31.7.2013

Tee ite parempi: olohuoneen pöytä

Toivoisin, että muistokirjoituksessani minua tituleerattaisiin (rakastavaksi äidiksi, erinomaiseksi sekä satumaisen kauniiksi vaimoksi ja) nerokkaaksi. Haluaisin olla ihminen joka muistetaan älystään.

Mutta en ole sellainen. Kesti useampi vuosi ja kaksi pöytää ennen kuin hoksasin, että jos on jokaiseen olohuoneeseen hankkimaansa pöytään (Tablo ja se betoninen) tyytymätön (ja itse tehtyyn ruokapöytään erittäin tyytyväinen), kannattaa varmaan lopettaa nuriseminen ja tehdä sopiva pöytä ihan itte.


Tai siis - kannattaa mennä naimisiin jonkun mahtavan tyypin kanssa, joka voi pikkiriikkisen auttaa siinä ihan itte tekemisessä.



Työnjako hoidettiin perinteisesti: minä suunnittelen, laumanjohtaja hoitaa suunnitelmien järkeistämisen ja puutyöt, minä puupinnan käsittelemisen ja siperianhuskyt työvaiheiden valvomisen.


Materiaaliksi valikoitui Herttoniemen Puukeskuksen valkotammi, koska vain se sattui olemaan sekä tarpeeksi paksua että sopivan levyistä. Raakalankkua ostettiin noin neljä metriä. Laumanjohtaja höyläsi ja hioi lankun ja halusi myös myllyttää pinnan niin, että puun syyt nousivat esiin. Loistoidis! Käsittelyyn valitsin Osmo Colorin (tuon puunkäsittelyn messiaan, haluan ajatella että Osmo Color on olemassaoleva henkilö) valkoisen puuvahan.

Koska olohuoneemme on pieni ja sitä imuroidaan joka toinen päivä, pitää pöytää voida liikutella helposti. Siispä pöydän alle haettiin Bauhausista pyörät, joiden metalliosat maalattiin mustiksi. Tämä pyöräasiakin osoittautui loistoideaksi, sillä pelkästään pöydän kansi on niin painava, ettei kokopuista pöytää olisi tullut liikuteltua kuin ehkä seuraavalla muuttokerralla.




Ja sitten vielä aiheeseen liittymättömät (mutta värimaailmaan erinomaisesti sopivat) vauva ja koira:


Koska kuitenkin joku kysyy, niin vastaan jo etukäteen: pöydän hinnaksi tuli aika tarkkaan 200€, jos orjatyövoiman panosta ei lasketa kustannuksiin. Pyörät maksoivat yhteensä n. 80€ ja siitä ostamastamme lankusta käytettiin melkein joka sentti. Pöytää tehtiin viitenä mökkilomailupäivänä ehkä pari tuntia per päivä. Syntynyt äänisaaste- ja sahanpurumäärä merkittävä.

Suunnittelijan tyytyväisyysaste: korkea!

18 kommenttia:

  1. Hieno. Nostan pipoa aina, kun joku jaksaa itse tehdä jotain nollapisteestä lähtien. Kaunis on tuo pinta kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Arvaa, potuttaako ikuisesti se Tablo... Jos lähetetään meidän pöydät yhtenä pakettina valmistajalle?
      Mietin vielä vähän tän pöydän väriä ja sitä, että pitäisikö vetää valkoista toinenkin kerros.

      Poista
  2. Mikäs siinä betonisessa oli vikana ? Paino ?
    Hienon pöydän ootte väkertäny yhteistyönä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paino yhdistettynä jalkoihin! Siinä on kaksi sellasta lattiaa viistävää jalkaa (nyt en oikeasti osaa selittää yhtään paremmin, vaikka yritin!), jotka keräävät aivan käsittämättömän määrän huskynkarvaa alleen. Ja ovat vaikeat puhdistaa, koska paino. Eli ei sovi tähän meidän huskynkarvaisimpaan tilaan kovin hyvin :D

      Kiitos! :)

      Poista
  3. Prkele. Pitää a) etsiä se tee-se-itse-mies ja b) saada aikaan niin pysyvä suhde, että voi alkaa puhumaan (yhteisistä) huonekaluista.

    Nimimerkillä "ihan vaan vähän kade"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta on hyvä, että tämä huonekaluasia on mielessä jo ekoista treffeistä lähtien. Ettei käy niin kuin eräillä, että kuuden vuoden yhdessäolon jälkeen ja häiden suunnittelun keskellä tulee yhtäkkiä mieleen, että sää varmaan osaisit tehrä meille huanekalujakin!. Voi kaikkia niitä rumiin huonekaluihin hukattuja vuosia...

      Poista
  4. Yritin etsiä postausta Tablosta (hämärästi sellaisen muistankin), mutta en vain löytänyt enkä muista, mitä olit siitä kirjoitellut... Mikäs siinä oli huonoa? Olen harkinnut sellaista isoa valkoista meille olkkariin ja kiinnostaisi käyttökokemukset. Meillä ei tosin ole noita pienempiä ihmisiä eikä vielä koiriakaan, jos huonot kokemukset liittyivät jotenkin niihin :)

    Toinen vaihtoehto olisikin sitten juuri tällainen pyörillä oleva lankkusysteemi, nuo on vain harmillisen matalia :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin muistin postanneeni Tablosta, mutta ilmeisesti oonkin vaan tilittänyt siitä pariin muuhun blogiin...

      Tablon kansi on siis jotakin mustaa metalliseosainesta tms., jonka päälle levitetty, pöydän kannen värin määrittelevä pinnoite ensinnäkin naarmuuntuu helposti, mutta myös lohkeilee palasina irti. Tämä koskee molempia kansivärejä (laurallebykaukolla on musta ja sama ongelma), mutta valkoisessa pöydässä tietenkin häiritsee enemmän. Ei ole koirien tai lasten aiheuttamaa kulumista, koska meidän Tablon kannen tuhoutuessa lapsia oli yksi, huonekalujen kannalta vaarattoman ikäinen, eivätkä noi koirat kohtele kaltoin kuin villasukkia ja puuleluja :D Meidän pöydän kansi meni niin hirveään kuntoon, että en siksi suosittele Tabloa kenellekään. Ja joojoo, pitäisi aina reklamoida valmistajalle, mutta... Jotenkin on vaan jäänyt tekemättä.

      Poista
    2. Ai niin, vielä siitä pöydän korkeudesta: mä olen aina ollut matalia olkkarinpöytiä vastaan koirien huitelevien häntien takia, mutta tajusin vastikään, että asiaan voi vaikuttaa pöydän koolla. Matala pöytä ei jää jalkoihin eikä näytä hassulta, jos se on tarpeeksi suuri sohvan rinnalle. Ja jonkun verran korkeuteen voi vaikuttaa pöydän tukirakenteella, materiaalin paksuudella ja tietty pyörien koollakin, ellei hae jotain puolen metrin korkuista lopputulosta.

      Poista
  5. Onpa kätevää, kun on tuollainen taituri laumassa - viherryn kateudesta.

    Siperialaiset kuistilla näyttävät juuri siltä, että jonain päivänä jommankumman pää on jumissa kaiteen alla... Mutta onneksi on se kädentaitaja mukana mökillä, joten hän varmaan osaa sitten purkaa kaiteen, ettei tarvitse soittaa palokuntaa pelastamaan korvistaan jumiutunutta uteliasta petoeläintä. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on terassin portti, ja jos joku (yleensä minä) on unohtanut sen salvasta auki ja lähtenyt RÖYHKEÄSTI ILMAN KOIRIA esim. uimaan, Nido tietää että sen saa auki ujuttautumalla sen alle ja vetämällä se sitten auki samalla kun peruuttaa alta pois... Koda tunkee itseään sen alle varmaan vaan tunkemisen ilosta.

      Poista
  6. Hienoa käsityötä (ja viitseliäisyyttä)! Ja juuri blogisi lukijakaartiin liittyneenä pakko kommentoida että kirjoitat tosi hauskasti ja oivaltavasti. Ehkäpä kiinnostustani lisää myös se että meillä on myös husky nimeltä Koda -ja kuvista päätellen melkein kaksoisolento teidän Kodan kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hei! Ja tervetuloa vaan :) Ai että, kyllä meillä on komeat ja kaunisnimiset koirat! Mistä päin teidän Koda on?

      Poista
    2. Meidän poika on Kuuhaukun kennelistä, täyttää pian 6 vuotta. Oli pentueensa isoin, uteliain ja tykkää pomottamisesta :)

      Poista
    3. Haha! Meidän Koda on Bedarralta, mutta kuvaus sopii täy-del-li-ses-ti tähänkin Kodaan! Bedarran Marjut suositteli meille just tätä pentua siksi, että arveli meidän pärjäävän sen kanssa parhaiten. Sille sopiikin tosi hyvin aisapariksi toi järkkymätön Nido. On oppinut olemaan ;)

      Poista
    4. No jopas, onkohan kaikki Kodat samanlaisia...;) Nido vaikuttaa kyllä hyvältä tasapainottavalta tekijältä. Meillä tuo pennun valinta meni oikeastaan niin että ilman sen syvällisempiä luonneanalyysejä saatiin itse valita ja jostain kumman syystä valittiin sitten juuri se haastavin tapaus :) Näin jälkikäteen voin kyllä sanoa että "jos olisin etukäteen tiennyt NIIN..." Mulla ei ollut huskeista mitään kokemusta, mutta miehelläni oli lapsuudenkodissa husky. Tosin sekin oli ollut sellainen aika iisi tapaus Kodaan verrattuna. Haastavat ajat oli siis meillä edessä, mutta kaikesta selvittiin ja onhan tuo Koda valloittanut meidän sydämet täydellisesti näiden vuosien aikana <3

      Poista
    5. Meillä taas oli niin, että Nido oli aivan järkyttävän hirveä pentuna, joten sanottiin Kodan kasvattajalle heti, että otetaan mielellämme vaikka miten vaikea kakara (ainoana vaatimuksena sukupuoli ja se, että silmät on ruskeat), kun se ei kuitenkaan yllä Nidon pentuaikaiselle hirveystasolle :D Eikä yltänyt, Koda on ihmisiä kohtaan tosi miellyttämisenhaluinen ja sellainen... mussukka, uhittelee ja isottelee vaan aroille, pienille koirille. Sen pentuaikana suurin haaste oli se, että se oli tosi hölmö, sellainen koheltaja. Mitä on kyllä edelleen, muttei niin pahasti.

      Vanhemmiten siitä on tullut esiin sellainen keskusteleva asenne, että yrittää neuvotella, kun sitä käskyttää :D
      "Koda, ei saa nuolla tiskikonetta!"
      "MÖÖ!"
      "Koda EI!!"
      "MÖÖLIMÖÖ!"

      Poista
    6. Meidän Koda taas on kaikkien pikkukoirien kaveri, mutta muutama isompikokoinen uros saa kuulla lenkillä aina kunniansa. Parin viikon päästä on edessä miehisyysleikkaus eturauhasvaivojen takia joten saapa nähdä tuleeko meidän pojasta sen jälkeen lauhkea lammas -epäilen :) Heh, huskien kanssa ei tule tylsää päivää, on ne sellasia huumoriveikkoja :)

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.