovalla, että meinaa tukka päästä lähteä, kun se joku hieno äänijuttu (joku dolby-homma kai) vyöryy penkkien takaa - se on oikeasti tosi kamalaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Eikä ole muuten ainoa kuva kakrusta ja isistä, jossa on just tollasta koala-takertumishenkeä.

      Ihanaa, että muistat sen kuvan Nidosta ja langosta! Muutama muukin on antanut siitä palautetta kaaaauan kuvanottohetken jälkeen, mutta sä vedit kyllä pisteet kotiin tällä, siitä kuvastahan on jotain... pari vuotta? Tosi usein kun mietin julkaisemiani teknisesti huonoja kuvia, mieleen tulee ensin just se... Mut hyvä että jotkut osaa arvostaa sisältöäkin.

      Joo ne leffateattereiden penkit... Ne on suunniteltu 175-senttisille 40-kiloisille ihmisille, jotka katsovat elokuvansa asennossa istuen. Itsehän en kuulu siihen ryhmään. Ja ihan sama ongelma lentokoneen penkkien kanssa. Se mukamas niskaa tukeva osio on mulla (157,2cm) tuolla päälaen kohdalla. Mutta nykyään on niitä xl-kokoisia istuimia jo joissain teattereissa! Oon käynyt leffassa viimeksi syksyllä 2012, mutta tein silloin vakaan päätöksen etten enää maksa muusta kuin niistä isommista istuimista.

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.