22.3.2013

Ei sillä, että päiviä laskisin, mutta

Juuri nyt vietän koirien kanssa aikaani ainoastaan näin.


Siis möllötän. 

Ajattelen lenkkitossuja ksiljoona kertaa päivässä ja nuuhkin pakkasessa tuulettuneita turkkeja niiden tullessa sisään. Toissa päivänä näin Rantatiellä auton ikkunasta naisen, joka oli juoksulenkillä terrierinsä kanssa, enkä ole ehkä ikinä ollut kellekään niin kateellinen.

Kiitän itseäni siitä, että ostin laumanjohtajalle joululahjaksi massiivisen Sith Lord -kylpytakin. 
Hyvät puolet: mahtuu oikein hyvin päälle ja jää vielä tilaakin.


Huonot puolet: ei tällä nyt ihan kauppaan ehkä voi lähteä. 

Muita hyviä uutisia: meillä on tähän aikaan vuodesta aina kukkaruuhka, joka laantuu vasta vappuna. Että kyllä sitä huonommissakin olosuhteissa voisi joutua möllöttämään.


Suden hetkellä on avoimesti tunnustautuneita lukijoita jo 300! Pyhä jysäys!
Tervetuloa, tervetuloa itse kullekin uudelle lukijalle!
Ja kiitos jokaiselle vanhalle. 

18 kommenttia:

  1. Voi, kolmen kerran kokemuksella voin todeta, että nuo ajat ovat piiitkiä! Mutta aikansa kutakin, onneksi sinulla on mukavaa seuraa ja kukat piristää aina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ja kun kukkakausi on lopuillaan, meitä on jo yksi enemmän! Ikävää hommaa tämä loppukiri, mutta palkkaus on onneksi erinomainen.

      Poista
  2. Ei se loppuraskaus kyllä maailman helpoin olotila ole, mutta suloiset varpaankynnet olet silti saanut lakattua, minusta ihan mahtava suoritus! :)

    Toivotan nyt ne asiaankuuluvat tsempit loppusuoralle ja kiitän huippublogista! Harvoin ehtii kommentoimaan mutta jokainen postaus ilahduttaa ihan hirvittävän paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin, että varpaita näkee nykyään niin harvoin, notta on kiva jos ovat piristävän väriset sitten kun näköpiirissä vilahtavat! Mies seurasi toimitusta vierestä ja kysyi viitisen kertaa, että pitäiskö sen suorittaa lakkaus, ja että oonko varma etten jää jumiin. Ihme tyyppi...

      Poista
  3. Ohhoh, tämä tuli uudelle lukijalle yllätyksenä (en ole ehtinyt vielä selata vanhoja postauksia)! Onnittelut etukäteen! Mutta älä huoli, voin luvata, että ei-suunniteltu ja ei-itseaiheutettu liikuntakyvyttömyystila suututtaa paljon enemmän. Mulla on luultavasti nivelpussi tulehtunut lonkan ja reisiluun välistä, jonka vuoksi pelkkä asunnossa käppäily tuottaa tuskaa. Eräs ilta kipu vähän helpotti ja ajattelin, että nytpä lähdetäänkin canicrossaamaan! Juoksukamat päälle ja koira valjaisiin. Kotiin päästyäni makasin itkien lattialla, kun sattui niin saatanasti. Lääkäriaikaahan en saa ennen kun joskus jouluna. Tonnisen panadolin avulla ja hammasta purren koitan pitää katkeruuden sisälläni. Pidän peukkuja itelleni, että se tosiaan ois vaan se nivelpussin tulehdus, eikä mitään vakavampaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan varmaan aika samoissa tuntemuksissa. Kyllähän mä tuolla pysyisin pystyssä etenkin koirien avustuksella, mutta lantio sanoo nou ihan kotioloissakin.
      ...Joten lähdin tietysti lauantaina koirien kanssa kiukuspäissäni pitkälle lenkille. Tuntui kyllä luissa ja ytimissä vielä tiistainakin sen verta rapsakkaasti, ettei tarvitse toista kertaa kokeilla.

      Tsemppiä siis meille molemmille! Ja kiitos onnitteluista :)

      Poista
  4. pöyristyttävää lihaksetonta loikoilua! eiks sun mies huolehdi sun päivittäisestä liikunnasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syöttää vaan niinkun jotain syöttöporsasta!

      Poista
  5. Onpas Suden hetkelle tosiaan kertynytki paljon lukijoita, grattis. Mä oon teidän lauman elämää seurannu, kun lukijoita oli joku 15. Harvemmin vaan tulee kommenttia jätettyä, vaikka huippukiva blogi onki! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tack! (Ja tähän rajoittuukin mun toisen kotimaisen osaaminen!) Mulle on jääneet pidempään mukana kulkeneet nimimerkit hyvin mieleen ja on aina kivaa saada kommentteja vanhoilta tutuilta :) Tulee sellainen kotoisa olo!

      Poista
  6. Uuh, tsemppistä vaan - taidan olla puolisentoista kuukautta sua perässä, eikä tuo omakaan askel enää ihan kepeä ole... Kaksi lenkkiä yhteen päivään niin seuraavana ei tarvii haaveillakaan. Meidän koirat käy nykyään pelkästään pellolla vapaana, itse saa seistä siinä ojan penkalla oottelemassa vaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nauratti toi sun ilmaisu kepeästä askeleesta. Juu ei löydy sitä täältäkään :D Meillä on viimeiset kolmisen kuukautta ollut sellaista, että mies työvuorolistan saatuaan aloittaa n. viikon kestävän intensiivisen vuoronvaihtelurumban, jotta mun ei tarvitse käyttää koiria kunnon lenkeillä. Sai muuten juuri viimeisen vuoroliistan, jolla tämä piti ottaa huomioon... :)

      Poista
  7. Tutut on nuo sinun olotilasi täälläkin. Melkeinpä kaikki päivät vietän kotona sisällä tai takapihalla seisoskellen ja katsellen kun kaksi pöhkö-bokseria purkaa vimmaansa pois.
    Tulen jokusen viikon sinun perässäsi, mutta töihin menon on saanut jo unohtaa lantion löystymisen ja siitä aiheutuvien kipujen sekä runsaan supistelun vuoksi. Nyt vaan odotellaan. :).
    Kyllä me sitten kesällä, molemmat, vedetään lenkkareita kinttuihin ja kirmataan lenkkipoluilla koirien ja vaunujen kera!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seisoskeleminen ja vierestä katseleminen on kyllä mullakin homman nimi! Eniten kyrsii se, kun koirat tulevat hengästyneinä lenkiltä. Mä olen meillä normaalisti se joka vastaa koirien kuntolenkittämisestä ja mies hoitaa vapaana juoksuttamiset, joten musta tuntuu nyt tosi epäreilulta itseäni kohtaan, että mies hoitaa molemmat kun mä vaan... olen.

      Kesällä todellakin vedetään lenkkipolkuja sellaista tahtia, että heikompia hirvittää! Tuplarattaat seisovat jo tossa eteisessä odottamassa. Käyn aina välillä ohikulkiessani heijaamassa niillä sellaista säälittävää pientä liikettä...

      Poista
    2. Oo, onnittelut hienosta vatsasta. Ja kauniit varpaankynnet, ihmettelen kyllä miten olet saanut ne itse lakatuksi. Jotenkin tuntuu että vauvoja on tulossa vähän joka puolelle; työkaverikin pykäsi tässä äskettäin tyttölapsen. Olipa ihana pitää sitä sylissä. Itse olen enemmän mummoiässä, mutta ei ole omat pojat vielä mitään aikaan saaneet. Jään taas odottelemaan hauskoja postauksiasi!

      Poista
    3. Laitoin itseni jonkinlaiseen solmuun ja lopputuloksena oli lakatut kynnet! Mies on harrastellut aikoinaan pienoismallien maalaamista, joten hänen apuunsa turvautuminen olisi ehkä ollut ihan fiksua...

      Nyt on kyllä aikamoinen vauvaruuhka. Vai tuntuuko vaan? Oli nimittäin mun mielestä silloinkin, kun esikoinen syntyi.

      Poista
  8. Heilige Bim-Bam!
    Kaunis vatsa. Ihan täydellinen!
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.