31.12.2011

Uusin vuosi

Kummallinen uusivuosi. Mutta ehkä juuri oikeanlainen, tähän tilanteeseen sopiva.


Laumanjohtaja on työmatkalla uudenvuoden yli. Tai siis lomailemassa hotellissa, kuten hän itse asian lähtiessään ilmaisi. Pääsin tänään pariksi tunniksi ostoksille yksikseni, mutta muuten olemme olleet täällä.

Ihan hissukseen. Olemme leikkineet joululahjapalikoilla ja makoilleet joululakanoissa.


Olin tänään ensimmäistä kertaa tytön syntymän jälkeen ostoksilla niin, ettei hän ollut mukana, enkä ostanut hänelle mitään. Aiemmat yritykset lähteä täydentämään omaa vaatevarastoani ovat päättyneet siihen, etten mukamas löydä itselleni mitään, mutta lapselle kyllä vähän kaikkea.

Okei, otin nytkin kotiasua vaatekaupassa valitessani huomioon sen, minkälaista paitaa lapsi mieluiten katselisi. Harmaan paidan rinnuksissa on nyt sitten aikuismaisesti silmälasipäinen apina.


Havahduin eilen siihen, etten ole lukenut tänä vuonna yhtään kirjaa. Nada. Zero. Ollut parempaakin tekemistä. Uudenvuoden lupaukseni onkin siis se, että ensi vuonna aion lukea aivan pirusti kirjoja!


Muistan tämän vuoden siis ikuisesti lapsen vuotena. Tämä oli kokonaan hänen. Niin tulevat tietysti tulevatkin vuodet enemmän tai vähemmän olemaan, mutta jos sitä nyt ensi vuonna malttaisi lukeakin jo jotain.

(Aloittaa voisi vaikka näistä lipaston päällä odottavista, joista en ole lukenut vielä ensimmäistäkään. Joukossa mm. kolme Valtaojaa ja kaksi Waltaria.)


Nido on jo jonkin aikaa huolestuttanut lähipiiriämme käytöksellään. Ulkopuolinen ei huomaisi mitään ihmeellistä, mutta me Nidon tuntevat kyllä huomaamme. Se seisoskelee ja katselee tyhjyyteen. On poissaoleva. Ja mikä kaikista kummallisinta, se on alkanut nukkumaan piiloissa. Välillä pitää käydä varmistamassa, etten ole sulkenut sitä vahingossa kylpyhuoneeseen. Melkein joka ilta se pitää etsiä jostain.

Tilanteeseen kiteytyy hyvin asia, joka on mielestäni siperianhuskyn kaltaisten työkoirien omistamisessa kaikista haastavinta: niiden hyvinvoinnista on itse kokonaan vastuussa. Enkä nyt tarkoita hyvinvoinnilla koiran perustarpeista huolehtimista, vaan sitä, että huskyn tapaiset koirat (paitsi Koda, joka on maailman suurin itkupilli) eivät voi näyttää, jos niillä on joku hätänä tai jos johonkin sattuu. Sen sijaan ne yrittävät piilottaa sen viimeiseen saakka, kunnes sitten lopulta kaatuvat suorin jaloin.

Ensi vuonna lapsi alkaa opetella puhumaan (tai opetteleehan hän jo, minä olen Ämmämmämmä silloin, kun en ymmärrä heti vastata kimeään kutsuun) ja uudenvuoden toivomuksena toivoisinkin, että koiristamme edes toinen opettelisi myös.


Hyvää uuttavuotta! Olkoon vuotenne täynnä selkokielistä puhetta ja hyviä kirjoja siltä varalta ettei omani olekaan.

7 kommenttia:

  1. Hyvä lupaus! Ei tullut pieneen mieleenkään vaikka olen syyllistynyt ihan samaan. Ensi vuonna sitten :)

    Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
  2. Onnellista Uutta Vuotta teille kaikille meiltä kaikilta! ♥

    PS. Muistathan vielä Ilen ja hänen perhoskoiransa Tuhtin? Kerroin tässä taannoin miehelle, kuinka teillä on välillä tapana puhua lontoota intialaisittain. Ja arvaa mitä Ile sanoi siihen? No, hänellä on kuulemma intialainen pikkuserkku Amir.. ;D

    VastaaPoista
  3. Kaikkea hyvää teidän laumalle ensi vuonnakin!

    p.s noi teidän mielikuvitusihmiset, LOL! :D

    VastaaPoista
  4. Hyvää Uutta vuotta teille ja erityisesti hyviä kirjoja! ^^

    Toivottaa Tilkankadun ränttätänttä ja pitkäkoipi.

    VastaaPoista
  5. Kiitos, että tuot iloa elämään!
    Sain pilvet puhallettua ja saimme koko Rhein-Main-rakettitaivaan suorastaan olohuoneen sohvalle. Huh-huh olihan se upeaa turhuutta.
    Koko laumalle onnellista Uutta Vuotta!
    Terveiset Taunuksesta

    Kyllä pieni ihminen aina kirjan voittaa, ei voi laittaa hyllyyn ja lukea myöhemmin...

    VastaaPoista
  6. Voi Nidoa. Mun lapinkoira oli 10-vuotiaana myöskin jonkin aikaa väsynyt ja poissaoleva, ensin ajattelin sen olevan vain vanhuutta, mutta sitten näin hätkähdyttävän unen, jossa se itki kuin ihminen naama ihan vedessä :( Siitä tajusin, että se ei ole kunnossa ja lääkärissä löytyikin samantien diabetes.
    -Koiratäti

    VastaaPoista
  7. Raparperityttö, joo, ensi vuonna tsempataan molemmat!

    annamari, hahah! :D Mulla on yksi kaveri, joka tosi mielellään etenkin humalapäissään vaihtaa intialontooseen ja sitten aina ihmettelee, miksi se on mun mielestä niin tajuttoman hauskaa, etten saa naurultani henkeä :D

    niNni, meillä on ihan parhaat mielikuvitusihmiset! Kodan asuu uunissa ja mun ja miehen Intiassa :D

    Karoliina, kiitos molemmista toivotuksista! Olen pitänyt aina kiinni siitä, että vaikka kirja olisi kuinka kuraa, se luetaan sitkeästi loppuun. Näin pitkän ajan jälkeen voi olla vaikea pitää samasta periaatteesta kiinni, joten hyviä kirjoja tosiaan tarvitaan :)

    Taunuslainen, upeaa turhuutta nimenomaan. En huomannut etukäteen edes murehtia sitä, mahtaako vauva herätä jylinään. Ei herännyt. Seurasin koirien kanssa jylyä parvekkeelta.

    Koiratäti, pelottavaa. Ja niin on varmasti ollut se unikin. Nido on jo normaalimpi, mutta täytyy seurata tilannetta. Se on juuri sen tyyppinen, että vaikka jalka olisi irronnut, se yrittäisi olla ihan muina koirina...

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.