5.4.2013

Vieras ja rakas


Seuraamme - tai Nidon seuraan - liittyi tällä viikolla kutsumaton vieras. Oli toki vihjaillut tulostaan ensimmäisen kerran jo marraskuussa. Mutta on silti erittäin ei-toivottu.


Lääkäri oli sanonut, että lääkityksen sivuoireina voi ilmetä lisääntynyttä ruokahalua, janoa ja pissahätää. Nyt meillä on siis kaksi koiraa, joilla on jatkuvasti nälkä, jano ja pissahätä. Mikäs siinä (ja onhan meillä toisaalta juuri nyt yksi emäntäkin, jolla on jatkuvasti nälkä, jano ja pissahätä).


Aamiais-lähikontaktissa lapsen kanssa.


Aamiais-lähikontaktissa emännän juustojen kanssa.

Nido on yht'äkkiä aivan samanlainen kuin pentuna. Viekkaampi, vilkkaampi ja omanarvontuntoisempi (ja valtavan kiinnostunut niin tiskikoneen kuin jääkaapinkin sisällöstä). Eilen se oli karannut lääkärin toimenpidehuoneesta ja suuttunut hoitajille, jotka olivat antaneet sille liian vähän ruokaa. Se myös haluaisi itseään rapsutettavan mielellään keskeytyksettä ja kiipeää syliin, jos vesi on loppunut kupista

Tästä tulee varmaan mielenkiintoista.

Mutta kyllä kukatkin liittyvät asiaan! Ruusuryntäyssesonki on yltänyt jo ensimmäiseen rakkaaseen pellavapäähän. Me muut olemme hemmotelleet häntä sekä ruoka- että materialahjuksin.



Ja halauksin.


(Eli häiritsemällä kaikin keinoin aamiaishetkeä kiipeilemällä sylissä ja roikkumalla kaulassa. Mutta voisi sitä ihmisellä ikävämpiäkin häiriötekijöitä olla.)

23 kommenttia:

  1. Voi pyhä jysäys, sulla siis kummatkin koirat sairastaa epilepsiaa? :/ Kauniita on kuvat taas, meillä nuo leikatut urokset tuntevat enemmän nälkää ihan vaan sen takia kun ei ole hormoonit viemässä näläntunnetta........... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis hyvänen aika, ei! Epilepsia on ihan uutta ja tosiaan vierasta meille. Koda vaan on aina nälkäinen, janoinen ja pissahätäinen. Ja mä olen siis väliaikaisesti kestonälkäinen, -janoinen ja pissahätäinen.

      Poista
    2. Voi ei. Meilläkin epilepsiahuskypotilas. Minulla on salasanasuojattu blogi ja voisin kutsua sinut sitä lukemaan mikäli tahdot?

      Poista
    3. TAisin lueskella unihiekat silmissä aamutuimaan tekstisi, pahoittelen! Jokseenkin yleistä noissa Nidon suvuissa tuo epilepsia.. Ja silti näitä sukuja vaan käytetään ja käytetään:/ Tsemppistä Nidolle, ja kerrohan jatkossa kuulumisia äijän voinnista!

      Poista
    4. Nidon kasvattajan vastuuttomuushan on selvinnyt meille kaikessa laajuudessaan vasta sen jälkeen, kun Nido tuli meille. Näin jälkeenpäin on tietysti mietitty, oltaisiinko voitu selvitellä asioita vielä paremmin etukäteen, mutta tehty mikä tehty. Samaa mokaa emme tee uudestaan, ja siksi Koda onkin "vähän" paremmalta kasvattajalta, niinkuin meidän kaikki tulevatkin koirat tulevat olemaan.

      Ajattelin nyt alkavalla viikolla ilmoittaa Nidon tiedot ja diagnoosin Jalostusneuvontaan, jossa käsittääkseni ylläpitävät tietokantaa mm. epileptikoista. Vaikka Nido onkin leikattu eikä siis jatka sukua osaltaan, haluan, että sen sairaudesta jää merkintä kirjoihin ja kansiin. Ja haluan itsekin tietää - jos mahdollista -, onko epilepsia ollut kasvattajankin tiedossa...

      Poista
  2. Lapsuuden ensimmäisellä koiralla oli epilepsia. En muista siitä paljoakaan muuta kuin, että lääkkeitä sai aina piilottaa puuroon tai herkkupaloihin. Ja, että kohtaukset olivat aika pelottavia, vaikka onneksi en nähnyt niitä montaa kertaa, kun lääkkeet pitivät taudin kurissa. Epilepsiakohtaukseen se koira lopulta kuoli 13-vuotiaana, aamuyöllä onneksi niin ainoa hereillä olija oli isäni, jonka toinen koira oli käynyt herättämässä.

    VastaaPoista
  3. Kiitoksia vain kaikille jo näin heti alkuun sympatiasta, mutta tarkoituksenani oli vain jakaa kuulumisia (hyviä ja huonoja) eikä - ja sori jos tämä nyt kuulostaa tylyltä, ampukaa vaan - käynnistellä mitään keskustelupiiriä epilepsiasta ja siitä, kuinka moni koira siihen kuolee. Vertaistuki on tietysti aina paikallaan ja sitä on täällä jatkossakin tarjolla, mutta keskitytään mieluummin olennaisiin. Koirat - myös Nido - ovat kunnossa, tilanne hallinnassa, laumanjohtajalla synttärit, meitä pian kuusi henkeä. C'est la vie!

    VastaaPoista
  4. meilläkin vanhenevalla koiralla ilmeni lisääntynyttä (jatkuvaa oikeastaan) nälkää janoa ja pissahätää - ilman mitään lääkitystä... sellaista se vain oli vanhuksen kanssa. ja aivan ihanaa kuitenkin.
    voitko päästää koirat vain ovesta pissalle tarvittaessa, vai pitääkö ne aina ulkoiluttaa hihnoissaan? tuo portsarihommahan olisi helppoa äippälomalla?
    kuuden hengen lauma kuulostaa hienolta! työteliäältä mutta kadehdittavalta.
    mukavaa kevään alkua
    -kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvin sanottu tuo: sellaista se on, mutta aivan ihanaa kuitenkin.

      Kyllä ne pitää ulkoiluttaa hihnoissa, mutta en mä usko että se kovin merkittävästi on vaikeampaa tulevaisuudessa kuin ennenkään :) Se hetki, kun tungen vaunujen ja remmien ja systeemien kanssa ovesta ulos, on aina tietty vähän kaoottinen. Mutta oikeasti - ja tätä ei usko ikinä kukaan - vaunujen lenkittäminen on helpompaa kahden ison koiran kanssa ja kahden ison koiran lenkittäminen helpompaa vaunujen kanssa. Siis sen jälkeen kun ovesta on päästy ulos.

      Kiitos <3

      Poista
  5. Nidolle ♥ ja isille onnittelut!

    Kuudesta hengestä tuli mieleen, että äidin naapurissa on seitsemän henkinen perhe ja heidän autonsa rekkari on ME-7. Se on musta niiiin suloista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana! :D Ja ihan hyvä informoida muita liikenteessä, että on käytännössä bussilastillisen kanssa liikkeellä. Ja kiitos taas ♥

      Poista
  6. Herrajumala!! Pelästyin jo että toinen koirista lähtenyt enkeleiden matkaan kun tuolla tavalla aloitit ja bloggerin feedissäkin näkyi vain pienen pieni pätkä tekstiä ja valkoisia ruusuja! :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tasan en kyllä päästä ketään minkään siivekkään matkaan! Ihmetteli kukkakaupankin täti, kun halusin synttärikukiksi valkoisia ruusuja. Mutta kun ne on mun lemppareita!

      Poista
    2. Minäkin pelästyin! Kutsumattoman vieraan kohdalla olin ihan varma, että viikatemies on tullut hakemaan Nidon. Sinä julma bloggaaja! :|

      Poista
    3. Ei ollut tarkoitus! Eikä kyllä tulisi tuollaista uutista ilmaistua noin kryptisesti... Pahoittelen vahinkosäikyttelyä <3

      Poista
  7. Voi ilmetä lisääntynyttä ruokahalua - muahhahaa! Meidän kuusikiloiselle seropille ilmestyi epilepsialääkityksen myötä direwolfin ruokahalu. Kohtaukset loppui heti, mutta jo ennestään herkkupylly-koirasta tuli semmonen kulinaristi, että sen linjat on eritystarkkailussa.

    Onnea teille kaikista hyvistä kuulumisista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle on ihan uutta, että jääkaapin ovea sulkiessa pitää varoa ettei päänsä hyllylle salaa tunkenut siperianhusky jää väliin. Tänään anoppi söi kuivattua ananasta ja oli lähellä ettei Nido ryöstänyt sitä suoraan anopin suusta. Kodahan nyt on aina ollut kanssa herkkupeffa ja suhtautunut ruokaan kuin villieläin, mutta toi Nidon ruokahysteria on aivan omaa luokkaansa.

      Noh, eipä varmaan tarvitse jatkossakaan pahemmin muruja keittiön lattialta imuroida. Eikä pyyhkiä syöttötuolia lapsen jäljiltä.

      Oikein paljon kiitoksia :) Onnekkaita me!

      Poista
  8. Onnittelut laumanjohtajalle ja voimia loppuajalle ja synnytykseen tietysti! :)
    (Valkoiset ruusut on parhaita.)
    -Kati

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos, kiitos!

      Valkoiset kaikki on parhaita! Laumanjohtajakin tunnetaan jo meidän lähikukkakaupassa siitä, että se käy n. kerran viikossa hakemassa jotain valkokukintoisia rehuja sieltä :D

      Poista

  9. Hei!Onneksi eletään tätä aikaa ja kaveri saa
    asianmukaisen lääkityksen!
    Näillä mennään!
    Ja ne valkoiset ruusut! Oi ja voi!
    Ensin maailman ihanimmat juhannusruusut!
    Olen niillä lahjonut puoli Taunusta.
    Ja sitten vielä "Weiße Rose" liike.
    Ei mitään fiksumpaa ja kauniinpaa.
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näillä mennään ♥
      Pillerit ovat pikkiriikkisiä, pienempiä kuin mitkään mitä olen itse koskaan syönyt. Huomaa, että niissä on voimaa.

      Lähisuvussa on eräs taidemaalari, joka erikoistui aktiivisina vuosinaan juhannusruusuihin. Tuleekohan kaipuu valkoisten kukkien keskelle sieltä...

      Poista
  10. Aika pysäyttävä tuollainen diagnoosi varmasti, hui! MUTTA nykylääketiede on kyllä ihmeellistä, mä tiedän useamman koiran joka elelee oikein täyttä ja antoisaa (jos omistaja tosiaan tajuaa rajoitaa sitä jääkaapin ovea ja olla antoisa) koiranelämää epilepsiasta huolimatta. Joillain on lääkitystä vähän säädetty suuntaan ja toiseen, mutta lopputulema on kuitenkin kohtaukseton (tai tosi vähän kohtauksia) ja tyytyväinen koira. :)
    Ihania kukkia! Tarvis omakin rehuosasto uudistaa, noi narsissit ei oo kovin keväisen raikkaita enää tossa pöydällä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, sitä ensimmäistä, ihan puskista tullutta kohtausta voisi etenkin kuvailla nimenomaan pysäyttäväksi. Lapsen huuto, kun iso koira kaatuu... Hrr!

      Kiitos tsemppauksista :) Ja kyllä joo mahdollisesti narsissit voisi ehkä jo korvata tuoreemmilla! En siis halua mitenkään painostaa. Olisivathan ne tavallaan sitten ensi pääsiäistä varten jo valmiina...

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.