23.10.2011

Viikon mielihyväntekijät

Viimeiset omenahillot.

Saimme elokuisista häistä kotiinviemisiksi kaksi pientä omenahillopurkkia, joiden syömäoikeudesta olemme siitä lähtien tapelleet hampaat irvessä. Luovutin juhlallisesti viimeisen purkin viimeisen lusikallisen laumanjohtajalle, jotta sille jäisi sellainen vaikutelma, että se voitti. Mutta oikeasti söin sitä viimeistä lusikallista lukuunottamatta ne molemmat purkilliset itse. Kokonaan.


Maailman siistein vaatekappale. Tätä ei varmaan tarvitse selventää sen tarkemmin, kuva kertoo kaiken. Ellen olisi niin ahdasmielinen pukeutuja, ostaisin ehdottomasti tuollaiset omassakin koossa.


Se sisustushankinta.

Keittiön seinää trimmattiin maaliskuussa ja siitä saakka on keskusteltu siitä, minkälainen valaisin uuden tason päälle sopisi. Laumanjohtajan mielestä musta. Omasta mielestäni valkoinen. Laumanjohtajan mielestä valaisimia pitäisi ehdottomasti olla kaksi kappaletta, omasta mielestäni yksi riittää.

Ja kuten edellisistä on pääteltävissä, päädyimme lopulta yhteen valkoiseen.


Valaisin on Alvar Aallon/Artekin A440, materiaaliltaan opaalilasia ja tuhottoman vaikea kuvauskohde.


Nokkelan sähkösuunnittelijan (missään huoneessa yksikään valaisinpistoke ei ole mistään suunnasta mitattuna keskellä kattoa) ansiosta valaisimen kiinnittäminen oli taas kipu persuksissa, kuten sanotaan. Seurasin itse ähellystä sohvalta. Niitä viimeisiä omenahilloja syöden.

6 kommenttia:

  1. Hei!
    Tuossa kampauksessa ja housuissa voi lähteä kuin Tintti valloittamaan maailmaa!
    Lamppu erinomainen valinta. Vähemmän enemmän.
    Ja ne hillokisat...joskus syön vähän salaa niitä ihania lakkahilloja täällä maailmalla.
    Hauskaa päivänjatkoa.
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti laumanjohtajalla ei ole edelleen varpaat mustana, kun oot polkassu hääkakkua leikatessa ;). Ei vaan, siis saihan se hillotkin ja sillai :).

    VastaaPoista
  3. Anonyymi, hyvä Tintti-huomio! Tyttö on onnekkaasti perinyt tuon Tintti-tukan isältään. Maailmanvalloitusmateriaalia ehdottomasti. Ja lampustakin olen samaaa mieltä.

    Satsu, ei mut kato, ei ole yhtään niin itsestäänselvää, että meidän jääkaapista (tai maailmasta ylipäätään) löytyy jotain, jota mä sekä voin että tykkään syödä, joten ollaan sovittu että mulla on veto-oikeus kaikkeen molemmat ehdot täyttävään. Mutta silti tosta hillosta tuli kinaa.

    VastaaPoista
  4. Hei, kerrohan, miltä tuo Artek vaikuttaa käytössä! Millaisen valon antaa (riippuu tietysti myös mitä sinne laittaa sisälle...) - onko valo kirkas vai sellainen pehmeä? Osuuko valon kirkkain kohta silmiin vai jääkö se juuri reunojen taakse piiloon?

    terkuin
    Herkkäsilmäinen Artek-fani :)

    VastaaPoista
  5. Armas Artek-fani, herkkäsilmäinen toverisi ilmoittautuu!

    Kokeilimme valaisimen sisään ensin pariakin eri lamppua, kunnes päädyimme 40W mattapintaiseen (!) hehkulamppuun, sillä en kaivannut tuohon kohtaan kovinkaan kirkasta valoa. Tällä lampulla valaisin antaa hyvin pehmeän ja tasaisen valon, eikä todella ota silmiin, vaikka sitä katselisi suoraan sen alapuolelta. Varjostin peittää lampun hyvin, eikä ainakaan tämä valitsemani lamppu ulotu pystysuunnassa edes varjostimen puoliväliin.

    Jos kaipaat kohdistetumpaa valoa, en kyllä suosittele ainakaan tätä valaisinta (mutta ehkä jotain sen sisaruksista?). Rajattua valokeilaa siitä ei tule ainakaan tällä lampulla oikeastaan ollenkaan. Valaisin kyllä toimisi mielestäni oikein hyvin isommankin tilan yleisvalona, myös tällä himmeämmällä varustuksella. Tosin nämä nyt on makukysymyksiä, tykkään itse siitä, että yleisvalo on mahdollisimman himmeä ja muut valaisimet otetaan sitten avuksi, jos johonkin nurkkaan tarvitaan lisävaloa.

    Niin joo, ja paketissa oli mukana puuvillahanskat asennusta helpottamaan. It's the little things...

    VastaaPoista
  6. Ooh, kiitos perusteellisesta vastauksesta! :) En kestä lainkaan sellaisia kattovalaisimia, joista kirkas lamppu osuu silmään ja pakottaa siristelemään ja välttelemään katsomasta koko suuntaan.

    Uskomatonta, että löytyy hengenheimolaisia tässä asiassa. Tuntuu, että muille on ihan sama, miten kirkas valo on. Minä suosin pehmeää ja vähän hämyisää. Olen havainnut hyväksi sellaiset jalalliset valaisimet, joista valo suuntautuu ylöspäin ja heijastuu sitten vaaleista seinistä ja katosta.

    Tuo Artek menee nyt ehdottamasti harkintaan uuteen asuntoomme. :)

    terv. Se herkkäsilmäinen

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.