12.2.2013

Susiluola remontissa: Se Seinä

Vuosia sitten, jonain heikkona hetkenään (muistaakseni asuntomessuilla kovassa helteessä, eli ehkä nestehukassa), laumanjohtaja lupasi muurata meille antiikkitiiliseinän heti, kun sellaisen johonkin asuntoon haluan.

Lupauksen aikaiseen asuntoomme - uudehkoon kerrostaloon - sellainen ei oikein sopinut, vaikka kuinka yritinkin visioida.

Muutamaa vuotta myöhemmin, lauman päälukumäärän kasvettua, muutimme väljempiin tiloihin rivitalon päätyyn. Päämakuuhuone on sijoitettu ylimpään kerrokseen ja siellä näytti alunperin tältä.


Suunnittelin päätyseinään ensin jotain väriä. Ei tullut yhtään hyvää ideaa - paitsi se, että halusin purkaa seinän molempien nurkkien liukuovelliset kaapit, jotta seinän muoto viistokattoineen pääsisi kokonaan esiin. 

Remontti oli jo aloitettu kylpyhuoneessa ja keittiössä, kun tuli mieleen vielä varovasti kysäistä, että entäs jos laitettaiski siihen makkarin seinään semmosia tiiliä... Vastaus oli syvä huokaus ja vastentahtoinen myöntyminen.

Päätimme pinnoittaa seinän antiikkitiililaatoilla, ikään kuin oikeiden tiilien puolikkailla. Sopiva sävy löytyi Wienerbergerin mallistosta (Terca-tiililaatat!). Laumanjohtaja sai avukseen isänsä sekä lapsen kummisedän.


Seinälle levitettiin ensin primer-aine, jotta maalattu seinäpinta saatiin hieman tahkeammaksi. Seinään myös piirrettiin vatupassin avulla ruudukko, joka auttoi tekijöitä hahmottamaan suorat linjat ja tiilien menekin, joita olisi ollut muuten kuulemma todella vaikea arvioida.

Pidimme lyhyen palaverin, jonka tuloksena päätimme jättää tiilien saumat syviksi ja kaikki katto- sekä lattialistat suosiolla pois.


Sitten aloitettiin... laatoittaminen? Vai muuraaminen? Muuroittaminen? Alhaalta ylöspäin tiilet kiinnitettiin yksitellen valkoisella saneerauslaastilla suoraan seinään. Kerrosten välissä käytettiin eripaksuisia puunpaloja, joilla tiilenpuolikkaiden linjat saatiin pysymään suorina märässä laastissa. Tiilet leikattiin tarvittaessa rälläkällä.

Laumanjohtajan mukaan kaikista työläin vaihe oli tiilien saumojen tasoittaminen. Hän käytti ensisijaisesti kahta erikokoista saumarautaa, mutta tiilien epätasaisten reunojen takia myös erinäisiä puutikkuja sekä kaikkia kymmentä sormeaan.

Seinän kuivuttua harjasin sen parilla erilaisella harjalla ja rapsuttelin puukolla laastiroiskeet irti. Sitten seinä imuroitiin ja käsiteltiin suihkemuotoisella lakalla tiilipölyn irtoamisen minimoimiseksi.


Miestyötunteja koko seinään kului n. 35. Naisnäkökulmana voisin esittää, että mikäli ryhdytte vastaavaan projektiin, tehkää se kesällä, jotta voitte leikata tiilet ulkona. Tiiliseinän valmistumisesta on melkein vuosi ja punaista pölyä löytyy edelleen jokaisesta kerroksesta ja kaikista ikkunatiivisteistä.



Olin varautunut henkisesti siihen, että valkoiset tyynynpäälliset muuttuisivat tiiliseinään nojaillessaan punaisiksi, mutta seinästä ei olekaan irronnut yhtään mitään. Jos jotain huonoa pitää sanoa, niin myönnettäköön, että villakoirat tarttuvat alimpiin tiiliin jalkalistattomuuden takia aika tiukasti.

Ja pitää sekin varmaan laskea huonoksi puoleksi, ettei makuuhuoneesta haluaisi poistua aamuisin.



(Tiililaatat Wienerberger, saneerauslaasti Kiilto, työt miesväki)

31 kommenttia:

  1. Viihtyisä! Tuollaiseen huoneeseen kyllä mielellään lorvimaan jäisi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä vaan jääkin! Pahinta on se, jos on ihan muina naisina viemässä puhtaita vaatteita kaappiin, sattuu vilkaisemaan sänkyyn ja seinään päin ja ajattelee ihan vaan nopeasti oikaista itsensä sängylle...

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Jep, paras sängynpäätyratkaisu ikinä :)

      Poista
  3. Toi on kyllä tosi hieno, sanoo hän jolla on tiilitalo ja tiiliseinät myös sisällä. Kolmessa eri värissä... Mut toi seinä on kyllä hieno !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiilitalo ja tiiliseinät <3! Kuolaan ihan hulluna kaikkia sisätilojen tiilipintoja aina ja kaikkialla. Lopulta musta tulee hullu tiilinainen jonka kodin kaikki seinät on täyttä, paljasta antiikkitiiltä ja lapset tiilitraumatisoituneita puutaloasujia.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. MÄÄ TIÄRÄN! Joskus kun en saa unta, kurkotan kädellä seinää kohti ja paijaan tiiliä, kunnes nukahdan. Ja tää on siis ihan tositarina :D

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos :) Laumanjohtaja kiittää myös!

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kyl! Musta on mahtavaa, että koko kämpän paras kohta on meidän makkarissa eli paikassa, jossa suurin osa vieraista ei edes käy :D

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos :) Yksinkertainen (tässä tapauksessa tosin myös suuritöinen...) on usein kaikista hienointa!

      Poista
  8. Voisin kuvitella että koiratkin tykkäis käydä kyöhnyttämässä itseään noin makean rouheista seinää vasten?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin kuvitella kans. Mutta herrat eivät asioi makuuhuoneessa lainkaan, ovat koko vuoden aikana käyneet siellä yhteensä viitisen kertaa. Emme siis ole koirien liikkumista rajoittaneet, eivät vaan jostain syystä ole kiinnostuneita kiipeämään portaita yläkerroksiin. Olen monen vuoden jälkeen joutunut opettelemaan nukkumaan ilman koirien tuhinaa samassa huoneessa. Ihan peffasta.

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Suurimmat kiitokset kaikille tasapuolisesti!

      Poista
  10. Vau, miten hieno! Ja siis, rivitalo? Tuoko? Mä oon aina kuvitellut, että omakotitalo. Itse olen vähän (paljon) rivarikammoinen, sillä en ole eläissäni nähnyt yhtään kivaa rivarikämppää. Paitsi nyt. Vau ja oho.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kato niin ne ennakkoluulot karisee! :D

      Ei vaan, meillä ei ollut käytännön syistä oikein muita vaihtoehtoja kuin rivitaloasunnot, ja kyllä me sopivaa sitten etsittiinkin aktiivisesti yli vuoden verran. Käytiin tässä meidän nykyisessäkin taloyhtiössä katsomassa kolmea eri asuntoa, kunnes sitten neljäntenä bongattiin tämä. Mulle oli tärkeää, että asunto on päädyssä, jotta valoa tulee kolmesta suunnasta, minkä lisäksi olin tosi tarkka pienimmän huoneen minimikoosta. Remontissa tehtiin sitten aika epärivitalomaisia ratkaisuja, kuten se, että poistettiin pari väliovea. Nyt meidän ainoa erillinen huone saniteettitilojen lisäksi on lastenhuone, mikä tekee neliöiltään pienistä kerroksista kyllä todellisuutta avaramman oloisia.

      Poista
  11. Hieno on! Oon myös haaveillu tiiliseinästä keittiöön. Saas nähdä pääseekö joskus toteuttamaan, se kun vaatii tosiaan tietynhenkisen talon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Mun mielestä valetiiliseinän paikan harkitseminen tarkkaan on tosi olennaista lopputuloksen kannalta. Parasta palautetta mitä me ollaan tosta saatu, on ollut se, kun muutama vieras on makuuhuoneeseen kiivetessään huokaillut sitä miten älyttömän suuri työ ton tiiliseinän esiinkaivamisessa on varmaan ollut :D Just pääty- ja muissa kantavissa seinissä valetiiliverhoilu toimii kyllä parhaimmillaan tosi hyvin.

      Poista
  12. Toi seinä ja nuo katon muodot on vaan jotain ihan uskomattoman täydellistä! Pure love! <3

    Tiiliseinä vaatii erään tarinan kertomisen. Koeta kestää, ei oo lyhyin mahdollinen.. ;)

    Tätä nykyistä kotia etsiessämme käytiin katsomassa yhtä vähän keskeneräistä taloa, jossa oli sekä olohuoneessa että makuuhuoneessa punatiiliseinät. Tiilet oli haettu jonkun vanhan myllyn raunioilta ja ne oli todella kauniita. Talossa oli yksi huone, jota me ei niNnin kanssa unohdeta ikinä. Siellä oli seinällä kalatapetit ja nurkassa iso, hieno paloauto. Pienen pojan huone. Vaan kun pojan vanhemmat olivat ajautuneet eroon talon raksavaiheessa, niin poika ei koskaan oikeasti asunut huoneessa. Sniif!! :´(

    No, talo jäi meiltäkin hankkimatta hankalan sijainnin ja meille sopimattomien huonejärjestelyiden takia. Silti muistelen taloa usein. Siellä oli mm. kolme takkaa: yksi olkkarissa, yksi uima-allashuoneessa ja yksi terassilla, oih ja voih! Toivottavasti talossa asuu nykyään onnellinen perhe ja toivottavasti pieni poika on myös onnellinen, jossain muualla.

    Meidän edellisessä rivarikodissa oli myös muuten tiiliset väliseinät. Ne oli meillä maalattu kauttaaltaan kyllä valkoisiksi, mutta olivat sellaisinakin ihanat. Meidän toiset seinänaapurit, jotka olivat muutenkin erikoisia ihmisiä, laittoivat tiiliseinät piiloon lasikuitutapettejen alle. Siis a p u a!! Heidän mielestään tiiliseinät näyttivät virastorakennukselta. Ihan miten vaan.. He tekivät myös olohuoneen ihanasta funkkistakasta baarikaapin laittamalla sinne parkettia, peiliä ja halogenivalot, sekä savulasiset ovet. Ok, tuli varmaan kiva.. Ja saunan PUUkiukaan he vaihtoivat sähkökiukaseen. Niin ja kaatoivat pihaltaan kaikki puut, mm. kirsikkapuun, jotta aurinko pääsee paistamaan, tai jotain. Heidän suustaan kuultiin myös mm. tämä: kun teidän suunasta tulee, meidän Henryn nenään lentää allergeenejä. Henry-poika oli koirille allerginen. Isänsä oli lääkäri. Että silleen. Nim. Sitä paikkaa en ikävöi, vaikka asuntoa rakastinkin

    Huh, joo, sori! Pikkuisen on kyllä sun oma vika. Mitäs postailit tosta seinästä.. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiiliseinän kanssa kyllä sopii superhyvin yhteen viisto katto :) Tykkään viistoista katoista muutenkin, asun sellaisen kanssa nyt ensimmäistä kertaa. Näytössä entinen omistajarouva pahoitteli, että "onhan täällä nää vähän tilaa vievät viistokatot", ja mä olin että ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ .

      Tiedät varmaan että odotin lukiessani HYVIN kiinnostuneena syytä sille, ettette muuttaneet tohon taloon siltä seisomalta. En oikein osaa kuvitella sellasen epäloogisuustason huonejärjestystä, joka saisi mut ajattelemaan järkevästi myllytiiliseinien ja kolmen takan edessä. Haaveilen myös pyöreästä kakluunista! Kysyin juuri tässä yks ilta, että voisiko meille hankkia kakluunin joskus johonkin kotiin. Sain samanlaisen vastauksen kuin aikoinaan tohon tiiliseinäkysymykseen :D

      Tiiliset väliseinät on myös ääneneristämiskykynsä takia ihan ykköset. Suurimman osan muistiin tallentuneesta elämästäni oon asunut täystiilitalossa, joten mulle on vieläkin vähän vaikeaa käsittää sitä että sellaisia ei nykyään enää rakenneta ja uusien talojen väliseinät on kartonkia.

      Noista teidän entisistä naapureista kertoo mulle tarpeeksi se, että ne ylipäätään halusivat baarikaapin, jossa on peiliä ja valaistus. Mun mielestä ainoa baarikaappivaihtoehto on sellainen ikivanha päiväntasaajan kohdalta avautuva maapallo! Hehe, meidän etukuisti on varmaan tässä kilometrin säteellä tuulisin mahdollinen paikka, joten toivottavasti me ei lähetetä allergeenejä kovin monen henryn nenään.

      Poista
    2. No, nyt mä oon sitten päivätolkulla muistellut SITÄ taloa, tiiliseiniä, takkoja, uima-allasta, pienen pojan huonetta, jne. Että kiitti vaan! ;D

      Kysyin mieheltäkin, että miksi me ei muutettu sinne? Käytiin meinaan ainakin kaksi kertaa katsomassa, vai kolme. Mies sanoi muuten legendaarisen hauskan kommentin ekakäynnillä ennen sisään astumista: "mä en tykkää tästä ulkopinnasta". Talohan oli siis vähän keskeneräinen kivitalo, jota ei oltu vielä rapattu ulkopuolelta.. :D:D Nim. Rakennusinsinöörin tytär

      Kyllä kai suurin syy siihen, miksi talo jäi ostamatta, oli sijainti. Ja siihen liittyen se, että talo oli rakennettu vähän hassusti keskelle peltoa, eikä siellä olisi ollut minkään valtakunnan kävelymaastoja. Ainut mahdollisuus olisi ollut kävellä koirien kanssa valaisematonta kärrypolkua ja sen jälkeen maantien vartta. Toki olisi ollut iso oma piha, mutta ei kai se ihan riitä koirien ulkoiluksi?

      Joo, mä yritän päästä tän asian yli. Nyt puhutaan kuitenkin vuonna 2003 (tai 2004) tapahtuneista asioista. ;D

      Poista
    3. Hei ymmärrän tosi hyvin! Mulle on jäänyt mieleen yksi kämppä jota käytiin katsomassa kun olin 12v. Se kaihertaa välillä mieltä niin että pakotin miehen muutama vuosi sitten lähtemään mukaan kyttäyskeikalle katsomaan sitä. Ihan tavallinen paritaloasunto, mutta tosi toimivat tilat sisältä.

      Uskon itse kyllä siihen, että kodin löytää vähän samoin kun puolison. Jos kovin monet treffit pitää katsoa ja punnita ennen kuin on mielipiteestään varma, ei se ole se oikea. Kodissa pitäisi mummiälestä olla sellainen henki johon rakastuu, ja jonka aistittuaan millään sijainneilla, huonejärjestyksillä tai muilla ei ole enää mitään väliä.

      Tietty joskus joutuu valitsemaan kodin pakkotilanteessa huonojen vaihtoehtojen välillä, mutta mä yritän itse viimeiseen saakka välttää sellaseen tilanteeseen joutumista, koska suhtaudun näihin asuntoasioihin niin tunteella :D

      Poista
  13. Hei, näyttää hyvältä. Olen etsinyt oikean laista (väristä) tiililaattaa, mikä tän värin nimi on? Kyselee Anu

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.