26.8.2013

Arkaluontoista materiaalia

Olen yksityinen henkilö. Vedän nykymittapuulla aika tiukkaa linjaa yksityisyyden ja sen suhteen, mitä itsestäni ja perheestäni jaan sivullisten kanssa. Kaikista voimakkaimmin yksityisyydensuojeluhaluni kohdistuu perheeni niihin jäseniin, jotka eivät osaa päättää yksityisyydestään itse.

Siispä me - sinä ja minä - teemme nyt sopimuksen.

Etenkin siinä tapauksessa, mikäli satut olemaan seuraavissa kuvissa esiintyvien henkilöiden tuleva työnantaja tai opiskelukaveri.

Näytän kuvia, joissa henkilöt esiintyvät hieman epäedullisessa valossa, ja te lupaatte olla käyttämättä kuvia väärin. Sopiiko? Hyvä.



Lapsi kaipaa nykyään seuraa leikkeihinsä. En tiedä yhtään, mitä tässä leikittiin, mutta saimme hänet sentään vakuutettua siitä, ettei uimarengasta kannata kokeilla laittaa Nidon kaulaan.

Onneksi kaupunkikodin pihalta löytyy ihmislapsiseuraa.

22 kommenttia:

  1. Nauroin täällä lähes ääneen :D Meilläkin amstaffipojun naamasta näkee mitä mieltä se on mistäkin, varsinkin jos v*tuttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä taas etenkin Nidon kasvoilta on älyttömän helppo lukea kaikki mahdolliset tunteet. Yleensä pettymys-halveksunta-ärsyyntyneisyys-myötähäpeä -akselilta tosin... Kodan perusilme on sellainen yltiöriemukas!

      Poista
  2. Niin on ylitarkastaja taitavasti asetellut liinat. Ja kas kun ovatkin niin säyseänä siinä, etten sanoisi suorastaan alistuvaisina. Vaan ei auta, ettei tulis satikutia ja toruja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tajunnut kiinnittää liinoihin mitään huomiota ennen kuin sanoit niistä. Joo, tosiaan aika linjakkaasti ovat. Mutta kukas sitä nyt huskya ryttyisellä liinalla satuloisikaan.

      Poista
  3. Sun blogisi on kertakaikkisen ihana - olen seurannut jo pitkään mutta kommentointi on aina jäänyt... Kiitos näistäkin nauruista ja leppoisaa syksyä koko porukallenne:)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitoskiitos, kiitoskiitoskiitos itsellesi vaan :) Ja syksystä toivon pitkää ja viileää, kihisin tänäänkin lenkillä kiukusta kun oli lämmintä kuin... kesällä!

      Poista
  4. Oivoivoi!
    Tuli niin oma lapsuus mieleen ja ne kaikkein
    ihanimmat leikkikaverit.
    Sun tyttö elää opettavaisinta aikaa kaikkein parhaiten
    kaverien kanssa.
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon niin! Ainakin luulisi, että nuo kaverit avartavat tytön maailmankatsomusta vähintään yhtä hyvin kuin ne oman pihan ihmisystävätkin.

      Poista
  5. Apua, oli niin huvittavaa että meinaan tilattua nauruun! Ja täytyy samaan hengenvetoon todeta että voi raukkoja... kaiken ne kestää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nido ei todellakaan yleensä kestä! En tajua, miten se on suostunut tollaiseen, enkä edes nähnyt miten tilanne ylipäätään kehittyi tohon pisteeseen.

      Poista
  6. Voi toisia :D Ovat kyllä alistuneet kohtaloonsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat! Etenkin toi Kodan ilme alemmassa kuvassa on sellainen, että ei helv...

      Poista
  7. Ovatpa ne kilttejä leikkitovereita. Toivottavasti karvakorvat saavat lapsesta joskus seuraa _omiin_ leikkeihinsä, vuoroin vieraissa ja silleen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ronja, se mun vanhempien terrierileidi, saakin tytöstä jo leikkiseuraa! Tyttö heittää sille palloa ja sitten juoksevat yhdessä perään. Mutta nämä meidän siperianhenkilöt eivät ole yhtään leikkisiä, Koda luulee palloja ruokalajiksi ja Nido ei juokse ikinä minkään ei-elollisen perään :D

      Poista
  8. Apua, repesin! Ruusuja: Siis sun teksti ja kuvat on niin yliveto kombinaatio! Risuja: postaat liian harvoin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Mä pelkään että koko internet porukalla kyllästyy mun tikusta asiaa -tyylisiin juttuihin, jos postaan liian usein.

      Poista
  9. Hihi...tää oli taas ihan paras!! =)

    Ja hei..ei näihin voi kukaan kyllästyä. =)

    VastaaPoista
  10. Siihen meni lukuisia vauvan (lyhyitä) päiväunia, tissitorkahduksia ja öisiä imetyshetkiä - jolloin jatkoin vielä lukemista vaikka vauvan olisikin voinut nostaa jo omaan sänkyynsä. Luin blogiasi ruokailun lomassa ja salaa vauvan mahallaolohetkien aikana. Nyt olen lukenut kaikki blogikirjoituksesi ja tulin sanomaan sinulle KIITOS. Kiitos ihanasta blogista, kauniista kuvista, ihanista siperialaisista ja tavallaan myös vertaistuesta. Itselläni on kaksi koiraa á 18 kg ja vauva 3 kk, joten on ollut jotenkin helpottavaa lukea arkea suht samanlaisissa puitteissa. Ja eniten mietin toisen lapsen (kyllä, miten sitä jo nyt...) kohdalla sitä, miten kaikkien aikataulut saa yhteen kun on koirien lenkin aika - täälläkin mies on paljon poissa työreissuilla. Nytkin on pitänyt välillä laskea kahteensataan kun vettä on satanut kaatamalla, mahassa kurnii kaamea nälkä, hiki haisee, vauva itkee ja vieressä piippaa pissahätäinen koira. Näyttää siltä, että siitä voi selvitä hengissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti JA ihana nimimerkki! <3 Kiitos, Hilla.

      Ehdottomasti selviää hengissä. Eikä pelkästään selviä tai sinnittele, vaan nauttii olostaan. Mä itse ainakin voin nyt paremmin kuin vaikkapa pari vuotta sitten, vaikken ole varmasti koskaan ollut näin täydellisen työllistetty 24 tuntina vuorokaudesta :D Jos porukka on hyvä, niin kaikki muu kyllä loksahtaa kohdalleen.

      Mutta tällä kokoonpanolla (ja etenkin miehen työn takia) sekin on kyllä tärkeää, että apua saa tarvittaessa. Vaikkei sitä apua ikinä käyttäisikään, niin tieto siitä, että lähellä on joku joka voi tarjota ylimääräistä käsiparia avuksi, auttaa yli tosi monesta haastavasta hetkestä.

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.