17.1.2013

Haetaan hyvää peittoa tositarkoituksella

Pesänrakennusviettipäissäni olen puuhaillut vähän kaikenlaista tässä lähiaikoina.

Eilen esimerkiksi ajelin nukkaleikkurilla olohuoneen villaisen torkkupeiton (molemmilta puolilta, en suosittele hommaa kenellekään, mutta kaikista vähiten möhömahaisille, lyhytpinnaisille ihmisille). Tarvitsisimme ihan oikeasti uuden peiton, mutten ole löytänyt sopivaa. 

Peiton täytyisi olla luonnonkuitua, konepestävä, painava ja mielellään äidiltä tyttärelle kestävä. Mitkään silkistä ja kissanpennun pyllynkarvalangasta Perussa virkatut klaushaapaniemi-luksuspeitot eivät missään nimessä käy, sillä itseni ohella peiton toinen aktiivikäyttäjä olisi tämä henkilö tässä. 


Syksymmällä ihmettelin, miksi sohvatyynyt ja torkkupeitto olivat jatkuvasti likaiset, vaikka pesin niitä tiuhaan. Tilanteen tarkemmassa analyysissä selvisi, että tämä samainen henkilö ryntäsi aina märällä kelillä heti lenkin jälkeen pannasta irti päästyään suoraan sohvalle pyyhkimään tassunsa peittoon ja tyynyihin


Tässä hän imppaa sitä juuri pestyä ja nukasta ajeltua Pentikin peittoa, joka on kestänytkin kyllä kaikki osatekijät huomioiden aika hyvin. 

Pesänrakennusvimmasta johtuen meille ovat myös muuttaneet nämä kuvan molemmat valonlähteet, taustan Arne ja tuo etualan bloggaajalyhdyksikin kutsuttu Tom


Yhtään ei siis haittaa, että on pimeää (paitsi tätä kuvaamista, sori)! Ja tänään näkyi sitä paitsi aurinkokin. Tuli vähän rikollinen olo, kun siinä kirkkaudessa oli pakko laittaa kaihtimet kiinni. Eivät kaamoksen turruttamat lepakonsilmät kestä vielä päivänpaistetta.

28 kommenttia:

  1. Peittovinkkejä ei löydy, mutta täytyy aina tulla ihailemaan noita upeita olentoja. Ihanat koirat sulla :) Taustalla olen aina välillä lueskellut, mutta vasta nyt uskaltaudun kommentoimaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kerron olennoille (jotka ovat tänään olleet ihan liekeissä tosta -24 -pakkasesta...) terveisiä :) Ja hyvä että kommentointikynnyskin ylittyi! Mä aika usein kirjoitan kommentin johonkin blogiin, mutta sitten pyyhin sen ennen lähettämistä. Ihan hölmöä, en tajua mikä kommentoimisessa on niin vaikeeta.

      Poista
  2. Melkeen turskahti iltateet nenästä viimesen lauseen kohdalla :D So true!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on! Tänäänkin paistanut niin, että päätä särkee! Ja yhtään en muutenkaan tykkää että jo tässä vaiheessa kevättä huomaa, miten likaset ikkunat on!

      Poista
  3. Ei hemmetti, koska Kodasta on kasvanut noin järkyttävän iso? Ei se viime kuvissa noin massiiviselta ole näyttänyt! :D Onko se teiltä salaa syönyt vähän roideja? Siis ainahan se ISO on ollut, mutta nyt jotenkin toi valtavuus iskee munkin tajuntaan :D Tekstiilien kestävyysominaisuudet nousee kyllä suureen kunniaan koiratalouksissa, se on todettu useasti.

    Niin ja itsehän viime viikolla päästelin meidän koko SOHVAN nukkaleikkurilla. Sohva, joka oli niin nukassa (kiitos Sumun ja Sumun sohvalla tallustelun), että aina kun koskin kädellä sohvan pintaa, teki mieli oksentaa. Että I feel you, meinas itku päästä, mutta pienellä kiukulla sain käytyä koko sohvan läpi.

    Terkuin Krista&Sumu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaus kysymykseen: on varmaan syönyt. Mutta on kyllä sit aloittanut sen jo kasvattajalla. Se on aina ollut iso, eikä kukaan tiedä, miksi :D Sitä luullaan aika usein malamuutiksi. Joku on luullut noiden kokoeron takia Nidoa pennuksikin :D Ja siis useammin kuin kerran. Mua aina naurattaa etenkin sen pyllyn koko, oon postannut siitä monta kertaa tännekin. Kodalla on ghettobooty!

      Ja jep, ikinä en ole huonolaatuisia tekstiilejä suosinut, mutta Nidon ja Kodan aikana en sitten sitäkään vähää. Otsa kurtussa aina nyplään tekstiiliosastojen tarjontaa läpi.

      Poista
  4. olen hämmentynyt siitä, että sohvapöydällä aka ulottuvilla voi pitää kynttilälyhtyä. kerro mulle, että laitat ton tohon vasta kun tyttö on nukkumassa... vai jättääks hää sen oikeesti rauhaan. en kestä, jos niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ollut noilla sijoillaan nyt kaks viikkoa... Kynttilän sytytän sentään vasta nukkumaanmenoajan jälkeen :D

      Poista
  5. Siisti poika! Meidän edellinen staffi pyyhki suupielensä aina lähimpään housunlahkeeseen kun oli syönyt. Mutta en minäkään osaa neuvoa peittoasiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ystävällistä staffilta! Ei pidä oleman epäsiisti syömisenkään jälkeen.
      Kodassa on sellaisia sen muuhun persoonaan yhteensopimattomia kissamaisia piirteitä, joista tämä siisteys on hyvä esimerkki. Ja sit naukuminen on toinen...

      Poista
  6. Harmittaa kun sulla on bloggaamisen lisäksi muutakin elämää, on aina parasta kun oot postannu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti!! :)
      Jos postaisin useammin, niin ei tätä kyllä lukis kukaan. Postauksien yhteenlaskettu kiinnostavuustaso laskisi sit tosi, tosi alas.

      Poista
  7. ainii mää ostin tosta jyskistä (!) aitovillaisen harmaa-valkoisen kalanruotokuosisen peiton. se ei nyppyynny vaan silleen "huopuu" pinnasta. sielloli kans sellainen ohutta villalankaa oleva (harmaa sekin) peitto, joka oli niiq isoa vohvelikuosia. siis jotain 6-8cm kohoruutuja siis (vaikee selittää). oli pehmee jne mut väärää harmaata tohon huaneeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tarkastamisen arvoiselta! Oikeasti mun ykkösvalinta ois sellanen puuvillapintainen kevyesti täytetty täkki, mutta en oo nähnyt tarpeeksi suurta/paksua missään.

      Poista
    2. jyskiin mennessä kannattaa vaan sulkea silmät ja pitää ne suljettuina suurimman osan ajasta. ja sit arskat päähän, ettei kukaan tunnista.

      Poista
    3. No just harjottelin tota ihan kauppakeskustasolla, kyllä mä handlaan!

      Poista
  8. Näinkin täsmällisen neuvon peiton suhteen annan:

    Uusi muste -blogin Mikko muistaakseni on (blogissaan tietty, en mie häntä tunne, vaikka kodistaan tykkään) kertonut jostain armeijan/armeijantavaramyymälän tms. -paikasta ostetusta villapeitosta. Äkkiä vilkaisemalla en postausta löytänyt, mutta joo, muistan siis näin. Luulisi armeijan (olikohan se armeijan... vo vinde kun kiva neuvo tämä, mut joku vahva villapeitto siis) kestävän vesipesuakin. Ehkäpä Mikolta voisi kysäistä, kiva blogi hällä. Niin kuin on sullakin ja teidän koirat <3 Tuo vesipesu on ongelma kotimaisten sinällään varmasti laadukkaiden huopien kanssa, kun ei saa vesipestä, yhtään en tykkää semmoisesta ohjeesta.

    Terv. yksi salastalkkaaja joka tykkää siperianhenkilöistä ja kirjoitustyylistäsi sangen paljon

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis sattuipas nyt sopivasti, kun juuri eilen löysin koko Uuden musteen ensimmäistä kertaa ja postauksia läpi kahlatessani luin myös sen jutun siitä peitosta! :)

      Se on Varustelekan tuotteita, katsoin eilen että niillä on sitä vielä valikoimissakin. Ja hinta jotain parikymppiä! Ajattelin käydä nuuhkimassa tarjontaa sielläkin.

      En myöskään hyväksy sitä vesipesukieltoa! En osta meille mitään, mitä ei voisi työntää koneeseen.

      Kiitos OIKEASTI täsmällisestä vinkistä ja kivasta kommentista <3

      Poista
  9. Minullakin on tuo em. Varustelekasta tilattu villahuopa. Luvattiin harmaata ja sainkin sellaisen harmaanruskean tummanruskeilla tikkauksilla, joka oli vielä enemmän mieleeni. :) Huopa on todella iso ja painava. Ja lämmin. En edes uskalla ajatella, mitä se painaa märkänä, mutta kai sen johonkin isoon koneeseen voi laittaa..?

    Huopahullu kun olen, tilasin viime vuoden lopulla myös tämän: http://www.varusteleka.fi/fi/product/brittilainen-huopa-hillityn-varinen-uudenveroinen/16414 . Väritoiveeni toteutettiin ja myös tämä huopa on lämmin, vaikka puolet kevyempi. Voin suositella molempia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, käyttökokemuksia, kiitos!

      Mitä eroa sillä sun ensin saamalla harmaanruskealla villahuovalla ja tuolla jälkimmäisellä, brittiläisellä huovalla on? Niin kuin alkuperältään? Ajattelin kyllä, etten luota varustelekalaisten värisilmään, vaan käyn itse myymälässä hypistelemässä vaihtoehtoja. Mutta painavinta mahdollista haetaan :D

      Poista

  10. Jääny tää postaus lukematta ja niin myös vastaus lähettämättä.
    Meillä on nyt toista talvea noita varustelekan harmaanruskeita painavia villapeittoja.
    Meillä ne on niinkin eksottisessa käytössä kuin vedonestäjinä. Meillä on talon rakennushommat kesken. Yläkertaan johtavista portaista siis valuu alas kylkää ilmaa. Ompelin käsin muutaman huovan yhteen ja sitten sellaisia nidottiin puusoiroon kiinni, joka taas ruuvattiin kattorakenteisiin. Ne on niinkuin villahuopainen seinä ja ovisysteemi. Auttaa kyllä.

    Sellanen ikävä ominaisuus noissa peitoissa on, et ne on jotenkin kestokoisuojattu, tosi vahva naftaliinin haju. Kesällä irrotin ja pesin koneessa. Siis sen hajun takia. No sen jälkeen haisi pesukone ja ne märät huovat, huoh.
    Kone ei haise enää ja peittojenkin haju tasaantunu, mut se voi olla yllättävänkin pistävä se haju. Mitähän koiran kirsu sellasesta tykkää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! :)
      Mietin juuri taannoin itsekin, että mahtaakohan niissä peitoissa olla joku pinttynyt ylijäämävaraston lemu, mutta toi suoja-aineasia kuulostaa kyllä vielä pahemmalta... Koirat kirsuineen voisivat vielä tottuakin erikoiseen tuoksuun, mutta tällä emännällä on kyllä niin sofistikoitunut päiväuninenä, ettei se ehkä hyväksy mitään koikarkotteita. Täytyy varautua siis nuuhkimaan peittoja oikein antaumuksella sitten, kun Varustelekassa käydään. Kiitos tosi paljon varoituksesta! Nyt kun tämä on tiedossa, ei tarvitse miehenkään pyöritellä silmiään niin pahasti, jos hylkään peitot niiden tuoksun takia :)

      Taisi muuten Uuden musteen kirjoittajakin, jolta idean noista Varustelekan peitoista alunperin bongasin, käyttää omaa peittoaan jonkinlaisena viimanestäjänä. Onko peitoista vinkattu jollain rakentajien tee-se-itse -foorumilla, vai onko sattumaa? :D

      Poista
    2. Sattumaa sanoisin. Olihan ennen vanhaankin oviaukkojen lisäsuojana jonkinlaisia peittoja, filttejä tms oviverhoja. Kun ei varastoistani löytyny moisia kiersin ensin kirpparit ja armeijakaupat tääl hämeessä ja sit bongasin ton varustelekan.

      Vähän mietin ensin tota "pahanilmanlintuna" esiintymistä, mutta ainakin meidän satsi on hajustettu.

      Poista
    3. Pahanilmanlinnut on ainakin mun puolesta tosi tervetulleita aina, kun mietin jonkun tuotteen toimivuutta etukäteen :) Siellä myymälässä olisin varmaan vetänyt sen johtopäätöksen, että hajun saa peitosta pesemällä helposti pois. Tosi hyvä tietää, ettei se välttämättä ihan niin helposti käykään.

      Poista
    4. Omat huopani eivät haise millekään enkä muista niiden koskaan haisseenkaan. En ole pessytkään niitä (ainoastaan tuulettanut) ja koirani on pentuna antanut isommalle huovalle hyväksyntänsä nakertamalla siitä yhteen kulmaan puumerkkinsä. :) Mutta haistelemallahan se selviää!

      En nyt välttämättä ymmärtänyt kysymystäsi huopien alkuperästä, jollet tarkoittanut sitä, että kevyempi huovista on brittiläistä perua ja raskaampi muistaakseni ruotsalaista. Nettikaupassa jälkimmäisiä ei enää näy, liekö myyty loppuun?

      Poista
    5. Just tota tarkoitin :) Olisin siitä raskaammasta kiinnostunut ja ajattelin että alkuperän perusteella Varustelekasta kyseleminen tuottaa tulosta varmaan paremmin kuin painon tai värin kuvaileminen.

      Poista
    6. Uuden musteen kirjoittaja tässä moi! :) Mä en sitten loppupeleissä viitsinyt leikellä hyvää vilttiä, se olisi tullut tosiaan eteiseen ulko-oven eteen estämään vetoa. Mun viltti ei tuoksunut millekään, mutta koska Varustelekan kamat taitaa olla enemmän tai vähemmän käytettyjä niin niissä on eroja ihan varmasti.

      Poista
    7. Joo, kyllä mäkin nyt vähintään jotain vienoa sotilashien tuoksua niiltä odotan.

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.