26.5.2012

Aarre

Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta meillä on todella vähän koriste-esineitä. Keräilin teininä buddha-patsaita ulkomailta ja tuon kokoelmani helmet ovat kyllä edelleen esillä. Ja sitten on laumanjohtajan lapsena löytämä kranaatinpuolikas. Ja ensimmäisenä äitienpäivänäni saamani paperiruusu lasikuvun alla. Ja siinä ne sitten olivatkin.

En osaa ostaa esineitä pelkästään koristeiksi. Enkä tykkää pitää kodissa esillä asioita, joilla ei ole selkeää funktiota, tai joihin ei ole vahvaa tunnesidettä. Siksi meillä ei ole taulujakaan. 

Tällä viikolla sain kuitenkin haltuuni aarteen, jolla on tunnearvoa enemmän kuin monilla muilla omistamillani asioilla yhteensä.





Tällä puhelimella olen soittanut kesälomilta kotiin ne kymmenet on ollu kivaa ja oon muistanu pitää lippiksen päässä ja oon syäny mansikoita niin että vatsaan sattuu -puhelut. Ja sitten mennyt jatkamaan majan rakentamista. Tai kesäkeiton keittämistä. Tai hippaleikkiä.

Puhelinvanhus on ollut jo pitkään eläkkeellä ja saanut sinä aikana pintaansa kummallisia pinttymiä ja hapettumia (?). Mitkään pesuaineet eivät tehoa, mutten aio luovuttaa vielä!

Nostin eläkeläisen korkealle kirjahyllyyn odottamaan entisöintiä. Yksivuotias on uteliaine sormineen puhelimesta niin kiinnostunut, että nämäkin kuvat sain otettua rauhassa vain lapsen nukkuessa.

Ja parin muunkin nukkuessa.


Meillä on ehkä hengitysilmassa jotakin anesteettista.

8 kommenttia:

  1. Käyttöesine on usein myös kaunis, jos se on ihan okeasti toimiva. Ja tuo puelin on aarre! Ja kaunis. Kaipaako se sen kummempaa entisöintiä, sillä monta kertaa ne käytön ja elämän jäljet ovat myös mitä hienointa patinaa. Olen niin monta kertaa ensitöinyt "pilalle". Nuo sun koiras saavat
    sydämeni joka kerta muljahtamaan kuin nuoruuden etärakkaus. Hauskaa Helluntaita!
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein vanhat esineet on juuri senkin takia niin kauniita, että niissä on jokin kauan aikaa sitten unohtunut selkeä toimintaperiaate. Ja vuosikymmeniä säilyneiden käyttöesineiden materiaalitkin on aivan huikean laadukkaita! Tässä puhelimessa on sellaisia jälkiä, jotka saavat sen näyttämään likaiselle tai pilaantuneelle, joten haluan kyllä varovasti puhdistaa sen. Sain vanhojen puhelimien keräilijältä juuri ohjeetkin! :)

      Tunnen sen muljahduksen niiiiin hyvin. Se tulee aina lenkillä koirien liikettä katsoessa. Tai kun saan poskisuukon tullessani kotiin. Tai kun koirat käyvät hellästi nuuhkimassa ja tuinimassa päiväunilta herännyttä lasta.

      Poista
  2. "En osaa ostaa esineitä pelkästään koristeiksi. Enkä tykkää pitää kodissa esillä asioita, joilla ei ole selkeää funktiota, tai joihin ei ole vahvaa tunnesidettä. Siksi meillä ei ole taulujakaan." Allekirjoitan tämän täysin! Krääsättömyys tuntuu jotenkin lisäävän mielenrauhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niin lisää! Sama juttu siivoamisen kanssa. Mieli selkenee samaa tahtia kun ympäristö siistiytyy. Järjestelen kirjahyllyä jatkuvasti, koska riemunkirjavat kirjat saavat sen näyttämään niin sotkuiselta - vaikkei se olekaan. Haaveilen kirja- ja levyhyllyistä, joissa sadat kirjat ja levyt olisivat esillä niin, että yleisilme olisi kuitenkin siisti.

      Poista
  3. Eräs ystävättäreni on järjestänyt kirjat väreittäin.
    Hänellä se toimii.
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, kuinka kadehdinkaan niitä joilla toimii, meillä ei mitenkään...

      Poista
  4. en pysty ymmärtämään, miten värijärjestys VOI toimia... kuinka muistaa, että juuri se langin dekkari on vihreäselkäinen vai oliko se keltainen? ja kun kirjoja on sadoittain, on aika hankala etsiä hylly kerrallaan tiettyä kirjaa.
    minulla kirjat ovat aiheittain (ja aiheen sisällä aakkosissa sitten joskus kun ehdin), että voin helposti poimia juuri haluamani kirjan. koska ne ovat käyttöesineitä, ei koristeita.
    -kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en mäkään tajua! Kokeilin sitä silloin kun pistettiin edellinen kämppä myyntiin ja tiesin, että kirjat pitää kohta kuitenkin muuttaa uuteen asuntoon. Tuli ihan kivan näköinen, mutten todellakaan löytänyt hyllystä yhtään mitään :D Mulla on sekä kirjat että cd- ja vinyylilevyt fiilispohjaisessa järjestyksessä. Jonkun verran aihepiireittäinkin, mutta pääosin ihan täysin mielivaltaisesti jaoteltuina. Löydän itse hakemani kirjan/levyn hyllystä sekunnissa, mutta kukaan muu ei sitten löydäkään sieltä mitään.

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.