26.6.2012

Päättymätön leikki ja sateen tuoma onni

Yksivuotias ja kuusivuotias ovat viimein löytäneet toisensa.


Tässä leikitään mä otan tän sulta ja sit mä annan tän sulle ja sit sä annat sen takaisin -leikkiä, joka on ainakin näin sivustakatsojalle maailman hidastempoisin ja käsittämättömin ajanviete. 


Toinen tuo toiselle esineen, jonka on löytänyt jostain, ja mikäli esine on toisenkin mielestä kiinnostava, aloitetaan hidas vaihteleminen. Joka jatkuu. Ja jatkuu. Ja jatkuu.


Olen muuten salaa (onneksi tätä ei lue kukaan) tästä säästä aika riemuissani. 

Sateiden takia eiliselle Fiskars-eskursiolle oli pakko lähteä moottoripyörien sijaan autolla, joten sain raahattua kotiin hillittömän säkillisen Desicon kynttilöitä! Jes! Eikä kukaan ihmettele kerettiläistä kynttilöiden polttelua keskellä kesää, kun on kert näin kylmäkin! Tuplajes!


Ja sade oli kaatanut äidin pionit, joten jouduin valitettavasti vastaanottamaan niitä jättikimpullisen kotiin! Triplajes! 

20 kommenttia:

  1. No emmä tiiä muuttuuko nuo leikit sen monimutkaisemmiksi isommillakaan. Tänään seurasin kun kaksi 6-vuotiasta poikaa potki rannassa tunnin ajan toistensa päälle vettä, vuorotellen. Nauru ja repliikit pysyivät myös samana koko ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mut kato olihan tässäkin toisena osapuolena toi yks kuusvuotias. Ehkä se on joku ikäsidonnainen juttu.

      Poista
  2. Kiitos, että lisäät maailmaan onnea suloa iloa!
    Nästä sinun kuvistasi keikahti oikeasti ihan kurja tunnelma
    niin uskomattoman haikeaksi ja onnelliseksi.
    Juuri noinhan se pitää olla!
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
  3. Upeita pioneja! Nämä kuvasi ovat kadehdittavia lattian vuoksi. Oman kotimme kaamea muovimatto ei ole todellakaan mikään kuvauksellinen asia- tämän huomasin koiran tullessa taloon, ilman sitä tuskin ottaisin kuvia, joista 40% on lattiaa. Joskus meilläkin on puu/laminaatti/parkettilattia ja noin kuvaukssellisia koiria :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, mä olen muuten säätänyt näiden värimaailmaa vähän, koska lattian kirkuva oranssius ärsyttää aina kaikissa kuvissa :D Myönnettäköön, että parempi tämäkin kuin se mintunvihreä (joo-o) muovimatto, joka loistaa kaikissa Nidon pentukuvissa...

      Mutta kyllä meilläkin joskus on lattia, jonka ihan itte oon saanu valita! (Voi olla, että nopeammin kuin arvaankaan, sillä koirien kynnet on tehneet n. kolmessa kuukaudessa tähän lattiaan about samanlaista tuhoa kuin tekivät entisessä asunnossa kolmessa vuodessa.)

      Poista
  4. Hih, vähän samantapaista leikkiä on leikitty täälläkin: 7-vuotias ihmislapsi heittää esineen, 1-vuotias koira hakee ja tuo sen ja pudottaa käskystä ihmislapsen jalkojen juureen, josta hän poimii esineen heittääkseen sen uudestaan. Ja tätä jatkuu pit-kään ja se on sekä lapsen että koiran mielestä hirveän hauskaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tämä leikki ei puolestaan herätä minkäänlaista riemua. Se on enemmän sellasta totista suorittamista, johon keskitytään ihan hiljaisina :D
      Jännä seurata vierestä sitä, miten kaksi erilajista, puhumatonta henkilöä leikkii keskenään. Tyttö on oppinut lukemaan koirien elekieltä tosi hyvin jo tähän mennessä, ja saa siksi omatkin viestinsä koirille perille äännähtämättäkään. Aika siistiä!

      Poista
  5. Miten ihanaa on lukea kaunista, seesteistä ja rivien välistä suurta onnellisuutta pursuavaa blogia!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KIITOS :) Juuri siksi tätä kirjoitankin - välittääkseni sen tunteen eteenpäin. Pistääkseni sen poikimaan!

      Poista
  6. Kiitos aivan ihanasta blogista! Joka päivä tulen blogikierroksella aina tänne katsomaan, josko uusi päivitys olisi tullut, ja jos on, haen kupin teetä tai vastaavaa ja luen jutun vasta sitten oikein ajatuksella. :) Kirjoitustyylisi on loistava ja kuvat upeita, kiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos aivan ihanasta kommentista :) Mahtavaa kirjoittaa ajatuksella jollekin, joka myös uhraa lukemiseen ajatuksen!

      Poista
  7. Ihanat leikkijät siellä :) Meidän 8kk- ikäisen ja 1,5-vuotiaan leikki on toistaiseksi sitä, että 1,5-vuotias (joka on se karvainen) tuo sukan/pallon/vetolelun 8kk-ikäisen naaman päälle/eteen, 8kk- ikäinen tuijottaa, ottaa lelun, alkaa laittamaan sitä suuhun jolloin 1,5-vuotias panikoi ja ottaa lelun nätisti pois. Tämä toistetaan x kertaa ja on _joka_päivä_ yhtä riemukasta 8kk-ikäiselle. 1,5-vuotias sen sijaan turhautuu kun 8kk ei tajua heittää sitä hiton lelua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei pieniä :D Meillä tää yhteisleikkiminen on ihan uusi ilmiö, joka alkoi oikeastaan samantien kun tyttö oppi kunnolla kävelemään (eli tossa pari viikkoa sitten). Sitä ennen koirille vaan hihitettiin, kiljuttiin ja niitä lääpittiin. Jotenkin vaikuttaisi siltä että tyttö tajuaa koirat ja koirat tytön paremmin nyt, kun niiden kaikkien silmät on samalla tasolla.

      Toi on muuten mun mielestä just liikuttavinta, että miten varovaisesti koira ottaa lelun lapselta tai lapsen läheltä pois. Muutenkin oon ollut tosi yllättynyt siitä, kuinka hienosti meidän koirat tyttöä varoo.

      Poista
  8. meillä ois muksun puolesta ainekset tuohon leikkiin mutta koira tahtoo omia nekin lelut, jotka eivät ole omia. ja sit muristen hautoo niitä mahansa alla.

    mut ASIAAN: tytsyllä on oiva tyyli - eräällä poikalapsella on juurikin (ja eilen) hihaton paita (harmaa), tollaset samanlaiset kollarit (harmaat) ja samanlaiset raitasukat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei ilmene tota hautomista ollenkaan. Mut nää onki poikia. Tosin Nido kyl pienenä nukkui sellasen sinivalkoraidallisen kissan kanssa ja oli siitä aika tarkka, mut se oli vissiin joku erityistapaus.

      Ai liikkis! Aattele kun ne sit tapaa koulussa ja kertovat molemmat kotonaan et sielloli sellanen ihana poika/tyttö jolla oli ihan samanlaiset vaatteet kun mulla ja sit meistä tulee sukulaisia <3

      Poista
  9. Ihan parhautta tuo leikki! Meidän koira leikkii vähän samantyyppistä leikkiä viisivuotiaan sukulaispojan kanssa - toisella on pallo ja sitä jahdataan joko kävellen tai juosten, jossain vaiheessa vuorot vaihtuvat ja niin edelleen. Ihan hulvattoman suloisia kuvia, sydän meinaa sulaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etenkin toi vuorojen vaihtuminen on näissä leikeissä jotenkin tosi erikoista :D Tyttö yrittää nyt saada Nidoa mukaan kaikkiin muihinkin leikkeihin, mm. meidän lompakkojen ja mun laukun tyhjentämiseen ja korttien levittämiseen ympäri asuntoa...

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.