19.12.2011

Kun tavarat vaihtavat omistajaa

Myönnän. Olen antanut vauvan leikkiä puhelimellani siitäkin huolimatta, että olen tiennyt katuvani sitä lopulta.

Nyt lapseni sitten luulee olevansa puhelimeni ainoa oikeutettu omistaja. 

Puhelimen soidessa siihen ei saa vastata, ellei vaihtokauppana anna jotain muuta kivaa näperrettävää. Puhelimeen puhuminen niin, että hän on sylissä, vaatii akrobatisia taitoja (ei ole), käsivoimia (ei ole) ja kovaa puheääntä (no se on!), sillä lapsi yrittää samalla lentoliskokiljuen tavoitella puhelinta itselleen. 

Tänään sitten yllätin lauman lyhytnäköisimmät jäsenet leikkimästä sormuksillani.

Sormukset ovat eri juttu, ne ovat korvaamattomia. 


Kuvat otettuani keittiöstä kuului: "Yks... kaks... Tota... Monta näitä sun sormuksia alun perin oli? KODA, SÖITKÖ SÄ YHDEN? Eikun ei hätää, löyty vauvan alta!"


Ymmärrän, ymmärrän, kiliseväthän ne kivasti. Ja kiiltävät. Ja ovat minikädelle juuri sopivan kokoisia. Ja harvoin tarjolla. Juu juu.

Mutta silti joskus voisi leikkiä jollain isinkin tavaralla. Jollain muullakin kuin Reserviläisellä.

10 kommenttia:

  1. Ihana postaus :) Ajattelin jättää jonkun merkin siitä, että luen blogiasi. Hienot sivut sulla ja hyviä juttuja. Koirat tietysti pääasiana mulle, ihania ovat nekin!

    VastaaPoista
  2. Mä muistan ton vaiheen. Lapseni TÄRISI JA KUOLASI nähdessään kännykän jossain lähellä, tavoiteltavissa. Sama juttu oli kaukosäätimen kanssa.
    Annettiin omaksi vanha paskaksi mennyt nokia. Se kiinnosti 5 minuuttia, sitten vauva tajusi että se on fuulaa. Eikä ollut puhelimestaan lainkaan kiinnostunut.
    Viisaita ne on.

    VastaaPoista
  3. Isosiskoni harrasti pienenä sormuksilla leikkimistä kunnes onnistui vetämään moisen kapineen pilliinsä, sen jälkeen kun mummo sen kaivoi ulos ei kuulemma tehnyt mieli leikkiä sormuksilla. :D

    Tuo mukula on jotenkin uskomattoman soma ja napakka paketti. Vähän kuin kukkasipuli. ^^

    VastaaPoista
  4. Jotkut meiän lelukaupan asiakkaista vaeltaa ettimään lelupuhelinta vauvoille vaihtokaupattavaksi. Oon suhtautunu näihin epätoivoisiin yrityksiin hieman skeptisesti(en mäkään vaihtais applea disney princess-simpukkaan), mutta NYT sinne tuli ihan oikean älypuhelimen näköinen, soiva kaveri. For high-tech babies only.

    VastaaPoista
  5. Wilma, kiitos merkistä, oon aina tosi kiinnostunut tietämään, keille näitä juttuja kirjoittelen :)

    Laura, joo, ja kakkosparasta mun puhelimen jälkeen on tietysti kirkkaanpunainen (!) kalenteri, jossa on sekä kuminauha (!!), että silkkinauha paikan merkitsemistä varten (!!!). Toi vanhan puhelimen ujuttaminen skidille on aika hyvä vinkki, täytyy kokeilla jos meillä menisi läpi.
    Vaikuttaisi myös siltä, että lapsella on aivan käsittämätön kyky valikoida lähettyvillään olevista tavaroista:
    a) kalleimmat
    b) itselleen vaarallisimmat.

    Karoliina, haha, voi siskoa :D Mä taas työnsin kolmevuotiaana hintalapun nenääni. Sen poisti terveyskeskuslääkäri. En työntänyt toista kertaa.

    No hän on kieltämättä hyvin kukkasipulimainen! Sai jo synnytyssairaalassa isältään hellittelynimen Papu, koska on... no papunmuotoinen!

    Laura, ME TARVITAAN SELLAINEN! Taidan tietää missä oot töissä (terv. nimim. Kyttääjä (eikun ihan vahingossa huomasin kun kävelin kerran ohi, mutten kehdannut huutaa ja vilkuttaa, jos vaikka et oiskaan tunnistanut :D)), joten isken sinne kyllä heti kun seuraavaksi asioin sillä suunnalla.
    Kakru on muuten alkanut tavoitella mun läppäriäkin (lähestyy etusormet ojossa ja on naputtelevinaan), joten myös mahdollisimman applemaiselle leluläppärille olisi kanssa kysyntää :D

    VastaaPoista
  6. Tämä blogi on ihana! Eksyin tänne ja sitten jumitin pari tuntia lukemassa. Sun kirjoitustyyli ja teidän huskyt valloitti mun sydämen. Myös pienihminen on suloinen.

    Voi kiitos tästä blogista. Ihana.

    VastaaPoista
  7. Sun pitää ostaa pienelle joku käytetty halpa kännykkä, niin on hänelläkin sitten oma luuri :)

    VastaaPoista
  8. Oi ei vain lapset ja koirat vaan vanha (20v.) kissani tanssi läppärini niin jumiin, että siinä meni ammattilainenkin hetkeksi aikaa hieman hiljaiseksi.
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
  9. Eksyin tänne eilen ilta/yöllä ja jäin heti lukemaan :) Luin melkein koko blogisi ja tänään loput.
    Sinulla on kiva tapa kertoa asioita :)

    Jään jatkossa lukijaksi :)
    Suloisia koiria. Hiukan tulee lukiessa omia ikävä. Jouduttiin luopumaan pojan ollessa 4kk. Alkoi allergisoimaan pahasti.

    VastaaPoista
  10. Taunuslainen, mä olenkin aina pitänyt kaikista eläimistä eniten juuri kissoista!

    Ansu, kovasti kiitoksia :) Nuo allergiajutut on ikäviä... Olen itse ollut aina etenkin isoille koirille allerginen ja oireilen edelleen kaikista muista paitsi meidän omista koirista. Huskyhan on tunnetusti hyvin vähän allergisoiva rotu ;) Vink vink!

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.