11.5.2013

Helatorstai pastilleilla

Ensin kuva-arvoitus.

Kuka arvaa, minkä takia Nidon tassu on tällä kertaa teipattu? 


5 pisteen vihje: Tiedättekö mitä tapahtuu, kun 27-kiloinen koira syö yksinään purkillisen Muumi -xylitol-pastilleja?

Kuten olen aiemminkin todennut - kahden koiran kanssa elämisessä on haasteita, joihin emme osanneet etukäteen varautua. Ikävin on se, että jos kaksi koiraa päättävät iltauinnista (Nidokin oli kahlannut!) piristyneinä hetkeksi kahdestaan jäätyään syödä leivän, avokadon, mandariinin, muumipastilleja ja pari epilepsialääkettä, jää ihmisen tehtäväksi arvioida, kumpi koirista on saanut sen hengenvaarallisen xylitol-annoksen ja kumpi on vain tyytyväisenä mussuttanut mandariinin (kuorineen...).

Tungimme kouralliset ruususuolaa kummankin kurkkuun ja jäimme tarkkailemaan tilannetta. Kodassa ei reaktiota. Nidolta alkoivat pettää jalat. Hetken järkeilyn päätteeksi tulimme siihen tulokseen, että Nido on syönyt leivän ja xylitolit ja Koda ne käsittämättömämmät jutut. Nopea soitto lähimmälle eläinlääkäriasemalle paljasti, että xylitol-myrkytyksen saanut koira tarvitsee sokeria. Paljon sokeria! Ruokalusikallisen jokaista viittä kiloaan kohden puolen tunnin välein. Päätimme sokeroida varmuuden vuoksi Kodankin, jolle tämäkin lääkintämuoto sopi oikein hyvin. Kun Nido oli saanut kaksi sokeriannosta, päätin että sen kanssa on parempi lähteä varmuuden vuoksi lääkäriin, sillä lähin oli helatorstaina 1h 45min matkan päässä.


Miesväestä koulutettiin ensihoitajia ja mökkiautosta valjastettiin siperialaisambulanssi (jos joskus näette sen liikenteessä, antakaa tietä! Sen tunnistaa Kiroileva siili -tarrasta ja kuskista, joka ajaa esim. sen 1h 45min matkan parhaimmillaan alle tunnissa ja vartissa).

Onneksi lääkäriasema oli kuulemma ollut niin hyvä, että tuo matka kannattaa ajaa jatkossakin. Nido pääsi tiputukseen, sen verensokeri mitattiin muutamaan kertaan ja sitten se pääsi kotiin. Paikalla ollut myöskin muumipastilleja syönyt saksanpaimenkoira jäi vielä hoidettavaksi.

Kuuluuko helatorstaihin jokin pastilliperinne, josta en pakanana ole ollut tietoinen? Jos olisin tiennyt, olisi pastillit jemmattu parempaan talteen.

52 kommenttia:

  1. Auts. Onneksi selvisitte säikähdyksellä. Meillä tuo outojen asioiden syönti on onneksi jäänyt Tummeli tuubiin. Tai ei nyt tule ainakaan muuta erikoista mieleen. Paitsi joo, kissankupin sirpaleet. Niissä oli varmasti vielä kastiketta jäljellä -.-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KISSANKUPIN SIRPALEET? Ei saakeli! :D

      Poista
    2. Meillä on kissa, joka heittelee kiukuissaan tavaroita. Kerran myös oman kuppinsa ja koirahan se ekana oli paikalla. Ei naurattanut, kun nypin sirpaleita sen kielestä. Sai purkkiparsaa ja pidettiin sitä syöttöporsaana koko loppupäivä, että ne mahdolliset mahaan asti menneet kulkee ilman vahinkoja ulos asti. Selvisi hengissä :P

      Poista
    3. Mä rakastan kissoja! Kissat on loistavia! Mikään muu elukka ei voisi punoa noin nerokasta salajuonta koiran listimiseksi.

      Poista
  2. Voi Nido parka! Toivottavasti on taas oma itsensä. Oudoin asia minkä meidän kaksikko on syönyt, hmm.. Bella söi viime juoksujensa aikana juoksuhousunsa. Kokonaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On oma itsensä :) Kävi tuuri, taas; koirat olivat syöneet just ennen xylitol-episodia, tultiin takaisin mökkiin ilmeisesti aika äkkiä sen jälkeen, oksetettiin Nido heti ja aloitettiin toi sokerihoito, joten xylitol ei ehtinyt laskea sen verensokeria kohtalokkaan alas.

      Poista
  3. Voi Nido, minkä tempun järjestit! Onneksi ei käynyt pahemmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onnea nimenomaan oli huikean paljon matkassa!

      Poista
  4. Voi ei!!:( onneksi ei ehtinyt pahempia seuraamuksia sattumaan!! Kaikkee nuo karvalapset keksiikin tehdä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Mä en säikähdä tai hätäänny kovin helposti mistään mitä koirille tai lapsille käy (no ei ole kovin montaa kertaa käynyt mitään potentiaalisesti kauhean vakavaa), mutta sen pastillipurkin tyhjänä löytäessäni huusin kyllä niin, että kuului varmaan vastarannalle saakka.

      Poista
  5. Meillä on syöty ainakin käsintehtyä suklaata (koiranhoitaja jäi ilman palkkiotaan), tiskirätti (kokonaan, nami nami, oli ilmeisesti sopivan käytetty) ja kahteen otteeseen rautatabletteja. Syylliseksi on tarpeiden teon yhteydessä paljastunut kaksikon nuorempi jäsen. Vanhempaa on kuitenkin epäilty syystä, sillä se on yksin ollessaan mm. puraissut suihkudödöä (hajuaisti meni viikoksi) ja syönyt lampunvarjostimen (kyllä, johto oli seinässä). Onneksi Nido sai hyvää hoitoa, uskallampa nyt hieman riemuita siitä, että muidenkin "aikuiset" koirat järjestävät vielä moisia tempauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja meillä se ongelmanjärjestäjä ja huolestuttaja on AINA tää aikuisempi! Kodalla on mieletön moukan tuuri eikä sille käy ikinä mitään, vaikka se koheltaakin. Ja kun tällaiset jututhan eivät ole vahinkoja... Nido järjesti (oletan että just se oli tyhjentänyt hedelmälautasen jääkaapin päältä) tämänkin kriisin ihan meille protestoidakseen.

      Poista
  6. Voi Nido. <3 Onneksi kaikki on kunnossa. Meillä on syöty purkkaa joskus muinoin. Onneks tuo nykyinen kakarakoira ei yllä mihinkään. Paaaaaitsi imurinjohtoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Purkka on joo kanssa paha! Lääkäri sanoi mulle puhelimessa, että purkka on siinä mielessä "parempi", että sen xylitoli imeytyy heti, kun taas pastillit imeytyvät pitkin matkaa.

      Poista
  7. Voisiko olla näinkin, että kaikkea sitä
    keksii, kun on mustasukkainen ja huomionkipeä?
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin se on. Nido ei nykyään enää protestoi oikein mistään muusta kuin siitä, jos jätämme koirat mökkiin yksin niin, ettei niiden kanssa ole sen mielestä vietetty tarpeeksi aikaa.

      Poista
  8. Meillä herra on maistellut melkein kaikkea mahdollista puisista pannunalusista rintaliiveihin ja S-etukortteihin. Onneksi syömävaihe on jo mennyt ohi (: Myöskin Lontoonrae-suklaata oli puolikkaan levyn hotkaissut, tämän seurauksena oksennutettiin koiraa puolisen tuntia, mutta myrkytystä ei onneksi tullut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nidon maisteluhistoria on samoin pitkä ja polveileva :D Mutta tää oli ylivoimaisesti pahin. Pentuna se veti puolikkaan purkin hunajaa, sekin oli aika paha... Jännä toi S-etukortti. Luulisi ettei siitä saa oikein otettakaan!

      Poista
  9. Meillä meni kerran 300 gr enkelikonvehteja papereineen, 2 tuubia käsirasvaa sekä hiuslakkapullokin pureskeltiin (puolityhjä edes onneksi) Oksentamalla selvittiin, koira turposi kaksinkertaiseksi mahan seudulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts, se turpoaminen on varmaan näyttänyt pahalta... Kun Nido oli pentu, se söi aina tilaisuuden tullen yhden laumanjohtajan tietyn käsirasvatuubin. Mutta miten hiuslakkapullon voi pureskella?!? Eivätkös ne ole aina jotain metallia?

      Poista
  10. Voi hölmö pieni Nido!
    Meillä ei aina edes arvuutella, vaan syyllinen on poikkeuksetta parivaljakon aikaansaavampi ja vanhempi tapaus. Kelpie on popsinut kaikenlaista jännittävää, vielä näin viiden ja puolen vuoden kypsässä iässäkin.
    Nelivuotias bretoni ei ole kolmeen vuoteen syönyt mitään äärettömän typerää. Pentuna se söi kyllä esimerkiksi silmälasit. Ja siskon nuori rotikka hörppi puoli pulloa kloritea... Että kyllä ne osaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama meillä. Nido juonii ja toteuttaa kaiken ja Koda vaan tekee perässä. En usko että Koda edes osaisi ottaa mitään esimerkiksi just keittiön työtasolta, kun sitten Nido taas osaa muun muassa avata sellaisen perinteisen rullaluukkuisen leipälaatikonkin. Ja ulko-oven...

      Silmälasit!! Voi ei...

      Poista
  11. Eläin- ja suolatietämättömän tyhmä kysymys: miksi ensin ruususuolaa?

    Hanna

    P.S. Ootteko kokeillu Herra Hakkaraisen xylitol-pastilleja? Ehkä nelijalkaisilla on jokin salainen rakkaus Tove Janssoniin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Jos koira on syönyt jotain sopimatonta (mutta kuitenkin sellaista, joka ei ulos tullessaan vahingoita koiraa terävyydellään tms.), koiran saa oksentamaan kun sen pakottaa nielemään suolasta muotoillun pallon. Paitsi että Kodaan toi ei toimi... Ja ruususuolaan turvauduttiin, kun muuta ei ollut.

      On meillä hakkaraisiakin! Tyttö sanoo niitä hakkarapastilleiksi. Jatkossa pidän kyllä pastillit kuin pastillit jossain lukkojen takana! Kotona ne onkin yläkaapeissa.

      Poista
    2. Itsehän kerran ignoorasin hakkarapastilliaskin varoitustekstin laksatiivisista vaikutuksista ja vetäisin päärynäpillerit ripeällä tahdilla naamaan. Onneksi selvisin vain wannabe-raskausmahalla.

      Hanna

      Poista
    3. :D No kato innokkaalle hampaistaanhuolehtijalle sattuu!

      Poista
  12. No, meillä suklaanhimoinen havanais oli jollain ihmeen kepulikonstilla keinotellut itsensä keittiönpöydälle ja ähtänyt kitusiinsa kilon suklaarasian. Selvittiin ripuloivalla koiralla, mutta edelleen on valtaisa mysteeri, millä se sinne pöydälle pääsi. Tuolejakaan kun ei oltu aseteltu sopiviksi rappusiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässäkin tarinassa ihmettelen eniten sitä, että jos mulle tulee paha olo n. viiden suklaakonvehdin jälkeen, niin miten helkkarin suklaahimoinen pitää koiran olla, että vetää suklaata suunnilleen painoviidenneksensä verran? :D

      Poista
  13. Ensin: mahtava blogi, kiitos.
    Mun gööttitytöistä toinen päätti ilmeisesti kerralla tutustua naisen elämäään laajemmin, kun kakarana söi hoidossa ollessaan veljen tyttöystävän laukusta huulirasvaa, tampooneita ja kondomin ;) Säikähdyksellä selvittiin - mun tyttöjen viikonloppu sai vähän ylimääräistä jännitystä, kun mietin miten selviävät kotona. Nykyään noista kumpikaan ei onneksi sisällä syö luvatta mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kiva! Nido iski kerran anoppilassa mun vaatekassille sillä välin kun olin suihkussa, ja ystävällisesti levitteli alusvaatteet keittiön pöydän ympärille. Ehdin siistimään jäljet ennen kun kukaan muu huomasi.

      Poista
  14. Vanhempien edesmennyt jämpti söi hiekkaa ja muurahaisia täynnä olleen sillipurkin. Metallinen kansi vain jäi, mutta hengissä selvittiin siitäkin. Onneksi tää mun lassie ei oo kovin innokas SYÖMÄÄN asioita, mutta repiminen on tietysti huippupuuhaa koiraan katsomatta. Pentuna tuo repi mm. hotellin sohvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hiekkaa, muurahaisia ja sillinkatku! Eihän parempaa olekaan!

      Rokkistara-lassie tuhoaa hotellihuoneita! Koda on kanssa ehdottomasti repijätyyppiä, nauttii eniten paperisten ja pumpulitäytteusten asioiden repimisestä.

      Poista
  15. Meillä on innokas sienestäjä-lagotto, joka viime loppusyksynä veti pariin otteeseen myrkkysienitripit, ja oltiin kahdesti pieneläinpäivystyksessä tiputuksessa. Tuli niille sienille muutes mahtava litrahinta... Hän rakastaa niitä sieniään rodulleen omaisesti, ja ennen talven tuloa oli ilmeisesti pakko vaan syödä ne viimeisetkin maanpinnalla olevat lajit, myrkyllisyydestä viis. Mitähän sitä keksisi tulevan sienikauden varalle, hurtta liikkuu valonnopeudella sienihurmoksessa... Kesä ja syksy kuonokopassa vai saiskohan jonkun sieniin erikoistuneen vakuutuksen? Lukitaan sienettömiin tiloihin? Sienestäjän kaaliin ei vain kertakaikkiaan mahdu sellainen ajatus, että sienisaaliin voisi ilmaista emännälle, eikä vetää napaan koko aarretta ennen kuin muut viheliäiset pääsee osingoille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä äänestän, että lukitkaa sienettömiin tiloihin. Koko syksy sisällä! Katselkoot sieniä vaikka... telkkarista!

      Kylmää selkäpiitä kun ajattelenkin sitä tunnetta, kun tajuaa koiran syöneen myrkkysieniä... Mulle ei olisi mitään toivoa tunnistaa myrkyllisiä sieniä (no kärpässienen tiedän!), joten en ehtisi edes tajuta mitään ennen kuin olisi jo liian myöhäistä.

      Poista
  16. Mä niin toivoin, että teekutsujen järjestäjä olisi aloittanut oman lääkärivastaanoton, kun teen juonti ei tuntunut siperialaisia innostavan :)

    Voi huoh sentään pojat! Nyt kuulkaas sovitaan, että saa tehdä pikkujäyniä ja osoittaa mieltäänkin, mutta hengenvaaralliset jutut jätetään jatkossa tekemättä. Onneksi ei mitään kauheaa tapahtunut.

    p.s jimi on syönyt KOLME ps3:n nappikuuloketta, eikä mitään muuta ikinä. Buahahahahaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää sanon pojille terveisiä, että Ninni-täti on hyyyyvin vihainen, ellei viesti meme perille!

      Onko Jimi muutoin kiinnostunut korva-asioista? Katsos kun Kodahan rakastaa (joo...) ihmisten korvia ja korvassa olleita asioita. Se on rakkauksissaan nautiskellut myös parit nappikuulokkeet.

      Poista
    2. Ei sitten yhtään eli tämä on ihan vaan mielenosoitusta :) Jimin kiinnostuksen kohteita ovat nenät, joka onkin varsin miellyttävää..

      nimim. ei yhtään poskiontelontulehdusta koiran hankinnan jälkeen :D

      Poista
    3. Koda tykkää korvien lisäksi kitalaista! Samalla nimimerkillä mennään siis :D

      Poista
  17. No onpas teillä ollut mukava lomapäivä... Minäkin säikähdin aivan totaalisesti kun viikko sitten luulin 4kk vanhan whippetinalun vetäneen naamaansa ruokapöydältä määrän x suklaata sisältäviä karkkeja. Kuinka pentu pääsi ruokapöydälle jäi mysteeriksi, mutta varmana en enää sille pöydälle mitään jätä. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, neiti oli ilmeisesti muuten vaan tepastellut pöydällä ulos ikkunasta katsomassa.

    Kiitos tuosta sokerivinkistä, tämän meidänkin pentusen suusta on jo muutama (käytetty) purkka pelastettu. Sillä kun on sille päälle sattuessaan tapana lenkillä imuroida kitaansa kaikki linnunkakoista tupakantumppeihin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi asioiden jättäminen ruokapöydälle on kyllä juttu, jonka tajuaa ottaa huomioon vasta vahingosta viisastuneena. Meillä kävi Nidon kanssa aikoinaan mm. pullapitkovahinko... Sittemmin on opittu pitämään ruoat kaapeissa. Paitsi että tämäkin piti mökkiolosuhteissa oppia kantapään kautta uudelleen, kun ei jostain ihmeen syystä tajuttu ettei sielläKÄÄN kannata jättää mitään pöydälle. Vähän tuli dorka olo...

      Poista
  18. Peeäs. Lauma-gadget kaipaa täydennystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MITEN voit onnistua kommentoimaan ihan samalla sekunnilla kun autossa istuessani mietin asiaa? :D Joo, työn alla!

      Poista
  19. voi eii Nido! :-----( kaikkea ne keksii. ;_;

    se hetki kun kuudennesluokkalaisina ystäväiseni kanssa löysimme järjestäjinä koulun keittiöstä muutaman jäätävän säkillisen pastilleja.. 8) en kommentoi seurauksia.

    terkkuja pienille ja isoille söpöliineille! ^______^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En halua edes tietää seurauksia! :D Terkut kerrotaan ^____^

      Poista
  20. Moi, ihana blogi sinulla. Meillä on myöskin kaksi siperianhuskya ja kuukausi takaperin toinen söi aamuyöllä pussillisen purkkaa. Onneksi heräsin rapinaan! Yritin heti oksettaa mutta ei tehonnut ja samantien sokeria perään, mutta tälläkin jalat alkoivat pettää, ihan kun ois kännissä ollut. Lääkärillä sitten saatiin oksetettua, mutta ei tarvinnut jäädä tiputukseen. Kyllä tuli todistettua miten vaarallista se purkka on ja ettei sitä kannata pitää pöydällä:) Rodun tuntien sitä ei koskaan tiiä mitä ne suuhunsa löytää:D Onneksi teilläkin selvittiin säikähdyksellä!

    - Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muiden huskynomistajien vertaistuki on näissä tilanteissa ihan korvaamatonta, mäkin soitin heti eläinlääkäristä seuraavana ystävälle, jonka husky saalisti kerran purkkapussin keittiön yläkaapista...

      Näitä säikähdyksiä on kyllä ollut nyt ihan pidemmänkin ajan tarpeiksi :D Mikään ei tosin ylitä sitä kauhua, kun Koda oksensi keskellä yötä puolikkaan tennispallon eteiseen.

      Poista
  21. Löysin blogisi tänään ja aivan ihuna blogi onkin!! :) Tekisi mieli lukea kaikki postaukset nyt heti tällä sekunnilla!
    Olen itse miettinyt monesti siperianhuskyn hankkimista... Saanko kysyä, että miten paljon harrastatte liikuntaa päivässä huskien kanssa? Olisi myös toinen kysymys, joka koskisi kameraa, jolla kuvaat eli mikä kamera sinulla on ja mitä objektiiveja käytät? Olet nimittäin todella hyviä kuvia saanut otettua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Ja kiitos :)

      Nyt vedän näitä lukuja kyllä ihan hatusta, mutta arvioisin että koirien kanssa liikutaan ihan minimissään 1,5h päivittäin. Ihanteellisin on ainakin meillä ja meidän koirille varmaan lähempänä 2,5 tuntia. Toi 1,5h kuulostaa paljolta, mutta on oikeasti tosi vähän, jos sen miettii jaettuna kolmelle tai neljälle lenkille. Mutta sellainen peruslenkkeily kortteleiden välissä ei yksinään riitä. Meille on muodostunut sellainen systeemi, että mies ulkoiluttaa koiria puistoissa, uittaa niitä yms., kun mä itse taas tykkään hikilenkkeillä pitkiä reissuja niiden kanssa. Mutta valjakkohommia ei harrasteta siis ollenkaan.

      Sanon aina kaikille samaa kysyville, että huskyn ottamista harkitessa ei kannata keskittyä miettimään liikaa sitä, kuinka paljon on valmis uhraamaan liikunnalle aikaa päivittäin, vaan sitä, onko valmis ottamaan koiran, joka osallistuu KAIKKEEN :D Huskyilla on laumakeskeisinä koirina usein ongelmia yksinolon kanssa, ja ne purkavat ahdistuksensa sitten esimerkiksi xylitol-pastillipurkin tuhoamalla... Eli huskyjen haastavuus ja vaativuus ei mun mielestä tule niiden liikunnan tarpeesta, vaan seurallisuudesta, eikä huskya voi tyydyttää pelkällä liikunnalla. Hyvänä esimerkkinä tämä keissi: Nidolle ei yleensä ole ongelma olla vaikka kahdeksankin tuntia Kodan kanssa keskenään himassa, mutta tällä kertaa kunnon ulkoilujenkin jälkeen se vaan ei olisi halunnut jäädä mökkiin ilman meitä. Ja kosti pastilleilla :D

      Poista
  22. Ihana blogi! Ja onneksi selvisitte pelkällä säikähdyksellä! Tuosta muistui mieleen Röllin syömä marinadipussi, joka pullahti ulos takapuolesta vasta vetämällä. Tarkkana noiden koiruuksien kanssa saa kyllä olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Joo, SUURELLA säikähdyksellä... Nyt kun sanoit, niin muistelen itsekin vetäneeni - tämän samaisen koiran - peffasta jotain... Mitäköhän sekin oli? Ja mielenkiintoista huomata, että mieli pyrkii näköjään unohtamaan epämiellyttävät kokemukset :D

      Poista
  23. Tämä on kyllä yhden sortin terapiaketju "aktiivisten" koirien omistajille. :D Edesmennyt whippettini oli yhden sortin täystuho nuorempana. Jos talossa oli edes pala suklaata, se oli hävinnyt alta aikayksikön. Tummaa suklaata jätkä veti levykaupalla, ja seurailin kauhusta kankeana koska ripuliralli alkaa. Ilmeisesti suklaarosvon treenit tuotti tulosta, koska tyypillä ei mennyt kertaakaan edes maha sekaisin. O_o Kaikista ikimuistoisimpia herkuttelukohteita taisi kuitenkin olla yksi kahden istuttava sohva (oli entinen sohva sen jälkeen), joulukuusenkoristeet (koira oli kauniisti glitterissä, mutta koristeet tiessään) ja yksi jouluinen olkipossu, jonka silmät tuli iloisesti ovella vastaan. Nämä taitaa olla taas niitä juttuja, joista ei koirakirjoissa kerrota. :D

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.