Ruokailuajanvietteitä
Minulla on ollut lapsesta saakka paha tapa lukea samalla kun syön. Yleensä aikakauslehteä, joskus kirjaa. Jos muuta ei löydy, niin ketsuppipurkin kylkikin käy.
Äiti huomauttelee asiasta vieläkin, jos yllättää minut puuhasta itse teossa. Olen onnistunut tartuttamaan tavan laumanjohtajaankin - tietysti, ei kait kukaan yksinään pysty ruokapöytäkeskustelua ylläpitämään, jos toinen on nenä kiinni lehdessä.
Aina syödessä ei siis heti huomaa, mitä ympärillä tapahtuu.
Ei välttämättä edes sitä, että yksi keskellä pöytää sitterissä istuva pöytäseurueen jäsen on kaikessa hiljaisuudessa ripustautumassa kattolamppuun.
Äiti huomauttelee asiasta vieläkin, jos yllättää minut puuhasta itse teossa. Olen onnistunut tartuttamaan tavan laumanjohtajaankin - tietysti, ei kait kukaan yksinään pysty ruokapöytäkeskustelua ylläpitämään, jos toinen on nenä kiinni lehdessä.
Aina syödessä ei siis heti huomaa, mitä ympärillä tapahtuu.
Ei välttämättä edes sitä, että yksi keskellä pöytää sitterissä istuva pöytäseurueen jäsen on kaikessa hiljaisuudessa ripustautumassa kattolamppuun.
:D Mikä lamppu! Ihana!
VastaaPoista:D Ihana!
VastaaPoistaKiitoksia! :)
VastaaPoistaMaiu, lapsen omassa huoneessa on saman lampun jalkalamppuversio. Ipana ei ole kiinnittänyt siihen ennen mitään huomiota, mutta tuossa ruokahuoneen lampussa roikuttuaan on alkanut saamaan innostuneita läähätyskohtauksia aina, kun pääsee sylistä käsin katsomaan sitä jalkalamppua :D
Ihana valaisin, kyllä itsekkin noin hienoa viritelmää kokeilisin jos lähietäisyydelle pääsisin.
VastaaPoistaMistä sen olet muuten hankkinut?
Sinulla on muuten ihana blogi
-Ada
Kiitos Ada :)
VastaaPoistaValaisin on ostettu vuosia sitten Jiasta, sen nimi on Full Moon ja valmistaja ANGO. Jian lisäksi sitä myy Suomessa ainakin Inside.fi, muista mahdollisista jälleenmyyjistä en osaa sanoa :)
Hei!
VastaaPoistaLöysin blogisi sattumalta ja ihastuin ensinäkemältä. Olen nyt kahlannut kaikki kirjoitukset läpi maratontyyliin ja nauttinut suunnattomasti. Tähän nimenomaiseen tekstiin on pakko kommentoida jotakin, koska tunnistan täydellisesti itseni tuosta ensimmäisestä kappaleesta. Ja moni muukin kirjoitus on kolahtanut kovasti, eikä vähiten siksi, että meilläkin on kotona kaksi hassua koiraa, tosin hieman eri rotua kuin teillä. Kiitos ja kumarrus erinomaiselle kirjoittajalle! :)
Terveisin uudehko mutta jo täysin vakiintunut lukijasi Kurjenkello
Ah, on aina ilo tutustua toiseen ketsuppipurkinlukijoiden jalon ammattikunnan edustajaan (ja vieläpä sellaiseen, jolla on kokemusta myös nelijalkaisista koomikoista)! Suuri kiitos, ja tervetuloa vain :)
Poista