12.5.2012

Ylimääräinen lenkkitoveri

11 päivää hän lepäsi, ja sitten hän palasi kirjoittamaan.
Syytän siitepölyä, isäkuukautta ja miestä joka ampui vihreältä kukkulalta.

Meillä katsotaan juuri Muumeja. Lapsi jammailee aina tunnusbiisin ja mamamama-papapapattelee mukana, jaksaa katsoa varsinaisesta jaksosta ehkä ensimmäiset 15 sekuntia ja menee sitten leikkimään itsekseen. Me jäämme katsomaan nenät kiinni ruudussa ja keskustelemme kiivaasti juonenkäänteistä.

Asiaa on näiden päivien aikana kertynyt taskut ja takinliepeet täyteen, mutta ajattelin nyt ensin kertoa vain tämän päivän lenkkiseurasta. Hän on tässä:


Laumanjohtaja käveli Kodan ja lapsen kuljetuskapselin kanssa vähän taaempana ja sitten kuului, että "Täällä on hei joku ylimääräinen koira!". Tämä viehkeä neiti jolkotteli pokkana perässämme, kiinnostunut nenä kiinni Kodan (joka ei tietenkään huomannut mitään) pyllyssä.

Boheemi hätävararemmi sidottiin laumanjohtajan kaulahuivista. Suostuttelin koiran kanssani läheiselle pihakirpputorille, josta omistaja meidät lopulta löysi.

Mutta jäi harmittamaan, etten saanut tietää neidin (tai voi olla rouvakin, mistäs minä tiedän) nimeä. Jotenkin ärsyttää, että päivän jännittävimmän hetken tarjoaa henkilö, johon en päässyt edes tutustumaan paremmin.

Olisikohan omistaja ymmärtänyt, jos olisin pyytänyt saada jäädä leikkimään neidin kanssa vielä hetkeksi?


(Muumeissa on delfiini, jonka nimi on Kiiltopää. Oikeasti, KIILTOPÄÄ?!?)

6 kommenttia:

  1. No, jos sä olet ollut vähän laiska bloggaaja, niin mä olen ollut SURKEA lukija, tai siis kommentoija! Oon (tietysti!) lukenut kaikki postaukset ja kommentoinut niitä "pääni sisällä" monisanaisesti, mutta sähän et välttämättä niitä ole kuullut. Vai oletko? ;)

    Täällä meidän huudeilla hengailee suht säännöllisesti eräs shelttipoju omilla teillään. Eikä siinä mitään, mutta esim. meidän tyttöjen juoksujen aikaan se ei aina ole niin kätevää, kun poitsu tulee kävelyllä vastaan ja alkaa innokaan.., no, arvaat kyllä minkä. ;D

    Palautan aina pojan kotiinsa ja riippuen, onko vastassa talon emäntä vai isäntä, on vastaanotto hyvin erilainen. Emäntä on aina (muka) hyvin ihmeissään, että miten se koira on voinut päästä karkuun? (Onpa tosiaan jännä, kun heidän piha-aitansa on a) niin matala, että koira hyppää siitä yli ihan iisisti ja b) aidassa on lukuisia aukkoja, joista sutjakka sheltti sujahtaa läpi tuosta vaan.) Koskaan ei pahoittele/kiitä, tms.

    Isäntä puolestaan alkaa vuolaan kehuskelun sillä, kuinka heidän shelttinsä ulkoilee päivittäin naapurin samojedin kanssa kahdestaan. Onhan se, varmaan hirmu hienoa. Niuho minä, kun en sitä hienoutta ymmärrä..

    Ihanaa Äitienpäivää Sinulle! <3

    P.S. KIILTOPÄÄ!?!?! Buahahhahhahhhaa!! :D:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en kyllä kieltämättä sun ihan jokaista päänsisäistä palautetta ole saanut ;)

      Mä en tajua, miten kellekään voi tälleen kaupunki-/taajama-alueella olla ihan ok, että oma koira juoksee jatkuvasti vapaana. Tän meidänkin kohtaaman siveän neidon omistaja oli asianmukaisessa paniikissa, ja JUST puhuttiin anopin kanssa siitä, kuinka kaikista eniten pelätään sitä, että jompi kumpi meidän koirista pääsis täällä karkuun :D Siperianhuskyjen kohdalla on enemmän kuin todennäköistä, että niin joskus käy.

      Sheltti on kaiken lisäksi niin pieni koira, että en kyllä antais sen lenkkeillä itsekseen. Vastaan ei tarvitse tulla kuin yksi yliaggressiivinen 60-kiloinen koira, ja se on siinä sit. Tai auto! Ei autoilijankaan ole välttämättä ihan helppo havaita sellasta maastonväristä, puoleen renkaan korkuista elävää.

      Kiitos äitienpäivätoivotuksista, toivottavasti vietit myös hyvän emännänpäivän <3

      Poista
  2. Äitienpäivätervehdys!
    Minulla on ollut tapana pitää sellaista pientä vararemmiä taskussa ja onhan sille silloin tällöin ollut jopa käyttöä. Joskus joutuu kyllä tunteiden ristituleen kun oikein ihana karkulainen sattuu löytymään...
    Kaivoin Muumit kirjahyllystä. Ne ovat jotain niin suurta ja avaraa.
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on poikien vanhat remmit tallessa ja tarkoitus on ollut siirtää toinen vararemmiksi autoon ja toinen lastenvaunujen sivutaskuun. Nyt täytyy kyllä oikeastikin tehdä se, eikä vaan suunnitella.

      Ne Muumien kirjat on huikean hyviä! Niissä on sellainen aivan omanlaisensa jännitys ja mystiikka ihan toisella tavalla läsnä kuin tossa televisiosarjassa, joka keskittyy olemaan pöljä.

      Poista
  3. Törmäsin juuri blogiisi, ja meinasin tukehtua nauruun kun luin tuon Kiiltopää-jutun. :DD Laitoin blogisi kirjanmerkkeihin, näistä jutuista tuli hyvälle tuulelle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa muuten katsoa myös noita Muumeja, niistäkin tulee aika hyvälle tuulelle :D Jännä, ettei sitä lapsena tajunnut, kuinka päättömiä noi jotkut jutut on. Oon miettinyt, mahtaako suurin osa noista selittyä huonoilla käännöksillä, sillä sarjahan on tehty alunperin japaniksi.

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.