21.1.2013

Ätsih!

Huonot uutiset: influenssa. Tai mitä näitä nyt olikaan.
Hyvät uutiset: se vastapesty ja trimmattu villapeitto, jonka alla tilannetta potea.

Aamulla töihin lähtenyt oli jättänyt tiukkasävyisen viestin viereen lääkelautasen, jonka kuulemma pitää olla pillereistä tyhjä iltapäivään mennessä. Tosi hyvin olen jo edistynyt!


Peittoon koteloituneen äidin laiminlyömä lapsi yrittää oma-aloitteisesti keksiä tekemistä. Ovitiivisteen seura kelpaisi, mutta taktiikka nukkuvan siperianhuskyn lähestymiseen on hyvä valita tarkkaan.


Yleensä hän valitsee "rohkeasti vaan suoraan kuonon ja korvien kimppuun"-taktiikan.


P.S.
Ajattelin taas kerran syödä sanani ja sittenkin vielä jatkaa remonttipostausten sarjaa. Suunnittelin tekeväni jutun ainakin Sen Tiiliseinän luomisesta. Kiinnostaako, ja onko jollain kenties jotain muita erityisiä toiveita? Aiemmat postaukset aiheesta (myös edellisen asunnon osalta) löytyvät sivupalkista susiluola remontissa-tunnisteen alta.

21 kommenttia:

  1. Paranemista!

    Tästä tuli mieleen, että meidän lapsemme valitsee nykyisin mielellään koiraa lähestyessään taktiikan "kastraatio ilman puudutusta". En tiennyt, että eläin voi näyttää niin perinpohjaisen järkyttyneeltä; olen ruvennut vakavasti harkitsemaan koiran leikkauttamista (eläinlääkärissä) ihan vain, jotta ikäviltä vahingoilta vältyttäisiin. Onneksi toistaiseksi olemme ehtineet suojelemaan eläintä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän molemmat koirat on olosuhteiden pakosta kastroituja, joten tota ongelmaa ei ole. Sen sijaan oon ollut hämmästynyt siitä, miten vähän koirien hännät lasta kiinnostaa. Jos mä olisin alle metrin mittainen ja tollaisia tuuheita kissanhäntiä huojuisi silmien tasolla, ottaisin ensimmäiseksi kiinni niistä!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos :) Lapsi repi mulle eilen vessapaperirullasta n. 40 palaa nenäliinoiksi, että kyllä näillä eväillä paranee!

      Poista
  3. Minäminäminä tahdon ainakin Sen tiiliseinä-jutun! :) Eli se idea saa täältä kannatusta!

    -Krista & Sumu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se juttu olisi varmaan tullut vaikkei ketään kiinnostaisikaan :D I'm on it!

      Poista
  4. Kuumaa mustaviinimarjamehua ja vilttiä, niistä on parantuminen tehty. Ja remppajutut kyllä kiinnostaa :)

    Terkuin Peeta,
    http://rawdesignblog.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen pelkän vilttiin kääriytymisen sijaan alkanut panostaa myös pesän rakentamiseen nenäliina-vessapaperitolloista. Mutta mustaviinimarjamehu vielä puuttuu... Remppajuttuja luvassa ainakin jonkun verran vielä, juu!

      Poista
  5. Voi että tuo sun tyttö!!!
    Ja noi sun koirat!!!
    Eiköhän noilla lääkkeillä aika nopeasti parane.
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No varmasti ainakin nopeammin kuin näitä ilman :)

      Poista
  6. Kiitos kivasta blogista ja upeista kuvista!

    Mun on monta kertaa pitänyt kysyä, miten teidän koirat pärjää lapsen kanssa. Ne ei siis ahdistu siitä, että niitä kiskotaan hännästä yms? Väistää vaan sitten kun ei ole enää kivaa?

    Meillä on yks kpl porokoiria, joka on aikuisten kanssa ihan täydellinen, mutta on murahdellut naapurin muksuille, jotka tulee liian lähelle. joten pidän oman muksun ja koiran aina hiukan erillään. omalle muksulle aina ollut ok, mutten luota. varsinkaan nyt kun 1v jahtaa just sitä häntää ja haluaisi ehdottomasti koskea koiran inhokkipaikkaan eli tassuihin...

    Me ollaan vaan pidetty johtajuuskuviot kunnossa ja käsketään koiraa kauemmas, jotta liian läheiset kohtaamiset vältetään. Mites teillä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän molemmat koirat totutettiin jo pieninä ns. "yllättävään kosketukseen", koska tiedettiin, että koirien elinaikana meille varmaan tulee yllättäviä koskettelijoita eli lapsia. Kun lapsi sitten syntyi, otettiin heti tosi tiukka linja sen suhteen, että opetettiin koirat ottamaan lapsi huomioon, eli että sohvalle tai sänkyyn ei saanut enää hypätä suinpäin, ja lapsen ollessa paikalla koirien piti opetella olemaan yleisesti varovaisempia, liikkumaan hitaammin ja kiinnittämään huomiota siihen, ettei lapsi jää alle. Meni molemmille jakeluun todella nopeasti.

      Sitten taas noiden henkilökohtaisten koskemattomuuksien kanssa meidän linjaus on ollut se, että vahingoista ei saa suuttua, mutta muuten koirat ja lapsi päättävät itse, missä raja menee. Eli koira ei saa esimerkiksi missään tapauksessa murahtaa lapselle, jos lapsi vahingossa horjahtaa päin, mutta kummankaan koiran ei tarvitse sietää lapselta esim. turhaa kiusaamista. Ajattelin alkuun että eniten ongelmia tulisi siitä, että koiria pitäisi hätistellä pois lasta häiritsemästä, mutta sen lapsi onkin oppinut tekemään itse meitä paremmin :D Johtuu varmaan siitä, että ollaan annettu koirien tutustua lapseen ja lapsen koiriin just niin paljon ja läheltä kun ovat itse halunneet, kuitenkin noita edellisiä sääntöjä noudattaen. Lapsesta on sen myötä tullut ihan huomaamatta sellasen korkeamman tason koirakuiskaaja.

      Koirat kuitenkin tietävät, että lapsi on hierarkiassa niitä korkeammalla, se tuli niille jo tosi aikaisessa vaiheessa selväksi sen myötä kun opetettiin ne väistämään lasta. Meidän koirat on keskenään todella erilaisia just esimerkiksi ton henkilökohtaisen tilan suhteen - Kodaa ei kiinnosta, vaikka joku istuisi sen päällä, kun Nido taas on koskemattomuudestaan tarkka ja poistuu yleensä paikalta, jos joku tulee sitä puolta metriä lähemmäs oleilemaan. Mutta joo, molemmat vaan rauhallisesti väistävät silloin, kun ei enää ole kivaa. Nido päättää yleensä väistää jo etukäteen :D Jos koirat olisi luonteiltaan toisenlaisia, oltaisiin varmaan joiltain osin toimittu toisin ja puututtu koirien ja lapsen väleihin enemmän, mutta tämä systeemi on toiminut meillä tosi hyvin.

      Meidänkin koirat sietää meidän lapselta ihan erilaista käsittelyä ja käyttäytymistä kuin naapureiden lapsilta, ja se on mun mielestä ihan okei. Tosin se taitaa johtua siitä, että naapurustossa ei ole koirankäsittelyyn niin hyvin tottuneita lapsia, kuin mitä tämä meidän koirakuiskaaja on, eivätkä vieraat lapset ja meidän koirat siis yleensä puhu samaa kieltä. Koirat on aina kohdanneet aika paljon vieraita lapsia lenkeillä, sillä vastaantulevat lapset tulee tosi usein pyytämään, että saako meidän koiria silittää. Annetaan siihen yleensä lupa sillä ehdolla, että rapsuttaminen suoritetaan varmuuden vuoksi meidän ohjeiden mukaan.

      Kiitos ihanasta palautteesta ♥! :)

      Poista
    2. Niin tosta turhasta kiusaamisesta vielä: meidän koirat siis saavat sanoa lapselle, kun riittää, ja lapsen pitää silloin uskoa. Sen kanssa ei olekaan ikinä ollut mitään ongelmia. Lapsi ei säikähdä, jos koira ärähtää, vaan ymmärtää viestin, lopettaa härnäämisen siihen (yleensä huudahtaa yllättyneenä "Oho!" :D) ja menee tekemään jotain muuta.

      Poista
  7. Meilläkään ei ole ikinä tullut ongelmia staffi-lapsiyhtälön kanssa, mutta vanha russelimme ei oikein sulata ketään alle metrin mittaista.

    Paranemista sinne, onneksi siulla on hoitohenkilökuntaa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää tukeekin mun sitä käsitystä, että isojen koirien ja lapsen kanssa on helpompaa kuin pienten koirien ja lapsen. Pienen koiran on pienen ja arvaamattoman ihmisen edessä helpompi tuntea itsensä uhatuksi, joten ei ihme jos kakrut silloin välillä jurppii :D Tai niin mää oon ajatellu! Ei varmaan Kodakaan sietäis päälläistumista, jos ois jotain kääpiömallia...

      Juu kiitos, mulla on täällä ympärivuorokautisesti joku aina hoitovuorossa!

      Poista
  8. Heips, ja kiitokset aivan ihanasta blogista.
    Pienten lasten kanssa koira tulee hyvin toimeen kunhan sitä kouluttaa. Siis vaikka pieniä lapsia ei asu vakituisesti koiran kanssa. Omat lapset jo isoja, siis aikuisia, mutta vieraiden/sukulaisten lapset käyvät kohtuullisen säännöllisesti kylässä ja haluavat esim. ulkoitttaaa koiraa.
    Sehän onnnistuu ihan hyvin kun koiraa opetetaan ko. tapahtumaan. Molemmat ovat tyytyväisiä....hm eri syistä....
    Mutta tulee muistaa opettaa lapsia käyttäytymään koiran kanssa, esim. aina muistutetaan miten tulee toimia jos koira jostain syystä vetää narusta... tms. (meillä siis kyseessä ns. iso kora säkä n. 70cm.)
    kamala koirakuume taas iskee kun tätäkin kirjoittaa, mutta toivottavasti siihen tulee jnkm vst helpotus lähiaikoina...

    nimimerkillä toivottavsti jaksat kirjoitella vaikka kaikenmoista uutta tuleekin kuvioihin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Se on tiedätkö ehkä just niin päin, että kun tulee tosi paljon kaikkea uutta, haluaa pitää entistä tiukemmin kiinni niistä vanhoista, tutuista jutuista.

      Mulla ei rehellisesti sanoen olisi mitään hajua siitä, miten saisin pienet lapset ja isot koirat tottumaan toisiinsa, jos kaikki eivät asuisi mun kanssa saman katon alla. Se on NIIN paljon helpompaa näin, kun tuntee sekä koirat että lapsen läpikotaisin ja on kaikissa tilanteissa aina paikalla. Tähän varmaan vaikuttaa kyllä koirien rotukin... Ja lasten ikä! Ja kouluttajan kyvyt ;) Olen huomannut kyllä myös - viimeksi eilen, kun oltiin koko porukka pulkkalenkillä -, että pienet, taaperoikäiset lapset suhtautuvat koiriin usein luontevammin, kuin vaikkapa kouluikäiset.

      Toivottavasti saat pikaisen lääkkeen koirakuumeeseen! Se on paha, kun se pääsee iskemään...

      Poista
  9. Hei kävin äsken lisäämässä viestin tonne villahuopakeskusteluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vain kovasti siitä! :) Kävin vastaamassakin jo.

      Poista
  10. Hei Kris,
    Kiitos aivan ihanasta blogista. Kuulin siitä äidiltäni ja olen innoissani lukenut päivityksiäsi viimeisen 6kk ajan. Sinulla on aivan hulvaton tapa kirjoittaa, laadukkaat kuvat ja varsinkin koiraversiot saavat nauramaan. Teillä on kyllä mieletön duo. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna tästä kommentista, tuli hirveän hyvä mieli :) Äidille paljon terveisiä!

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.