15.10.2012

Ulosmurtautujat

Siinä seisoin. Makoisilta päiväunilta juuri heränneenä, nuttura korvalle valahtaneena, villasukat makkaralla, asettelemassa Muumi-dvd:tä mummilan soittimeen. Puhelimeen soitti joku vieras numero. 

Vastattuani paniikki iski heti, joten yksityiskohdat jäivät alkuun hieman epäselviksi. Kuten näin jälkeenpäin ajatellen jäi sekin, miten onnistuin n. vartissa sekä pukemaan että pakkaamaan lapsen ja itseni autoon ja ajamaan kotiin ilman siviiliuhreja. 

Lopputulema koostuu joka tapauksessa kahdesta olennaisesta havainnosta: 

1) Siperianhenkilöt osaavat avata ulko-oven lukosta.

2) Naapurimme osaavat pyydystää siperianhuskyja.

Minulle soittanut naapuri ehdotti, että asennuttaisimme lukon ympärille sellaisen metallikaaren, joka vaikeuttaa lukon avaamista sisäpuolelta. Mutta siperianhuskyn omistaja tietää, ettei siperianhuskyja pidä aliarvioida, vaikka oletettu pääsyyllinen näyttääkin tällä hetkellä tältä:


Siispä huomisaamuna meille tullaan asentamaan turvalukko, jonka saa ulkopuolelta lukkoon. Sen jos saavat auki, myyn molemmat houdineiksi sirkukseen. Lapsista ja hevosistahan ne jo pitävätkin. 

28 kommenttia:

  1. Ensi kerralla ohjelmassa lieneekin sitten naapuriin murtautuminen, kun kerran ulos pääsevät ihan vaivatta. Jälkilöylyja odotellaan muuten sitten jo täälä, kiitos. http://dog-shaming.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kun tulin himaan, riuhtaisin oven edessä säppinä olleen harjanvarren palasina irti, vetäisin oven auki ja annoin heti tulla täyslaidallisen mielipiteitäni siitä, miten kiva temppu oli.

      Molemmat luikkivat korvat luimussa karkuun. En oo ennen saanut sellaista reaktiota edes yrittäessäni. Ois ollut ehtaa dog shaming -matskua.

      Poista
  2. :D Ne on kyllä näppäriä. Ilmeisesti ylipäätään arktiset tyyppit on hyviä tässä kahlekarkuruudessa. Oma samojedini hyppäsi kerran leikkimökin ikkunasta läpi. Siellä se istuskeli karmit kaulassa juoksuketjun päässä.. onneksi oli paksu turkki. Ei tullut haavoja. Ja kaikki ovet kyllä avattiin.

    Ja eräskin malamuutti oli karannut tarhastaan ja murtautunut sisään taloon tuuletusikkunasta. Hoitamassa ollut henkilö saanut slaagin, kun lihapullatarjoilun viereen oli ilmestynyt malamuutti kuolaamaan. Se sama, jonka oli juuri vienyt tarhaan :D

    Taika ei oo vielä kunnostautunut näissä hommissa.. mutta se on muutenkin vähän nössö ja tosi rauhallinen. Mutta meillä on tontti aidattu varalta 180 cm korkeella aidalla. Suunnitelin huskya joskus sen kaveriksi, pitäskö harkita vielä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun yhdellä ystävällä on myös kaks huskya, ja niistäkin toinen osaa avata ihan minkä tahansa oven. Nido on aikaisemmin lähtenyt meidän mökistä pihalle omin luvin, mutta sille oli selkeä syy (ja ovi oli lukosta auki, eli sen sai auki pelkästään kahvasta painamalla): oltiin sekä mun että miehen perheen kanssa siirrytty just toiseen rakennukseen ja Nido lähti perään. Nyt nää lähti täältä ihan kesken päivän, niin ettei kukaan ollut ollut moneen tuntiin kotona eikä täällä ollut tapahtunut yhtään mitään :D En tajua!

      Nido osaa myös avata sellaiset perinteiset leipälaatikot, tietty kaikki asuntojen väliovet, ja sen mun ystävän toinen husky on erikoistunut keittiön YLÄkaappien availuun. Jotkut pohjoisten henkilöiden omistajat on ilmeisesti joutuneet lukottamaan jääkaappeja :D Kyllä näistä aika monissa tilanteissa huomaa, että alkuperäinen käyttäytyminen ts. ajattelukyky ei ole kärsinyt jalostuksesta. Mutta mua ärsyttää eniten ne tilanteet, joissa koira on selkeästi emäntäänsä fiksumpi. Siksi aion nyt pelata varman päälle tän turvalukkoasian kanssa.

      Koda on kanssa nössö mamis. Mutta kuten kaikki nössöt mamikset, se on tosi helposti yllytettävissä mukaan kaikkiin tyhmyyksiin. Että joo sinuna ehkä harkitsisin vielä sitä huskya... Tai sit ota nössö husky! Voin suositella Kodan sukulinjaa :D

      Poista
    2. Joo, oon kuullut kans samaa muuttien omistajilta. Kaikki pitää olla lukon takana pipoja ja lapasia myöten :D

      Mekin silloin varauduttiin kaikkein pahimpaan, kun pentu tuli meille. Hankittiin vahvimmat mahdolliset magneetit keittiönkaappeihin (mäkään meinannut saada niitä auki) ja tehtiin kaikki mahdolliset varotoimet mitä voi kuvitellakaan ja sitten tää yksi ei oo repinyt edes yhtä ainutta sukkaa koko aikana, kun on ollut meillä.

      Tän puolentoista vuoden aikana mun "SE TEKI MITÄ?!?!" -kokemukset on rajoittuneet meidän kahden häiriintyneen kissan touhuihin :D Taika korkeintaan kattelee niiden päähänpistoja hämmentyneen näköisenä "Hö, ne meni tonne? Ei niin kai sais?".

      Nenäliinoja se kyllä metsästää, mutta se on aika olematon harmi. Eikun purkihan se mun perintömattoa vähän pentuna, mutta ei oo siihenkään koskenut sen jälkeen, kun annoin sanallista palautetta :D

      Minkä sortin huskyja nää on?

      Poista
    3. Me taas ei varauduttu yhtään mihinkään :D Eikä olla oikein vieläkään varauduttu, nämä meidän ei (no nyt koputan puuta) ainakaan vielä availe kaappeja. Noita satunnaisia siismitähelvettiä -juttuja sattuu kyllä aina välillä. Ja syyllinen on 100% tapauksista Nido, joka on kiero, ovela ja loukkaantuvainen :D

      Nää on molemmat näyttelylinjalaisia, niinkun kai siviilihuskyista suurin osa (oon törmännyt koirapuistoissa tmv. vaan muutaman kerran työhuskyihin, ja ne on kaikki olleet narttuja. En tiedä miks just narttuja.). Nido on vähän (...) huonommalta kasvattajalta ja Koda sellasesta tosi high class -näyttelykennelistä, koska haluttiin kokeilla, onko kennelillä ja Kennelillä eroa. On, muuten. Mun puolesta meidän kaikki tulevatkin huskyt saa tulla Kodan kasvattajalta.

      Poista
    4. Kasvattajista kyllä löytyy eroja ihan rodusta riippumatta. Ja joskus tuntuu, että ne hyvätkin on vähän erikoisia tapauksia.. Koirankasvatus on aika raaka ala, sekaan mahtuu monenlaisia tapauksia ja kun Suomessa rotujen sisällä piirit on aika pienet, se hiekkalaatikkosotakin on jotain ihan järkkyä :D

      Mä olisin kiinnostunut old line huskyista, mutta tiedä sitten millainen se niiden geenipooli on nykyään.

      Poista
    5. Oldereiden geenipoolista voin mäkin esittää vaan arvailuja... Mutta niiden kasvattajapooli on ilmeisesti aika mielenkiintoinen :D Silloin kun toi mun edellämainittu ystävä alkoi harkita toista huskya ensimmäisensä seuraksi, ne olivat ottaneet yhteyttä johonkin arvostettuun old line -kasvattajaan (niitä ei taida montaa Suomessa ollakaan). Kasvattaja oli ilmoittanut heti, ettei missään nimessä myisi pentua kotiin, jossa on entuudestaan husky näyttely- eli väärältä linjalta.

      Voisin kuvitella että jos mä olisin kasvattaja, saattaisin kyllä kieltäytyä myymästä esim. tanskandoggin pentua perheeseen jossa on entuudestaan chihuahua, koska siitä voisi seurata ruumiita. Mutta ettei samanrotuista koiraa samanrotuisen kaveriksi sillä perusteella, että edellinen on rodun vääränlainen edustaja? Kamooooon!

      Poista
    6. Joo mä oon kuullut, että huskyporukka on tosi rajusti jakautunut vähintään kahteen leiriin. Ilmeisesti tossakin on ollut takana se, ettei vahingossakaan toista linjaa sekoitu oldiin. Ts. vahinkopentuja. Ne haluavat pitää sen puhtaana. Toisaalta ymmärrän, toisaalta se on vähän pöhköä. Onhan noita muillakin roduilla. Lapinkoirat on kans nykyään jakautuneet kahteen, on paimensukuiset ja sit on ne toiset ja paimensukuisten porukka puollustaa verilinjaansa tosi mustasukkaisesti. Mutta niillä on geenipooli jo sen verran pieni, kun rotu on pääasiassa suomalainen, että joutuvat jossain vaiheessa harkitsemaan, ottavatko niitä karvakasalappareita mukaan omaansa, ettei tule liian sukusiittoiseksi.

      Onhan malamuuteillakin jenkeissä ne giant malamuutit, jotka on sitten jotain 100 kiloisia, eivät näytä yhtään malamuuteilta, niillä saattaa olla luppakorvat ja pitkä turkki jne. Ne ei vedä edes pulkkaa niillä lonkilla ja raadoilla. Ja sitten on showmuutit, jotka ei taida olla nykyään sen paremmassa kuosissa..

      Koiramaailmaan mahtuu kaikenlaisia. Ihmiset on jänniä, kun ne kehittelee kaikenlaisia fiksaatioita eläinten kustannuksella.

      Poista
    7. No mä jotenkin ymmärrän kyllä sen, jos kasvattaja haluaa pitää rotulinjan ja omat koiransa puhtaina, mutta sitä en tajua, miksi kasvattajaa liikuttaisi se, jos kasvattajan eteenpäin myymä koira saa vahinkopentuja jonkun kanssa. Ehkä multa puuttuu joku kasvattajatyypillinen mielenlaatu, joka auttaisi näiden ymmärtämisessä :D

      Mää en tykkää ikinä siitä, kun aikuiset ihmiset elävät sellaisten elollisten kautta, jotka eivät pääse sanomaan vastaan. Olivat ne sitten lapsia tai eläimiä. Tähän koirankasvatukseen taitaa onneksi olla hiljalleen tulossa muutos, kun esimerkiksi sisäsiittoisuudesta on puhuttu nyt niin paljon ja pahimmin sairasteleviin rotuihin alettu jo puuttuakin - ja aika rankalla kädellä. Oletan sen aikojen kuluessa lopulta johtavan siihen, että koirien kasvattamisesta tulee vielä ammattimaisempaa, että sitä aletaan valvomaan tarkemmin ja että siten noi öö... erikoisimmat kasvattajat karsiutuu joukosta.

      Poista
    8. Joo. Ja mun mielestä ihan tavalliset koiranomistajatkin voisi kiinnittää huomiota siihen, millaisesta rodusta valitsee ja millaisen yksilön. Kaikki bostonit ym ruttunaamat on tosi suosittuja nyt ja mä en näe mitään söpöä siinä, että kaveri tukehtuu lenkillä. "Se on niin söpö kun röhkii!". Öhm, se ei saa happea, tosi söpöä? Onneksi niilläkin alkaa olemaan jo kasvattajia, jotka pyrkii muuttamaan rakennetta terveenpään suuntaan. Saksanpaimenkoirien selkälinja ja lonkat on kans sellainen asia, mikä ei mahdu mun järkeen.

      Ja se kans suututtaa, kun työkoiriakin aletaan muokata omien kauneuskäsitysten mukaan. Malamuuteilla onneksi on rotumääritelmässäkin mainittu se, että koiran täytyy olla kykenevä alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa ja kaikki variaatiot on hylkääviä. Paha kyllä meilläkin ollaan urosten kohdalla menossa siihen, että isompi on aina parempi. Ts. tuomarit arvottaa isompia ja massavampia paremmiksi näyttelyissä. Ja vaikka malamuutti on ennen kaikkea kuormaa vetävä, ei sprintteri, kuten taas huskyt, niin lopulta se iso koko muuttuu haittaavaksi piirteeksi siinäkin.

      Niin se on alkanut muillakin roduilla, paimentavilla roduilla on jo pitkään ollut se trendi, että uroksilta vaaditaan massaa, mikä ei taas toimi sen alkuperäisen käyttötarkoituksen kanssa. Puhumattakaan niistä paimenroduista joilla ei ole enää ollenkaan paimennusviettiä..

      Koko touhu on mennyt ihan sekopäiseksi. Öh. Avauduin? :D

      Poista
    9. Kyllä mää vastaanotan aina avautumisia ihan mistä tahansa aiheesta! Avautuminen on parasta! Avaudun aina kaikesta kaikille!

      Mä olen näitä ihan samoja aiheita käsitellyt täällä blogissakin moneen kertaan. Just tota hengitysvaikeuksisten söpöyttä en ole ikinä ymmärtänyt, ja käytän näyttelysakemanneja usein esimerkkinä rytinällä perseelleen menneestä jalostuksesta. Ne on työkoiria! Haloo!

      Mä en ole viime aikoina (okei, ikinä) seurannut, minkälaisia huskyja näyttelyissä suositaan, mutta sen tiedän että huskyjenkin täytyy pystyä toteuttamaan käyttötarkoitustaan, ja mun käsittääkseni ne olennaisimmat pointit mitä näyttelyissäkn katotaan liittyy just sellaisiin ominaisuuksiin, jota husky tarvitsee työssään. Mutta en siis tiedä. Koska mua kiinnostaa koiranäyttelyt yhtä paljon kuin... jotkut muut jutut, jotka kiinnostaa mua tosi vähän :D

      Poista
    10. Eiiikäku se piti vielä sanomani, että jos tosta Kodan kennelin näyttelymenestyksestä ja sen koirien tyypillisestä ulkonäöstä voi jotain päätellä, niin ilmeisesti näyttelyissä suosituimmat huskyt on kanssa tosi voimakasrakenteisia. Kodahan on valtavan raskasrakenteinen ja kaikkiin suuntiin paljon isompi kuin Nido, mutta se on myös oikeasti vahvempi, kestävämpi, nopeampi ja ketterämpikin, osaa käyttää kehoaan ihan selkeästi paljon paremmin ja tarkemmin kuin Nido, vaikka molemmilla on harrastettu (tai oltu harrastamatta) ihan yhtä paljon.
      Koda pääsi joku aika sitten mieheltä iltalenkiltä karkuun ja niitä vastaantullut naapurikin sanoi, että Koda näyttää ihan hevoselta juostessaan :D

      Poista
    11. Mäkään en oo koiranäyttely -ihminen. Mun mielestä se on vaan... väärin :D Onhan se varmaan monille kiva harrastus, mutta pari kertaa käytiin joskus malamuutteja kattelee ja katsoin ohikulkiessani, kun porukka föönää, puunaa ja sotkee muotoilutuotteita koirien turkkeihin.. niin ei. Olin vaan järkyttynyt. Tykkään enemmän näistä luonnontilassaan olevista hiekkaturkeista :D

      Toisilla koirilla on parempi koordinaatio kuin toisilla. Kaverinkin koirat sirosti väistelee kaikki puskat ja kepit, meidän neiti sit taas jyrää läpi. Siis jyrää. Se on kuulemma edesvastuuttoman näköinen, kun se juoksee :D Se on kuin jokin höyryveturi alamäessä..

      Poista
    12. Mun mielestä koiranäyttelyjen ongelma on vähän sama kun lapsimissikilpailujen, sillä kummissakin itse kisaajat eivät ole itse päättäneet osallistua kilpailuun ja molemmissa voittaminen on tärkeämpää vanhemmille/omistajille kuin itse kisaajalle. Eli toisin sanoen molemmissa ne on oikeasti ne aikuiset ihmiset, jotka kisaavat keskenään siitä, kenen lapsi/koira on kaunein.

      Tunnen kyllä jonkun verran koiranäyttelyitä harrastavia ihmisiä, ja ne on kaikki ihan täyspäisiä. Siis ne jotka mä tunnen :D Mutta mun mielestä niiden kohdalla (okei poislukien toi Kodan kasvattaja) kyse on vähän siitä, että näyttelyttämisen koetaan kuuluvan perinteisenä osana koiran kanssa harrastamiseen, jos koira näyttelyttämiseen sopii, eli että sitä tehdään ikään kuin kollektiivisesta tottumuksesta.

      Joo ei, kyllä Kodan koordinaatio on aika surkea :D Mut johtuu varmaan siitä, että sitä ei kiinnosta, onko jotain edessä vai ei. Se törmäilee edelleen paikkoihin niin miten pentuna ja ratkaisee just puskaongelmatkin lähinnä tolla läpijyräämisellä. Se myös jää AINA jalkoihin, koska se ei ole henkilökohtaisesta koskemattomuudestaan yhtään kiinnostunut, eikä sitä haittaa, vaikka joku istuisi päälle.

      Poista
    13. Taikalla on sama, sekään ei välitä, vaikka joku nojailisi siihen :D Se on aina tunkemassa ahtaimpaan rakoon ihmisten välissä. Välillä se vaikuttaa tosi kissamaiselta, kun se yrittää tunkea ittensä johonkin koloon nukkumaan, mihin ton kokoisen elukan ei kuulu mahtua :D

      Poista
  3. No hui! Jopas siellä on oltu näppäriä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä! Taas ois kameroista paljon iloa. Katsoisin tosi mielelläni kuvatalenteen siitä, että mitä pirua täällä on käynyt :D

      Poista
  4. On ne kyllä taitavia. Ja varmaan ovelia. Mutta niiiiiin söpöjä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi vika on just pahinta. Miten voi olla tän näköiselle tyypille vihainen?

      Poista
  5. Nido näyttää siltä, että haluaisin tehdä sille halihyökkäyksen <3 Etenkin tänä kamalana maanantaina.

    Varsinaisesta aiheesta olen edelleen järkyttynyt ja yritän vakuutella itselleni, että meillä tämä ei olisi mahdollista. En siis vielä hälyytä lukkomiehiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä jouduin kans vähän joustamaan etukäteen päättämästäni linjauksesta ja antamaan Nidolle vähän aiottua aikasemmin anteeksi... Että pääsin halailemaan sitä... Ja sillä oli sitä paitsi mennyt vatsa sekaisin pakomatkalla vetämästään ruohosta, että ei sekään tästä koettelemuksesta ihan voittajana selvinnyt.

      Ootas vaan, Jimi voi joku päivä yllättää jonkun lassoviritelmän kanssa!

      Poista
  6. Pirutnarut!
    Suosittelen luettavaksi Mark Rowlands'in kirjan "The Philosopher and the Wolf: Lessons from the Wild on Love, Death and Happines" (Ehkä on ilmestynyt suomeksikin, toivottavasti)
    Toisin sanoen ehkä pikkujuttuja....
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
  7. Vielä Taunuksesta:
    Voi että mä ymmärrän tuota koiraa. En ole unohtanut omia lähtöjäni...
    Ja sitten kun oman pojan huoneen ikkunasta vain verhot aamulla heiluivat iloisesti tuulessa eikä hajuakaan missä mennään... Odotappas... Niinhän se kai pitää mennäkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi vitsi, kirja menee ehdottomasti hankintalistalle. Ja nimestä päätellen täytyy varata nenäliinoja viereen.

      Meinasin kirjoittaa tähän postaukseenkin, että ehkä siitä lukosta on hyötyä sittenkin, kun tyttö on teini-ikäinen. Mutta noinhan sen tosiaan pitää mennäkin... Jos nyt vaan vähään aikaan kukaan ei livistäisi mihinkään, etten saa ensimmäistä sydäriä ennen kolmekymppisiäni. Eilen oli nimittäin niin uskomaton tuuri monessakin kohtaa (esim. siinä, että ensimmäisten joukossa koirien karkumatkan huomasi meitä vastapäätä asuva nainen, jolla on itsellään ollut ennen husky. Hän myös sai koirat huijattua takaisin sisään.), että vähän pelkään ettei samanlaista tuuria satu enää toista kertaa kohdalle.

      Poista
  8. Meidän koira (vehnäterrieri) on kanssa kerran tehnyt moisen Houdini-tempun...karvakaveri oli saanut keittiön ja eteisen välisen oven auki ja koska eteisen lattia oli lattiaremontin vuoksi toisesta päästä n. 30 cm auki, oli hän näppäränä koirana päättänyt ahtaa itsensä tuosta rakosesta ja kaivaa itsensä talon alta pihalle. Onneksi ei sentään jäänyt talon alle jumiin! Oli siinä meillä ihmettelemistä, kun naapuri soitti, että teidän koira olis täällä meidän pihalla. Ja ihmetteli se naapurikin, kun oli käynyt katsomassa, että meillä on ovet ja ikkunat säpissä, eikä ketään kotosalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terrierit on kyl kans just tollasia näppäriä livahtajia! Luulen että ne ei ikinä jää mihinkään jumiin siksi, että vauhti on aina niin kova. Ne etenee sellaisina tiiviinä sukkuloina 100km/h. Ja kyllä se niinkin on, että jos reitti ulkomaailmaan on auki, koira tunkee siitä läpi. Mä yllätin meidän entisessä asunnossa Kodan pari kertaa niin, että se yritti ujuttautua raollaan olevasta ikkunasta ulos. Toinen tassu oli kerran jo ehtinyt ikkunapellille ja se mietti siinä, miten saa loput ruhostaan perässä. Olisi ihan taatusti jäänyt koipinensa ja ahtereinensa tosi pahasti jumiin, ellen ois ehtinyt ajoissa hätiin.

      Miten muuten tänään ensimmäisenä herätessäni, että meillä kävi aivan käsittämätön tuuri siinä ettei etuovi pamahtanut kiinni karkulaisten takana. Toi meidän etuterassi on tosi tuulinen paikka ja ovi todellakin lentää kiinni, ellei sitä työnnä ääriasentoon auki, jolloin tuulilukko lukitsee sen apposalleen. Koirien on täytynyt rynniä ovesta samaan aikaan ja niin leveästi, että ovi on työntynyt kokonaan auki. Vaikka naapurit toimivatkin tosi neuvokkaasti, en tiedä mitä ne olisivat tehneet, jos meille ei olisi päässyt sisään :D Ja että mitenköhän mun ajomatka kotiin olisi sujunut, jos koirat olisivat juosseet vielä silloin vapaina...

      Poista
    2. Ehkä muiden liikenteessä tuolloin olleiden onni, että eivät juosseet.. ;)

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.