12.3.2013

Ymmärrettävä erehdys

Täällä ollaan! Yhteys minun ja ulkomaailman välillä oli hetkellisesti katkolla, mutta toimii taas! Aloitetaan heti uutiskatsauksella.

Luin eilen, että Twilight-elokuvissa sekä Game of Thrones -sarjassa esiintyvät yliluonnollisia voimia omaavat jättiläiskokoiset sudet ovat nostaneet siperianhuskyn pentujen suosiota, mikä on lopulta johtanut innokkaiden pennunostajien pettymykseen ja koirien hylkäämiseen.

Siis todella ymmärrettävä erehdys. Kuvistakin näkee, että kyse on käytännössä täysin samoista eläimistä.

Twilight:



Game of Thrones:



Meillä:




Siltä varalta että siperianhuskyjen ja mielikuvitussusien väliset erot ovat kuitenkin jollekin vielä epäselviä, mainittakoon, että ainakaan omat koiramme eivät missään olosuhteissa muutu paidattomiksi intiaaneiksi, eikä niiden hampailla voi murskata luita. Valitettavasti.

57 kommenttia:

  1. Tällaiset koirienhylkäysuutiset saavat minut aina hetkellisesti toivomaan suurehkon meteoriitin iskeytymistä planeettaamme. Onneksi toiset osaavat ottaa asian rakentavammin. Kiitos huippupostauksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kertoa, ettei munkaan välitön reaktio ollut erityisen rakentavaa tasoa... Saarnaamalla ja valistamalla on vaan tosi vaikea parantaa imbesilliyttä, joka on jo ehtinyt aiheuttamaan vahinkoa. Pilkka tehoaa paljon paremmin.

      Terveisin,
      Ihmisten Käytöskouluttaja Pääkaupunkiseudulta

      Poista
  2. Voi, ottaisin heti pari kappaletta, jos paidattomiksi, lihaksikkaiksi, komeiksi intiaaneiksi muuttuisi :D

    Ei vainen, vakava uutinen oikeasti, juuri kuulin tutun tutusta, joka on viemässä parin vuoden ikäisen koiransa "viimeiselle piikille", kun se haukkuu niin paljon, ettei sitä voi pitää kerrostalossa.
    Olisikohan asiaa kannattanut puntaroida jo hankinta vaiheessa, tai voisikohan haukkumiselle tehdä jotain, tai voisikohan edes yrittää tosissaan hankkia koiralle ennemmin uuden kodin.
    Tuntuu, että lemmikeitä otetaan hetken mielijoheesta ja sitten yllätytään, kun niistä onkin vaivaa ja vastuuta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua on aina hämmästyttänyt just kaikki tollanen esimerkin kaltainen käytös, joka rinnastaa lemmikkieläimet huonekaluihin. Että voi kokeilla, sopisko meille just tällänen kirjahylly/koira, ja jos ei se sitten käytössä osoittaudukaan ihan passeliksi, sen voi onneksi aina pistää kiertoon.

      Ja tiedän ettei saisi yleistää omia kokemuksiaan yleiseksi säännöksi, mutta silti hämmästyttää myös se, miten jollekin koira voi olla ihan käsittämättömän painava riippakivi, jos munkaan mielestä näistä meidän koirista ei ole yhtään mitään vaivaa, häiriötä tai haittaa. Vaikka nämäkin mölisevät ja vievät tilaa, aikaa ja rahaa. Mutta mölisevät aviomies ja lapsikin. Ja vievät tilaa, aikaa ja rahaa :D Eikä ikinä ole tullut mieleenkään edes harkita kenenkään pistämistä kiertoon!

      Poista
    2. Meirän Maja: Piikin lisäksi toinen hyvä vaihtoehtohan on jenkkien suosima äänihuulileikkaus koirille! Ei kato sit enää hauku! Kannattaa samalla reissulla myös poistaa hampaat (ei pure), häntä (ei huiski), karvat (ei pölise), typistää korvat (aina hienommat typättyinä, oli rotu mikä tahansa) ja jalat (ei tarvi käyttää lenkillä). Se on hienoa kun nykyään voi vaan poistaa kaikki ikävät jutut elämästään. Kyllähän se koira elää ilman äänihuulia, kiveksiä, kohtua, häntää ja jalkojakin, elää se, ihan varmasti! Koirat on tehty meitä varten, eikä ne tiiä, että on meidän syy kun ne ei voi kävellä, joten aivan oikeutettua!

      Kris: Oon ollu jo hetken lukijana, mutta en oo tätä ennen uskaltanu kommentoida. Kiitän selkeästä blogista, hauskoista teksteistä, osuvasta otsikoinnista (jota pidän todella tärkeänä) ja hienoista kuvista. Tätä blogia lukiessa on helppo hengittää, valitettavan monet (hyvätkin) blogit on ulkoasulta ja sisällöltä niin tunkkaisia, että ahdistun niitä selaillessa.

      Ps. Mullakin on yks tuttu, joka kerran heitti legendaarisesti, että ei voi ottaa erästä tiettyä koirarotua, koska se ei sovi sisustukseen. Viimeinenkin vähäinen arvostus oli sen jälkeen nollissa. Itse olen päättänyt, että seuraavan koiran nimeksi tulee Ruma. Se saa olla just sen näkönen kun haluaa, kunhan on terve ja hyväluontoinen. (Ainoana vähääkään ulkoäköön liittyvänä vaatimuksena on koko, jonka tulisi olla +20/35kg harrastusten ja ennalta meillä asuvan (isokokoinen collie-uros, joka tulee tod.näk. aikuisena painamaan +30kg) koiran takia.) Ruman rotu ei ole vielä tiedossa, olen alkanut hyvää vauhtia kallistua sekarotuisuuden puolelle (harkitut, vastuulliset, tutkitut, tavoitteelliset ja järkevät yhdistelmät).

      Poista
    3. Kris ja Nata:

      En tieda oletteko syventyneet kyseisen jarjeston toimintaan eli http://www.espanjankoirat.com. Jarjestoa pyorittaa vapaaehtoiset suomalaiset seka Espanjassa, etta Suomessa ja minun sydantani aina pistaa kun nakee kuinka paljon on kodittomia elaimia joka puolella maailmaa (yrita siina nyt sitten paattaa mika jarjesto jne jne). Itsellani ei tyoni tai asuinpaikkani(Pariisi) ole koiraa (vain kaksi loytokissaa) ja kun puhuit Nata etta seuraavaksi iso koira niin tassapa oiva tapaus:
      http://www.espanjankoirat.com/index.php/koirat/kotia-etsivat/kotia-etsivat-yhdella-sivulla/330-simon

      Minua kauhistuttaa nahda malamuutteja tai huskeja taalla Pariisissa - ei niiden paikka ole miljoonakaupungissa jossa ei ole minkaalaisia mahdollisuuksia juosta tai edes kunnolla lenkkeilla...Tai ranskalaisten nakemys, etta koiralle riittaa oma piha (jos on omakotitalo) ja koira viettaa koko elamansa siella eika kuuna paivana nae mitaan....
      Kris - kehuja tasta ihanasta blogista, jota olen seuraillut jo jonkun aikaan nain hiljaisena lukijana.

      Poista
    4. Rescuekoiratoiminta on todella hienoa, mutta en ole vielä elämäntilanteeni takia valmis ottamaan rescueta. Ehkä sitten, kun taloudellinen tilanne on vakaa, asun omakotitalossa, en joudu enää opiskelemaan, tulevaisuudensuunnitelmat on valmiit (rescue ei kaipaa elämäänsä suuria muutoksia) ja olen kasvanut koiran omistajana ja -kouluttajana. Kiitos kuitenkin vinkistä! :--)

      Poista
    5. Nata, mä olen noista leikkauksista tänne tilittänytkin. On mielenkiintoista, että usein samat ihmiset jotka ovat valmiita erinäisiin koiran elämää ja elämänlaatua rajoittaviin toimenpiteisiin oman mukavuutensa nimissä, ovat samoja, jotka inhimillistävät koiraa epäterveissä määrin. Siis kärjistetysti niin, että koiralla on oma huone, nimikoidut vaatteet ja leikatut äänihuulet. Eli koiran näennäinen tärkeys omistajalleen ei välttämättä korreloi mitenkään koiran tarpeiden huomioimisen kanssa - en tajua miten se voi olla mahdollista.

      Kiitos palautteesta <3

      Anonyymi, mulle rescue-toiminta ja etenkin tuo kyseinen järjestö on todella tuttuja juttuja, sillä mun muutamat kaverit ovat tuon tai vastaavien järjestöjen toiminnassa aktiivisesti mukana. Harkittiin rescue-koiran ottamista silloin kun alettiin etsiä Nidolle seuralaista, mutta päädyttiin lopulta samaan rotuun siksi, että haluttiin varmistua koirien yhteisestä sävelestä.

      Toi pihalle hylkääminen on mun mielestä muuten pahimpia juttuja mitä koiralle voi tehdä, mutta mä en "saisi" olla sitä mieltä, koska meillä sattuu olemaan juuri tämän rodun edustajia, ja monen mielestä tämän rodun edustajien kuuluu elää niin. En ymmärrä sitäkään, mutta ehkä mun ei tarvitsekaan. Ja joo, en todellakaan muuttaisi näiden koirien kanssa miljoonakaupunkiin. En itse asiassa edes Helsingin keskustaan.

      Ja kiitos :) Siitä eritoten, että laitoit vihdoin kommenttia!

      Poista
    6. Minusta olisi niin mahtavaa asua maalla talossa, jonka pihassa olisi huskylaiselle tarha. Ei sitä tietenkään hylättäisi sinne, mutta se saisi päivystää siellä ihmisen työpäivien ajan. Olen varma, että Tuisku olisi maailman onnellisin, jos se voisi istua päivät pitkät kopin katolla ja tarkkailla maailman menoa. Tarhailun lisäksi tietty tarjottaisiin ihan normaalit lenkit ja ihmisten ollessa kotona koirakin saisi olla sisällä oman lauman kanssa.

      Mutta joo, koiran ulkoiluttaminen pelkästään omalla pihalla on todella surullista. Meidän lähinaapurustossa asustaa muutama koira, joita ei ilmeisesti ikinä käytetä pidemmällä kuin pari korttelia kiertävällä lenkillä. Ainakaan en ole koskaan nähnyt ko. koiria missään muualla kuin kiertämässä aina samoja pikku lenkkejä. Joka kerta minulle tulee todella paha mieli koirien puolesta.

      Koiran ottamista vain sisustusesineeksi tai äänihuulien leikkaamista tai lopettamista, koska se haukkuu en viitsi edes kommentoida - tulisi liian rumaa tekstiä julkaistavaksi. Totean vain, että asiaa kirjoitit jälleen kerran, blogisi on aivan mahtava. Kiitos.

      Poista
    7. Mä haaveilen sellasesta isosta, kokonaan muurilla (päällä piikkilanka-aitaa ja valonheittimet, ulkopuolella vallihauta) ympäröidystä isosta pihasta, jonne voisi kesäisin vaan avata ovet ja päästää sisätiloihin turhautuneet huskyt, lapset ja miehen kirmaamaan pitkin tiluksia.

      Eihän toi sun tarhailu mitään huskyn hylkäämistä olisikaan! Meidän koirista kelpaisi ihan varmasti Kodalle, se ois just sellanen kopinkatollatarkkailija.
      Mutta sitä varsinaista tarhaan hylkäämistäkin tapahtuu ja varsinkin huskyjen kohdalla. Tarhassa nököttäminen ei korvaa lenkittämistä, joskin ei lenkittäminenkään ole sama asia kuin se että saisi olla omin ehdoin pihalla koko päivän. Tosin mun mielestä - jos pitää valita noista kahdesta niin että toinen jää kokonaan pois - kaikille koirille parempi on aina lenkittäminen. Suuri mysteerio tässä on se, että miksi moni ajattelee juuri huskyjen soveltuvan loistavasti siihen, että valitaan just päinvastoin. Mä en tunne henkilökohtaisesti montaa haja-asutusalueilla asuvaa huskynomistajaa, joten kaikki mun tuntemat on siis näitä taajamien himolenkkeilijäkoteihin päässeitä.

      Kohtaan itse tätä asennetta lähinnä ihmisiltä, joilla ei ole huskya (tai järkeä, yleensä ei muitakaan koiria). Multa on siis moneen kertaan kysytty esimerkiksi, että "teillä on sitten varmaan ne koirat pihalla aitauksessa?", kun oon kysyttäessä vastannut että asutaan rivitalossa. Tai en tiedä johtuisiko toi sitten sellaisesta ajatuksesta, ettei husky voi soveltua sisätiloihin käyttäytymisensä tms. puolesta ollenkaan :D Ja kerran on tullut eteen sekin (tästä oon ihan varmasti puhunut täälläkin aiemmin), että kun asuttiin vielä kerrostalossa, eräs samalla kosmetologilla mun kanssa käyvä nainen sai hillittömät pultit siitä kun kuuli, että meidän koirat eivät asu parvekkeella. Öö..

      Poista
  3. nuohan on ilmenselvästi samaa lajiketta! ehkä ne teidän koirakset muuttuu henkisesti paidattomiksi intiaaneiksi ja murskaa ironiallaan mielenterveyden tukirakenteet niinkun meidän pöpikettu. :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Repesin :D Koda on TODELLAKIN henkinen paidaton intiaani. Istuva Härkä! Tanssii Itsensä Kanssa! Mölisee Sopimattomissa Tilanteissa!

      Poista
  4. Niisk. Puolialaston intiaani yhtäkkiä omassa olohuoneessa olis niin kätevä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta miksi Twilightin (nyt jään julkisesti kiinni siitä, että oon nähnyt ne) inkkarit ovat nimenomaan puolialastomia? Miksi paidat repeytyvät päältä, mutta housut eivät repeydy?

      Poista
    2. Myönnän anonyymisti lukeneeni jopa nuo kirjat, ja niissä repeävät myös housut. Siveellinen Hollywood on sen kohdan jättänyt pois ;)

      Poista
    3. Nii! Et kehannu omalla nimellä myöntää, nii!

      Kiitos asian valaisemisesta, mä olen oikeesti miettinyt tätä. Kieltämättä se ois vielä tökerömpää, että housutkin repeytyisivät päältä, mutta bokserit jäisivät jalkaan :D Tai toisaalta, lycrahan joustaa tosi hyvin...

      Poista
  5. Siis mä ainakin tuon keskimmäisen kuvan teidän pedoista voisin käsittää jopa vaaralliseksi, supersuden ilmeeksi, kohta pärähtää. Ihan totta. Ei näytä meidän maastomakkara samalta, kun pikkiriikkiset hampaat pilkahtaa samassa asennossa. Vika kuva on aivan Penan näkönen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mutta Kodallahan on ihan oikeasti ylisuuret hampaat, ollaan hämmästelty niitä aina. Kyllä siinä semmoista tiettyä verenhimoisuutta on noin nukkuessaankin.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Jaaaa tässä tulee päivän nopein vastaus! Kiitos :)

      Poista
  7. Kyllä nauratti tämä postaus, vaikka yleensä jää kauhistuttamaan kaikki "trendit" koirarotujen suhteen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tää on jotenkin niin älytön juttu, että onnistuin lähestymään huumorin kautta. Ihme ettei Liisa Ihmemaassa nostanut aikoinaan lemmikkikanien kysyntää... Mutta kuulemma jotain tätä vastaavia ongelmia tuli lemmikkipöllöjen kanssa Harry Potter -kirjojen ja leffojen myötä!

      Poista
  8. Minä rakastan koiria niin. Ei muuta.
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
  9. Hieman aiheesta harhautuneena on vaan pakko sanoa, että mulla kesti tosi kauan tajuta, ettei viidennessä kuvassa olekaan pesäpallomailaa!
    T. Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhahah, ymmärrettävä erehdys sekin :D Meillä on tosta jakkarasta myös sellaiset korkeat versiot, jossa jalkojen pituuskin alkaa olla... pesäpallomailaisempi.

      Poista
  10. Ihanaa että olet jälleen täällä postaamassa! Oli ikävä ja huolestuin kun oli niiiiin pitkä tauko. Tämä oli taas niin mahtava postaus! Sun sarkastinen huumorintaju puree meikäläiseen tosi hyvin. Btw, meidän perheessä nyt neljäs rescue koira. Eka eli 16 vuotiaaksi, toinen 8-vuotiaaksi, ja nyt kotona 11-vuotias ja 1,5 vuotias. Kaikki, paitsi eka koira, ovat olleet Saksanpaimenkoiria. Pari näistä tuli meille aikuisina ja pari pentuina. t. Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei hätää, ei hätää, täällä ollaan :) Tämä väliaikainen keskivartalomuhkeus aiheuttaa vähän kaikennäköisiä katkoksia normaalielämään aina välillä.
      Kuuntelen rescue-tarinat aina silmät kiiluen, etenkin musta on hienoa että on sun kaltaisia ihmisiä, jotka harrastaa rescue-koiria silleen... keskitetysti, että kaikki koirat tai ainakin useampi on sellaista reittiä tullut! Mä olen miettinyt, että voitaisiinkohan meille joskus ottaa rescue-husky. En tunne yhtään muka-ongelmakäyttäytyjähuskya, mutta tiedän että Suomessakin huskyja joutuu jonkun verran kiertoon erinäisistä syistä. Mutta siis ensi käden kokemusta ongelmahuskyista mulla ei ole. Pennun tai tosi nuoren huskyn "korjaaminen" meiltä varmaan onnistuisi kyllä... Hmm...

      Poista
    2. Ainakin sakujen kohdalla aikuiset olivat helpompia kouluttaa kuin ne pennut. Tämän hetkinen teini-hormoni-hirviö 1,5v. on todella haasteellinen. Testosteronipussit lähtee kohta, niin eiköhän se siitä tasaannu. Kun ei noi näyttelyt kuulu harrastuksiin, niin kyllä noi rescue-koirat on ihan yhtä onnistuneita yksilöitä, jos ei parempiakin, kuin nuo ns. "takuuvarmat tilauskoirat." Rescuet osoittaa sitä kiitollisuutta ja kiintymystä niin eri lailla. Ja varsinkin jos on kotiin tuonut hieman hankalan yksilön, niin kun sen saa autettua tasapainoon, ei sen upeampaa fiilistä olekaan. t. Heidi P.S. Sulla on tosi hyvä sisustussilmä! Eli en ole kiinnostunut vain koira-jutuista.

      Poista
    3. Teini-ikäisessä rescuessa on varmaan ihan kivasti tekemistä :D Itsehän en tykkää koiranpennuista (silloin kun joudun elämään niiden kanssa ympärivuorokautisesti), mutta teinit on kyllä kanssa ihan oma lukunsa... Nido oli teininä supervaikea, Kodan kanssa päästiin aika helpolla.

      En hetkeäkään epäile, etteivätkö rescuet olisi upeita koiria, suurin osa tapaamistani on ainakin olleet, eikä varmaan vähiten omistajistaan johtuvista syistä :) Mutta huskyt on usein sellaisia, etteivät välttämättä tule juttuun kovin erilaisten (siis itsestään paljon eroavien) koirien kanssa. En siis tarkoita etteivät tulisi toimeen, vaan että eivät kirjaimellisesti tule juttuun, eivät ole toisistaan kiinnostuneita tai eivät ymmärrä toisiaan. Siksi takuuvarma tilauskoira oli hyvä ratkaisu, kun haluttiin jo olemassaolevalle, seuransa suhteen hyvin nirsolle huskylle takuuvarmaa seuraa. Nidohan tulee kaikkien maailman koirien kanssa hyvin toimeen, mutta todella harvasta on sille seuraa.

      Kiitos! :) Yritän aina välillä tuoda sisustusjutuissa esiin vähän sitäkin näkökulmaa, että isojen, vilkkaiden koirien kanssa on ihan mahdollista asua viihtyisästi.

      Poista
  11. Muistan lukeneeni, että 101 Dalmatialaista-leffan ilmestyminen aiheutti aikoinaan samalaisen ilmiön. Valitettavasti näillä nopeastikin ohimenevillä muoti-ilmiöillä voi olla kauaskantoiset seuraukset, esim. dalmatialaisilla perinnölliset sairaudet lisääntyivät pentutehtailun myötä.

    Myönnettäköön tosin että olen itsekin lääpällään noihin Game of Thronesin hurjasusiin :)

    Pakko täälläkin hehkuttaa että mullekin tulee kolmen koirattoman vuoden jälkeen taas pentu! Noita leffasusia astetta karvattomampi versio tosin, whippetti. Ja sitä on tässä pari vuotta harkittu, eli ei ole ihan mikään muoti-ilmiö :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Muistan että KAIKKI halusivat dalmatialaisen kun se leffa tuli, ja meidän naapurissa asunut perhe oli tosi suosittu, kun niillä oli sellainen. Moni on varmaan ollut niiden trendidalmatialaistenkin kanssa aika lirissä, ei mun käsittääkseni ole sekään rotu helpoimmasta päästä. Hyvä huomio tosta kasvatuksen laadun laskusta. Minikoiraroduissa se onkin ollut hyvin nähtävissä.

      En mäkään varmaan katsoisi koko sarjaa, ellei siinä olisi niitä susia. Ja kun hurjasusina käytetään ihan oikeita koiria, susia ja koirasusia, niin niitä katsoo mielellään. Luin muuten jostain, että direwolfeja on ihan oikeasti ollut olemassa! Laji on ollut vähän niinkuin koiraeläinten mammutti.

      Ja jeee onnea pennusta! Pennut on parasta! Olisin kade, ellen olisi kohtapuoliin poikimassa :D

      Poista
    2. suurin osa noista mitä tossa käytetään on noita inuiittikoiria. susia siinä ei käsittääkseni ole ollenkaan kun englannissa ei susia ilmeisesti saa käyttää ollenkaan varsinkin kun näytellään lasten kanssa. Mut tosta vähän lisäinfoa http://petshops.about.com/od/PetBreedingGuide/p/Dog-Breed-Game-of-Thrones.htm

      Poista
    3. Hei kiitos tiedosta ja linkistä! Oon arvioinut elukkojen alkuperää ihan vaan mutupohjalta :) Mutta käyttävät joka tapauksessa oikeita eläimiä, eivätkä rumaa grafiikkaa niin kuin Twilightissa.

      Inuiittikoirista en ollut ennen kuullutkaan, muutama kuvissa vilahtanut on mun mielestä näyttänyt ihan saarloos wolfhondeilta, joten oon ajatellut niiden olevan puolisusia. Mutta iso peukku siitä, etteivät sentään käytä aikuisia huskyja tai malamuutteja, niin kuin jenkit tuotannoissaan usein tekevät...

      Poista
  12. Voi justiinsa...ikävä aihe, mutta pakko nauraa "ymmärrettävälle erehdykselle".. :D Sain muuten juuri valmiiksi postauksen siitä äänihuulien leikkaamisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käyn lukemassa! Ja joo, jos vaihtoehdot on nauraa tai itkeä niin ajattelin tällä kertaa valita ensimmäisen :D

      Poista
  13. Millaista liikuntaa teidän koiranne sitten saavat ja millä perusteella ne on otettu? Kaikissa kuvissa koirat vaan makailevat sisällä ja jo kuvista näkee, että ne ovat hyvin lihaksettomia.
    Kiinnostaisi siis tietää miksi sinä olet se sopiva omistaja ja kuinka paljon koirat esim. viikottain liikkuvat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirat makailevat kaikissa kuvissa sisällä, koska kuvaan koiria silloin kun ei ole muuta tekemistä, eli kun me kaikki makailemme sisällä. Koirista tai meistä omistajistakaan ei ole blogissa kuvia esimerkiksi syömässä, peseytymässä, tarpeillamme, tai liikkumassa, mutta silti kaikkia edellisiä harrastetaan meillä päivittäin - usko tai älä. Jos blogin perusteella päätät olla anonyymisti sitä mieltä että koiramme voivat huonosti ja on otettu väärin perustein, en valitettavasti voi asialle mitään. Sori!

      Poista
    2. Aikamoisia oletuksia tuossa ylempänä anonyymin postauksessa, pelkästään muutaman kuvan perusteella. Hyvin vastasit. Meille taas nauretaan kun Facebookissa ei päivity muuta kuin koira-lenkkeily-kuvat, ihan kun ei meillä muuta tehtäisikään. Totuus on, että kotona on aina niin sekaista, etten kehtaa postata koti-olo kuvia. Ja niitä lenkkeilykuviakin koirista saa otettua vain silloin, kun pääsemme metsään missä ne voivat olla vapaana, ei niistä saa kuvia kun ovat kumpikin hihnassa. Pöh. Näkeehän sen jo koiriesi turkista miten hienosti ne voivat. t. Heidi (rescue koirien omistaja)

      Poista
    3. No tämä nyt on vielä pientä. Multa on joskus kysytty, että enkö pelkää ihmisten ajattelevan että lapsessa on jotain vikaa kasvoissa, kun en julkaise hänestä kasvokuvia täällä enkä Facebookissa :D

      Siis... Pitäisikö julkaista ihan vaan, jotta jokainen voisi tahollaan varmistua siitä ettei lapsella kasva esim. sarvea otsassa?

      Myönnän kyllä, että koirista ei ole ollut täällä hirveästi ulkoilukuvia lapsen syntymän jälkeen. Mutta siihen ei tosiaan voi sanoa oikein mitään, jos joku luulee sen tarkoittavan sitä että koirat ovat päässeet viimeksi ulos joskus keväällä 2010.

      Poista
    4. Tsih, voi tuota anonyymia, voin oikein kuvitella kuinka hän on kuvitellut olevansa kovinkin tarkkasilmäinen ja näppärä kun pääsi naputtelemaan tuollaisen suoranaisen vittuilukommentin =D Eilen jo mietin tuota kommenttia ja aattelin et mimmoset muskelit hänen mielestään koirilla pitäisi sitten olla, teidän koirat kun näyttävät just siltä miltä huskyjen pitääki näyttää. Ja siis apua tuota kasvokuvahommaa..siis oikeesti ihmiset, mitä häh? =P

      Poista
    5. Ja muskeliushan on muutenkin suhteellista. Aivan taatusti meidän koirat näyttää erilaisilta kuin vaikkapa rekikoirat. Itsekin näytän erilaiselta kuin aitajuoksija (tällä hetkellä näytän lähinnä parrattomalta joulupukilta), mutta ei se ole merkki siitä että saisin liian vähän liikuntaa :)

      Poista
    6. Melkoisen aggressiivinen vastaus, miksi et voinut vain kertoa millaista liikuntaa koirasi viikottain saavat? Eihän anonyymi väittänyt kuvien perusteella, että koirat vain makailevat sisällä vaan kysyi millaista liikuntaa ne saavat kun kuvissa ovat selvästi lihaksettomia. Tosiaan rekikoirat näyttävät erilaisilta, mutta eikö husky nimenomaan ole rekikoira ja ihan aiheellinen kysymys miksi teillä on "ei-rekikoira" huskyja, joita nuo Twilightia ja Game of Thronesia ihailevat myös hankkivat.

      Ihan asiallisia kysymyksiä minusta, ei siitä tarvitse hernettä nenään kiskaista...

      Poista
    7. Kiinnostus asialliseen, vastavuoroiseen keskusteluun lopahti mun osalta silloin kun:
      a) Anonyymi kertoi muodostaneensa negatiivisen käsityksen elämäntavoistamme pelkästään tämän blogin perusteella (eli osoitti olevansa joko häijy, typerä tai kumpaakin)
      b) Sama henkilö oletti tuolla meitä ihan oikeasti loukkaavalla keskustelunavauksella pääsevänsä tilanteeseen, jossa olen kiinnostunut ja halukas kertomaan elämäntavoistamme vain jotta kysyjä pääsisi sitten arvioimaan niitä julkisesti.

      Miettikääpä nyt ihan tosissanne omalle kohdallenne.

      Poista
    8. I rest my case ;)

      - "Anonyymi15. maaliskuuta 2013 13.34"

      Poista
    9. Kris ei ymmärrettävistä syistä halua kommentoida ensimmäisen anonyymin kärkästä provokommenttia sen enempää, mutta itse blogia vuodesta 2010 lukeneena haluan antaa vielä oman näkökulmani tähän "keskusteluun".

      Tämä ei ole lenkkeilyblogi. Blogit, joissa kuvataan kymmeniä kuvia Rekusta juoksemassa pallon perässä, ovat asia erikseen, ja niitä voi jokainen etsiä googlesta. Sen sijaan, kuten blogin kuvauskin jo kertoo, blogi on "kertomus kahden siperialaisen laumasta ja lukuisista onnen hetkistä." Onnen hetket ovat yleensä sellaisia, jotka tapahtuvat neljän seinän sisällä ja joihin me koirattomat emme ilman tällaisia blogeja pääsisi osallisiksi. Kris niitä ansiokkaasti meille taltioi.

      Minulle blogi on osoittanut sen, että koirat ovat ensisijaisesti perheenjäseniä ja heidän kanssa arki soljuu myös kerrostaloasunnossa tai kaupungissa ilman sen suurempia ongelmia, vaikka kyseessä kuinka olisi suhteellisen aktiiviset koirat. Kuten joku yllä totesikin, jo turkin kiillosta huomaa kuinka hyvässä kunnossa koirat ovat ja lisäksi ne eivät todellakaan näytä surullisilta, vaikka kuinka pötköttelisivät milloin missäkin. Jokainen huskeihin vähän paremmin perehtynyt myös tietää, että koirat tuhoavat sisätiloissa kaiken elleivät saa liikuntaa. Siis se, että Suden hetki-lauman asunto on siisti ja huonekalutkin vuodesta toiseen samoja, on merkki siitä että koirat saavat myös tarpeeksi liikuntaa ja purkavat energiansa lenkeillä. Tämän voi päätellä helposti myös kommenttiboksin puolelta, mikäli sitä ikinä eksyy lukemaan, tai myös selailemalla aiempia merkintöjä, joissa Kris esimerkiksi on antanut vinkkejä kahden koiran kanssa lenkkeilyyn yms. Myös husky-rodun valintaa on puitu täällä aiemmin, eikä siihen ole ollut myöhemmin tarvetta, sillä se ei ole tämän blogin tarkoitus.

      Poista
    10. Kiitos. Jotain tällaista olisin ehkä itsekin avautunut, mikäli olisi tapana neuvotella terroristien kanssa.

      Poista
    11. "Jotain tällaista olisin ehkä itsekin avautunut, mikäli olisi tapana neuvotella terroristien kanssa." Anteeksi, mutta repesin ihan täysin tuolle, niin loistavasti sanottu.

      Ja nyökyttelin kovasti päätäni lukiessani tota KRITIn kommenttia, pakko sanoa että aivan samanlaisen kuvan minäkin olen saanut tätä blogia jo pidempään luettuani. Hetkeäkään en ole epäillyt, että nämä koiruudet VAIN makailisivat sisällä... Eihän blogissa tietenkään jokaisen huoneen joka nurkkaa ole näytetty eli voisihan joku argumentoida ettemme vaan tiedä noista tuhoista, mutta jos nuo koirat eivät saisi liikuntaa ja aktivointia ihan riittävästi, ne tod näk eivät loikoilisi noin monissa kuvissa, ahem. Ainakin meillä niinä päivinä kun ollaan selkeästi liikuttu liian vähän on sisätiloissa meno kuin elämyspuistossa vähintään, vaikka huskyja eivät olekaan (vaan whippetejä).

      Plus, tämän blogin tarkoitus ei käsittääkseni ole tarinoida PELKÄSTÄÄN näiden koirien elämästä millintarkasti, joten miljoonat ulkoilukuvat eivät ehkä osuisi yksiin muutenkaan tämän blogin lukijoiden kiinnostuksen aiheiden kanssa. Ei sillä, että kenenkään tarvitsi kirjoittaa blogia pelkästään muiden mielenkiinnon kohteita ajatellen, mutta ehkä pointti nyt kuitenkin tuli selväksi...

      Poista
    12. Eivätkä ne ulkoilukuvat osu munkaan kiinnostusten piiriin. Vaikka koirista hirveästi tykkäänkin, ei mua kiinnosta yhtään lueskella blogia, jossa käsitellään koirien arkirutiineja, joten ei kiinnosta sellaista kirjoittaakaan. En vain pidä sen tyylisestä lukemisesta. Haluan itse lukijana inspiroitua, liikuttua ja huvittua ja tarjota kirjoittajana lukijoille niitä samoja tunteita. Jos käy hyvä tuuri, saan loistoidean jostain ottamastani kuvasta tai onnistun sattumalta ottamaan hyvät kuvat aiemmin saamaani ideaan. Postaukset syntyvät aina suunnilleen niin. Ollaan siis aika kaukana päiväkirjamaisuudesta, ja siksi myös postaustahti on todella hidas. Ja siksi todella, todella paljon jää sanomatta.
      Mulla on idealistalla paljon aiheita ja tilanteita, joista olen tosi pitkään halunnut kirjoittaa, mutta joihin en ole saanut otettua kuvia, koska kamera ei ole aina mukana tai jos onkin, ei välttämättä huvita kuvata. Koirien uiminen on yksi sellainen aihe, koska Nido on maailman oudoin koirauimari. Toivon että aiheeseen päästäisiin vihdoin nyt alkavana kesänä :D

      Ja joo, meillä uloslähtötarve ilmaistaan kasvojen edessä mölisemällä tai etuoven edessä vinkuen. Lisäksi Nido on määrittänyt itse itselleen tarkan ruokailuajan, josta poikkeamista ei mukisematta niele. Mutta meilläkin siis koirien liikunnan- yms. tarpeiden laiminlyöminen johtaa sellaiseen kaaokseen, että jos koirista ei tulisi huolehdittua muista syistä, niin sitten viimeistään ihan sitä kaaosta välttääkseen :D

      Poista
  14. taas sait minut nauramaan ääneen (sorry naapurit!) kommentillasi lapsen kasvokuvista :D
    meillä sama linja, lapsesta ei julkaista tunnistettavaa kuvaa facebookissa. vaikka hän onkin kaunis ja kuvauksellinen ja ilo silmälle <3 läheiset ihmiset tietävät sen ja muista ei ole väliä.
    ja nuo ulkoilukuvat... kuvittelen vain miten keskityt kuvaamiseen lenkillä kahden koiran ja lastenvaunujen kanssa. just. nimittäin rakastan ottamiasi kuvia - ne ovat usein varsinaisia napakymppejä. ei todellakaan räpsäistyjä.
    kiitos siis että jaksat pitää suosikkiblogiani!
    -kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esitä munkin pahoittelut naapureille, jos tulee jotain sanomista!

      Kyllä mä varmaan saisin koiria ulkonakin kuvattua lapsesta ja vaunuista huolimatta, mutta kun ei kiinnosta :D Ei mulla ole siihen mitään syytä. Tuli kyllä vähän yllätyksenä tuo, että jossain ilmiselvästi on joku joka luulee Suden hetken olevan koirien dokumentaarinen päiväkirja. Ei tämä ole sellainen blogi, ja ajattelin että se olisi kaikille lukijoillekin ilmiselvää.

      Ja kiitos, KIITOS ♥

      Poista
  15. Itselläni on ja on ollut "toisille tarpeettomia koiria". joukossa mukana tälläkin hetkellä yksi husky. Meillä täällä pohjoisessa osassa maata on tarjolla noita "rescue"huskyjä paljonkin. Vanhoja rekikoiria joilla ei enää ole valjakossa paljon käyttöä mutta elinvuosia ja elämänintoa jäljellä. Itse olen kaksi vanhusta ottanut eläkehoitoon ja viettänyt niiden kanssa ikimuistoisia hetkiä. Vieläkin haikeana muistelen menneitä aikoja pukki mummujen kanssa. Varmasti joskus otan vielä muitakin eläkeläisiä.

    Kiitos riemukkaasta blogista, tämä on yksi niistä joita on jaksanut seurata pitkään ja innolla odottaa seuraavaa juttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella, että vanhusten adoptoiminen on ollut vähintään mielenkiintoista :) Ja eikös rekikoirien eläkeikä koita verrattain aikaisin? Juuri tuollaista eläkeläisadoptiotoimintaa voisin kuvitella itsekin harrastavani, jos asuisimme joskus pohjoisessa. Eivät taitaisi rekimummut ja -papat olla kovin innokkaita sopeutumaan tänne etelään :)

      Kiitos kivasta kommentista! Odotan aina itsekin innolla sitä, että pääsen kirjoittamaan, kun tiedän että ruutujen edessä istuu innokkaita lukijoita.

      Poista
  16. Mun tarvii asentaa joku aikalukko tähän sun blogiin. Eihän tätä voi lukea, kun lapsi nukkuu, se herää mun naurun pyrskähdyksiin!
    nim. jotkut puolitutut taitaa ajatella, että mulla mielikuvituslapsi, kun siitä ei ole kuvia julkaistu missään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mutta oikeastihan mä en päästä miestäkään koskaan poistumaan asunnosta. Huomaahan sen nyt jo siitäkin, että miehestä on täällä vain sellaisia kuvia joissa se on sisällä. Muistaakseni on ollut viimeksi ulkona ennen meidän tapaamista kevättalvella 2005. Alkaa olla jo aika kalpea.

      Poista
    2. Voih, mun koira asuu villinä luonnossa. (Kuvaan lähes aina pelkästään irtolenkkejä pihalla ja auringonpaisteessa, koska mun kamerassa lukee punaisin pölkkykirjaimin VALOVOIMATON)

      Poista
    3. Tosi vastuutonta koiranpitoa! :D

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.