5.10.2011

Syyshankaluuksia

Koirien kanssa lenkkeilemiseen liittyy joitakin vuodenaikasidonnaisia hankaluuksia. Esimerkiksi talvella eriasteisia liukkausongelmia (jotka ovat muuten kahden vetokoiran kanssa hieman suurempia kuin noin muuten), keväällä sulavien kinosten alta paljastuvia herkkuja, kesällä läkähtymistä...

Syksyyn liittyvät lenkkeilyhankaluudet ovat meidän kohdallamme tällaisia:


Koska olen kaupunkilaistampio, olen aina luullut niitä pensasmustikoiksi (kasvavat pensaassa ja ovat ainakin mustikan värisiä), mitä ne kuulemma eivät olekaan. Joka tapauksessa Koda rakastaa niitä. Nidokin syö niitä ollessaan pahalla päällä. Silloin se on haistelevinaan jotain ruohotupsua, odottaa että katson muualle ja hyökkää sitten pää edellä pensaaseen. Niin kuin jekkuna. 

Joku huumorintajuinen kaupunkisuunnittelija on istututtanut näitä ehkä-pensasmustikoita asuinalueemme kaikkien lenkkireittien varteen, joten syksyiset lenkit ovat ulkoiluttajan osalta aina yhtä kyttäämistä. Yritän pitää kiinni siitä kasvatuslinjauksesta, että lenkkireitin varrelta ei syödä mitään (eikä ketään, toim. huom.).

Syksyn hienoisia lenkkeilyhaasteita tasoittaa tietysti moni muu asia. Kuten värit. 

7 kommenttia:

  1. Hihi, mahtavan ovelia marjastajakoiria sulla. :) Nuo marjat ovat muuten aroniaa, joka on ihan superterveellinen marja myös ihmisten syödä. Ehkä sun pitää joku kerta mennä ihan varta vasten marjastamaan ja päästää koirat valloilleen puskaan. :D

    VastaaPoista
  2. Hih, meillä oli kotona ensimmäinen koira aivan käsittämätön aroniahirmu. Sekin oikein kiskoi yhteen tiettyyn pensasaitaan aina kun ohi mentiin ja siihen voitiin sitten jäädä kymmeneksi minuutiksi ahmimaan marjoja. :)

    Tuohon talviseen liukkausongelmaan on helppo ratkaisu: Icebugin kengät. Aivan loistavat nastajalkineet! Niissä on osin pohjan sisään painuvat nastat, joten ovat ihan ok kävellä sitten keväälläkin kun on välillä sulaa asvalttia (kirjoitetaanko tuo muuten noin, vai asfalttia...) ja välillä jäätä. Itse en muita kenkiä enää talvisilla lenkeillä käytäkään.

    Lopuksi pitää vielä ihastella tuota uutta yläbanneria. Ehkä maailman söpöin kuva. :)

    VastaaPoista
  3. Meillä oli aikanaan Rovaniemen maalaiskunnassa viinimarjapensaita myös niillä main minne kultainennoutajani Puppe ylsi viettäessään aikaa pihamaalla, maailmanmenoa vahtien. Aluksi ihmettelimme, miksi pensaat tuottavat niin toispuoleisesti marjaa - myöhemmin kävi ilmi että Puppehan se oli, joka nautti marjapensaan antimia aika "kahvitauolla". :)

    Ihastuttava yläbanneri. ^^

    VastaaPoista
  4. Jee, arvasin että fiksut lukijat osaavat auttaa tässä mysteerimarja-asiassa! Aronioita, okei, sisäistetty.

    marjis, joo, ei muuta kun pärekori kainaloon ja naapuritalojen pusikkoihin! :D

    Lotta ja Tuisku, suurkiitos kenkävinkistä :)! Toissatalven jälkeen päätin, että jotkut arktisissa olosuhteissa pystyssä pitävät kengät on hankittava, mutta viime talven ihmismuumius jättikin lenkkeilyn kokonaan osaltani väliin. Liukkausongelmaa on ratkaistu meillä myös niin, että koirille ostettiin talvikäyttöä varten vedonestovaljaat. Mies käyttää, itse välttelen, sillä niiden pukemiseen tarvitaan vissiin joku teknillisen alan ylempi korkeakoulututkinto.

    Mäkin kirjoitan sinnikkäästi aina asvaltti (ja univormu), vaikka se kai onkin vähän vanhahtava tyyli. Ja ruoan. Ja toissa päivänä erikseen :D

    Karoliina, voin kuvitella :D Nidon pentuaikoina appilan takapihan marjapensaat olivat myös alaoksiltaan jännästi kynityt... Ja kukkapenkki aina kuohkeaksi möyhitty, tietty.

    VastaaPoista
  5. Eksyin puoleksi tunniksi Icebug-maailmaan. Mutta sitä piti sanomani, että meillä vanha ja "viisas" koira syö puskista ainoastaan vattuja, mutta nuorempi yksilö vetää aroniaa aivan onskuna ja on selkeästi koko pitkän syksyn odotellut ruusunmarjojen kypsymistä ja nyt nekin maistuvat! Eli lenkeillä eteneminen on entistä hitaampaa (ellei sitten edessä pyyhällä houkuttelevan tuoksuista seuraa, jolloin meno on jo liiankin raisua). Sitä tuskin tarvitsee mainita, että molemmat myös märehtivät ruohoa.

    VastaaPoista
  6. Meillä on vanhempien pihalla aroniaa ja Elvis on ihan villinä niihin! Se otus kyllä syö aronioiden ohella mm. omenoita ja kaikkea muutakin omasta puutarhasta löytyvää hyvällä ruokahalulla :D

    VastaaPoista
  7. Ahaa, blogger ei siis koskaan lähettänytkään tähän mun vastausviestiä. No, uudestaan. Parempi myöhään kuin ennen aikojaan.

    Satsu, meillä ei syödä ruusunmarjoja sentään! Niitä kyllä haistellaan, mutta vähän etäältä. Olen itse aina inhonnut ruusunmarjakeittoa, joten viisaat koirat tulevat tietty emäntäänsä. Ja tuosta hyväntuoksuisesta seurasta tuli mieleen, että sitä on pyyhältänyt täällä viime aikoina ihan pirusti, kundit vetävät kuonot maassa daamien perässä, vaikka palleja ei ole ollut kummallakaan vuosiin.

    Sarianne, no kato Elvis arvostaa lähituotettua ruokaa :D

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.