26.1.2012

Tämän takia petyin shakkiin

Lapsena päätin, että minun on ehdottomasti opeteltava pelaamaan shakkia. Mielikuvissani hämyisten kirjastohuoneiden upottaville nahkatuoleille viskilasien kanssa linnoittautuneet miehet syventyivät vahattuja viiksiään sivellen shakin vangitsevaan maailmaan. 

En ole ainakaan vielä opetellut. Yksi osasyy on ehkä se, että meillä shakin pelaaminen näyttää tältä:


Ei vahattuja viiksiä, ei viskilaseja, eikä tuota nyt oikein kirjastoksikaan voi sanoa. Eikä niissä tunnelmallisissa shakki-mielikuvissani totisesti ollut yhtään raajat kattoa kohti sojottavaa siperianhuskya.

Eikä urheilusukkia. 


Ja niissä mielikuvissani oli esimerkiksi shakkilauta.

20 kommenttia:

  1. Ens kerran kun tuun kylään, otan shakkilaudan mukaan ja sit pelataan. HAHAHA !

    Ps. Oon ite pelannut viimeks ala- tai yläasteella ettei tarvi pelätä et oisin mikään ylivoimainen vastus... Vastalauseita ei siis kuunnella.)
    Pps. En nyt sit pääse kommentoimaan tolla OpenID:llä, hö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ei siis vissiin tullut oikein ilmi tosta tekstistä, mutta mä en ole pelannut shakkia kertaakaan koko elämäni aikana :D Että jos nyt ei kuiteskaan pelata...

      Poista
    2. No siis kun mähän OPETTAISIN ! Mut oman huonouteni vuoksi sun ei tarvis pelätä häviämistä itse pelitilanteessa. :D

      Poista
  2. Eksyin siun blogiisi tässä illalla jonkun muun blogin kautta, ja ei voi kyllä muuta sanoa, kun että mahtavaa tekstiä! :D Oon nyt illan aikana lueskellut aika paljon näitä siun tekstejä, ja muutaman kerran ruennut jo tirskumaan sekä naurammaan yksinäni, kiitos ihanien sanavalintojen. :) Pakko jäädä kyllä seurailemaan blogiasi pitemmäksi aikaa.^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos kiitos, ja lämpimästi tervetuloa :) Kevään mittaan luvassa satunnaisia kahden kodin emännöimisen aiheuttamia postaustaukoja, mutta täällä ollaan kuiteskin!

      Poista
  3. Olipas TAAS mielenkiintoinen näkökulma minulle tavallaan hyvinkin läheiseen asiaan. Mies on nimittäin pelannut shakkia, ihan kilpatasolla, koko elämänsä. Eli kai minunkin oletettavasti kuuluisi osata pelata edes jotenkin. Mutta eihän tällaisen monimielisen täti-ihmisen hermot kestä niin kimuuranttejen avausten, sääntöjen ja logiikoiden kanssa vehtaamista. Miestäkään ei (enää) jaksa naurattaa meikäläisen "kato, tää ratsu viilliinty ja lähti loikkimaan ihan holtittomasti ympäri lautaa" tai "nyt tää kuningas joutuu luopumaan kruunusta, kun tää rakastuikin lähettiin ja kuningattarelta meni herne nenään" -tyyppiset tavat pelata. Aika jännä, että ei (enää) jaksa naurattaa. Ehkä tosikko? ;)

    PS. Kyllä meilläkin silti tuosta alkuperäisestä visiostasi puuttuuu aika paljon. Lauta sentään on ja koirien pureskelemat nappulat, mutta luojalle kiitos EI viiksiä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mun humanistiaivoja ei todellakaan ole tehty shakille, ei riitä kärsivällisyys eikä kiinnostus, eikä koko pelissä ole mun mielestä oikein mitään järkeäkään. Mutta katselisin kyllä tosi mielelläni vierestä niitä nahkatuoleilla pelaavia vahaviiksiä! :D

      Ja kyllä ihan ehdottomasti täystosikolta kuulostaa, aina pitäis olla tilaa kuninkaan ja lähetin väliselle suhteelle! Ootko muuten nähnyt sen ammattikorkea-tv-mainoksen, jossa setä vetää intianmurteella jonkun palaverin briiffauksen? Nauran kuollakseni sitä, ja tulitte heti mieleen kun näin sen ekan kerran!

      Poista
    2. Juu, oon nähny ton mainoksen - ihan sairaan hauska! :DD Mitenköhän me "tosikot" saatetaan tulla sulle siitä mieleen, aika jännä.. ;o

      PS. Sanon seuraavan oikein hiljaa, että "väärät" ihmiset ei kuule: munkaan mielestä shakissa/sen pelaamisessa ei ole yhtään mitään järkeä. *hyst*

      Poista
  4. Mielikuvista en tiedä, mutta tää on ehkä lähinnä sitä tyyliä, miten mä tätä mahdollista shakkiturnausta lähtisin yrittämään. Toimiskohan ? :D
    http://www.youtube.com/watch?v=7n_zq_M9OGk

    VastaaPoista
  5. Shakkilautahan on sisustuselementtinä kaunis. Meillä tulee riitaa siitä minne se kuuluu. Isäntä on sitä mieltä, että just siihen missä on mukavinta pelata. Minun näkemykseni on lähinnä esteettinen... ja onhan se niin sivistyneen näköinen...hah! Mutta noi sun koiran tassut kohti taivaita. Sydän muljahti! En voi katsoa kuvia enää. Liian ihania.
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Shakkilaudat on tosi kauniita, siksi haluaisin sellaisen meillekin, vaikken itse pelistä mitään ymmärräkään. Haaveilen siitä, että joskus voisi säilyttää jossain kodin nurkassa shakkilautaa koirien ja lasten ulottumattomissa niin, että siinä olisi aina joku peli kesken.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Tällä ja vauvablogeilla ei kyllä ole muuta yhteistä kuin se, että mulla on vauva :D Odotettavissa siis paljon pettyneitä lukijoita!

      Poista
  7. Mulla on sulle tunnustus!
    http://makeitbtf.blogspot.com/2012/01/viidelle-ihanalle.html

    VastaaPoista
  8. Hei!

    Tämä ei liity shakkiin, mutta olemme aivan ällistyneitä... oletko kuullut ja nähnyt "puhuvaa" huskya Mishkaa? Googleen "Mishka talking dog".

    Ihmeellinen koira.

    t. 3 shelttiä ja mami

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Olen kuullut ja nähnyt, joo :) Huskyt matkii herkästi kuulemiaan melodisia, toistuvia tai pitkäkestoisia ääniä, joten ne voi siksi itsestäänkin oppia sanomaan yksinkertaisia sanoja. Nido ei ole oikein sellainen, mutta Koda kyllä on. Yhdessä vaiheessa se ulvoi aina "HA-WOO!" tullessaan lenkiltä kotiin, sillä miehellä on usein tapana huutaa kotiutuessaan "Haloo!".

      Poista
  9. Aivan mahtavia koiria! Meillä kaksi shelteistä puhuu ainoastaan koiraa ja kolmas osaa sanoa yhden sanan: "Häy!" Sen merkitys ei ole vielä valjennut meille ihmisille :-)

    Ällistelimme myös koirarotua nimeltä alaskan klee kai. Pikkuruinen tekohusky. Outo ilmestys... ei voi muuta kuin ihmetellä.

    t. Sheltit ja mami

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, "Häy!" :D Sillä on varmaan joku tosi monitulkintainen ja -käyttöinen merkitys, jota tällaiset yksinkertaiset ihmisolennot eivät voi koskaan oppia ymmärtämään.

      Olen nähnyt niistä minihuskyistakin kuvia, joo! Ne tulee aina välillä mun mieleen meidän koiria katsellessa ja mietin, minkälainen jalostusrumba siinäkin on takana...

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.