Juhannus, kuten arvata saattaa

Juhannus oli sekä rentouttava, työntäyteinen että opettavainen. Rentouttava muun muassa tällä tavalla:

Opettavaisuus taas kulminoitui seuraavaan: jos olen vauvan ja koirien kanssa mökissä päiväunilla ja Koda avaa nukkuessaan vahingossa ulko-oven (älkää kysykö...), koirat eivät lähde karkuun! Heräsin vasta, kun äiti harhaili mökkiin ihmettelemään, miksi ovi on selällään mutta koirat edelleen sisällä mökissä. 

Työntäyteisyydestä vastasi tietysti laumanjohtaja.

Olen aiemmin kuvitellut, että minä yksin seison laumanjohtajan ja riehakkaan juhannuksen välissä, mutta ilmeisesti hän ei vain voi itselleen mitään ja viettää juhannuksensakin mieluiten pölyisenä ja sahanpuruisena.

Kuvassa valmistuu koiraportti ja lisäpätkä kaidetta terassille. Hän askarteli myös palosuojan lieden ympärille ja yritti vielä viimeisenä iltana saada lupaa kompostin kaivamiselle... Se oli pakko kieltää.

P.S.
Ärsyttikö tuossa ensimmäisessä kuvassa näkyvä, Kodan huomiopannan alta vapauteen työntyvä irtokarvatupsu? No ärsytti!

Oli pakko luovuttaa kamera pois kesken kuvaamisen ja hoidella se... Koda on nyt kesäkuun lopussa taas hyvissä ajoin irrottamassa talvivillaansa, ja se vihaa sitä että hiihdän sen perässä sormet tuossa selkäpiitä karmivassa nyppimisasennossa.

P.P.S. 

Keskiviikkona sisustusjuttua mökin keittiöstä! Tul sillo kattoma!