6.6.2013

Sohvaa odotellessa

Tarvitsisimme uuden sohvan.

Ja jokainen joskus uuden sohvan tarvinnut tietää, että tarpeen syntymisestä sen täyttämiseen voi kulua vuosiakin. Itse olen siinä sohvanhankintavaiheessa, jossa odotetaan itsevarmoina ja toiveikkaina lottovoittoa rahoitukseksi.

Siispä on hirveän hyvä, että luonnonlapsi voi katsoa piirrettynsä vaikka lattialla lojuvan elukan päällä maaten.


17 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. On! Kun tyypit ovat oikein ihania, ei kuvistakaan tule kuin just sitä.

      Poista
  2. Meilläkin on sohvan hankinta vielä vähän vaiheessa, ollut jo pari kuukautta... Aina on toivoa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on oltu tässä pisteessä n. vuosi. Aina on toivoa, joo :D

      Poista
  3. Awww, ihana, tuota näkyä mäkin odotan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin odotin! Nyt odotan asetelmaa, jossa koiranpäälläloikoilijoita on kaksi... Vaikka jostain ihmeen syystä musta tuntuu, että nuorimmainen ei ole samanlainen luonnonlapsi kuin isosiskonsa.

      Poista
  4. Puhut vähän, mutta asiaa. Meillä oli apaut kaks vuotta "väliaikaissohva" olkkarissa. Nyt löydettiin kierrätyspalstalta väliaikaissohva nro 2. Että sitä unelmien sohvaa odotellessa voidaan elää rauhassa lasten kanssa ja miettiä perin pohjia Sen Sohvan piirteitä mikä on sitten SE sohva.

    Ps. Meidän terrieri ei ihan oo yhtä hyvä sohva kuin teidän koira ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No meillä on sentään sikäli hyvä tilanne, ettei nykyisessä sohvassa ole varsinaisesti vikaa - se on vaan tähän asuntoon ja elämäntilanteeseen täysin väärä sohva. Ei se sen vika ole. Aion varmistaa, että se pääsee hyvään kotiin nojatuolisisarensa kanssa sitten, kun se lottovoitto ja uuden sohvan tilaaminen osuu kohdalle.

      Suunnitelmassa on toki vielä siltä osin hiomista, että me ei lotota ikinä.

      Haha, joo, terrierit on ehkä vähän huonompia tohon! Kakru on kyllä kokeillut sitäkin ihan käytännössä. Tykkäsi vanha terrierirouva vähän kyttyrää...

      Poista
  5. Helou!
    Pyytelin joulupallo postauksessasi apua teini-ikäisen huskyn johtajuus ja lenkkeily ongelmaan, ja lupasin tulla raportoimaan tuloksista joka nyt vihdoin tapahtuu! :D
    Sohvalla istuville ärjyminen on loppunut täysin, ja kaikki muutkin pomottamis yritykset ovat historiaa. Ainoastaan iltasella saattaa parkkeerata naisellisen pyöreän takapuolen sohvaa vasten ja kerjätä rapsutuksia :) ja mitä lenkkeilyyn tulee niin vetäminen kestää enää innokkaan neidin johdolla ensimmäiset 100 m, tähän alan olla tyytyväinen sillä tuon matkan kestän vielä toistaiseksi, ei sillä etteikä tuolla matkalla vetämistä yritettäisi estää mutta siitä ei kertakaikkisesti ole mitään hyötyä, se vetää silti. Aloin jopa harkita uuden pennun hankkimista nyt kun ensimmäinen täytti 2 v, onneksi siperialainen palautti minut maanpinnalle kommen päivän risteilymme jälkeen kun sippe oli ollut mummolassa hoidossa. Hienosti oli sielä käyttäytynyt, kotiuduttuamme alkoi vaan eroahdistukset alusta, siinä meni korkokengät ja nojatuolin karmi ja alettiin opettaa alusta kotiin jäämistä ihankuin paluu pentuaikaan :D ahdistus meni kuitenkin viikossa ohi, onneksi! Miten teillä pysyy siperialaiset vapaana? En tietenkään rodulta edes odota vapaana pihassa oloa, metsässä ja syrjäisillä paikoilla omani on kuitenkin tähän asti pysynyt näkökentässä. Kriteerinä juoksutuspaikoille on ollut että kunhan se ei voi nähdä sielä mitään minkä luo/perään juosta tai jos edellämainittu tapahtuu niin se ei häiritse ketään.:D nyt kummasti reviiri on vapaana ollessa ruvennut laajentumaan, vieraalla hiekkamontulla teki 20 min katoamistempun vaikka oli huskykaverikin mukana uimareissulla. Olisiko sielä päässä mitään kikka kolmosia jolla teidän huskyt yleensä palaa lähtökuoppiinsa? :D voi juku mikä romaani tästä tuli..

    T. Tea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No helou! :) Mietinkin just yks päivä että mitenköhän teillä sujuu, kun totesin koirien oppineen itsekseen olemaan karkaamatta avonaisesta ovesta :D Hienoa kuulla että teillä on mennyt hyvin! Noi huskyjen eroahdistuskohtaukset on kyllä selittämättömiä juttuja. Meillä hyvänä esimerkkinä taannoinen xylitol-pastillitempaus mökillä...

      Toivoisin että mulla olisi nyt hihassa joku loistava kikka, mutta ei ole. Me ei pidetä koiria vapaana muuten kuin aidatuilla alueilla. Nidoa on kyllä pidetty ennen metsissäkin, mutta sitten se teki pari kertaa sellaiset astetta jännittävämmät katoamistemput. Nidon kanssa kyse on tosi paljon vapaanapitäjän itsevarmuudesta - siis että jos yhtään pelkää sitä että se saattaisi lähteä omille teilleen, se myös ihan taatusti lähtee. Jos taas itsevarmasti käskyttäen pitää sitä koko ajan näköpiirissä, se totteleekin hienosti. Mutta multa/meiltä toi itsevarmuus sen suhteen siis katosi jossain vaiheessa kokonaan :D Koda sen sijaan saattaisi pysyä kyllä hyvin vapaana, se on luonteeltaan tosi paljon kuuliaisempi ja nössömpi kuin Nido, mutta sitä sitten taas ei ole tullut pidettyä, koska ollaan aina molempien koirien kanssa liikkeellä.

      Tunnen muutamia huskynomistajia joiden koirat harrastaa tokoa, näyttelyitä, kunnolla valjakkoa tai muuta sellaista, eivätkä nekään koirat pysy vapaana hallinnassa 100-prosenttisella varmuudella. Useimmiten tietenkin kyllä, mutta sitten tulee se päivä, kun koira päättääkin lähteä... Ei mulla ole siis oikein mitään muuta hyvää vinkkiä kuin se, että omalla mielentilalla pystyy todennäköisesti vaikuttamaan koiran kuuliaisuuteen aika paljon. En ole sun koiraa tavannut, mutta mulle on jotenkin tullut sellainen mielikuva siitä, että se olisi aika samanlainen kuin Nido.

      Poista
  6. Sohva tuntui minustakin ikuisuusprojektilta kunnes
    just ne oikeat tupsahti eteen, joita ilman en voinut
    elää. Niitä en vaihda enää tässä elämässä
    Ja tuo tyttö ei ainakaan kaipaa sohvaa.
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hän ei kaipaa sohvaa, eikä myöskään seuraa sohvalleen :)

      Poista
  7. Tämä blogi saa aina hymyn huulille, kiitos siitä :)

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.