13.8.2011

Syventymisiä


Tämä maailman huonoin kuva - jossa ei näy mitään kokonaan, mutta merkittävästi liikaa parkettia - on tässä osoittaakseen, että täällä on vähän puuhailtu.

Olen samanlainen askartelija kuin olen siivoajakin: aloitan projektin sieltä sun täältä, teen vaiheita rinnakkain eteenpäin sen sijaan, että etenisin loogisessa järjestyksessä vaihe kerrallaan. Kaikki on pitkään pelkkää kaaosta, verta, hikeä ja kyyneliä, mutta lopputulos on yleensä aika hyvä.

Kuten aina, askarteluseuranani eilen toimineet henkilöt naureskelivat ivalliseen sävyyn vieressä ja jakelivat ohjeita.


Ilmoitinkin jo, että sitten kun olen menestynyt ja arvostettu (Hesarin kulttuurisivuilla ehkä myös kiistelty) nykytaiteilija, naureskeluun osallistunut laumanjohtaja ei tasan varmasti saa kutsua ensimmäisen näyttelyni avajaisiin.

Toisaalta voi olla, että mikäli kaikki puuhailuilleni joskus naureskelleet läheiseni pitää jättää kutsuvieraslistalta pois, ei listalle jää kuin isäni. Mutta mikäs siinä sitten. Enemmän kuohuviiniä ja pieniä coctail-herkkuja meille! Tosin inhoamme kumpikin sekä kuohuviiniä että arveluttavia coctail-kikkareita. Kirjataan muistiin: ensimmäisen näyttelyn avajaisissa tarjottava eskimojäätelöitä ja mansikkamehua.

Koda on alkanut harrastamaan mietiskelyä. Se parkkeeraa itsensä parvekkeen oven eteen niin, että pehva litistyy viileää lasia vasten. Sitten se sulkee silmänsä ja sukeltaa ajatuksiinsa.


Yleensä Koda näyttää siltä, että sen korvien välissä on korkeintaan tuulen huminaa, mutta yllä kuvattuna hetkenä olisin halunnut sukeltaa sen mukana. (P.S. Pitäis vissiin silittää verhot...)

10 kommenttia:

  1. Taideteos näyttää hienolta, esittelethän sen joskus kokonaan.

    Minusta Koda on tuossa syventynyt tuulen huminaan, joka syntyy kun juoksee oikein lujaa ulkona. Ilme on ainakin kovin nautinnollinen.

    VastaaPoista
  2. Oikein lupaavaa, oikein lupaavaa...
    Kannustan jatkamaan! Monet suuret taiteilijat ovat joutuneet jne.

    Voi kun saisin tuollaisen nirvanan kuin Koda edes kerran meditaatioharjoituksissani.Kuvan tunnelma on parasta terapiaa mitä olen viimepäivien kiireen ja hälyn keskellä saanut. KIITOS!

    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
  3. Loistavasti kuvattu ja taulustakin näyttää tulevan upea. Mun koirasta ei saanut oikein muita kuin nukkumiskuvia tai vaihtoehtoisesti se tunki huolestuneen näköisen naaman kiinni kameraan. Siis sisätiloissa ollessa. Vieläkin harmittaa kun oltiin kerran jouluna jäällä ja oli ihana auringonlasku eikä ketään muita missään. Vain kaksi onnellista koiraa telmi lumihangessa. Silloin olisi pitänyt olla ehdottomasti kamera mukana.

    VastaaPoista
  4. Lotta ja Tuisku, toki esittelen! :) Taulu on menossa lapsenhuoneen seinälle, jahka valmistuu. Olet varmaan myös ihan oikeassa tuon Kodan syventymisen suhteen. Se näkee usein juoksemisesta myös unta, etenkin jos on päivällä juossut paljon. Tassut heiluvat unissaan ja suusta pääsee onnellisia ulahduksia.

    Anonyymi Taunuksesta, kiitän kannustuksista! Monet suuret taiteilijat tosiaan ovat joutuneet jne. etc. yms.

    Kodan syventymisen katseleminen vierestä on sekin varsin terapeuttista. Se on aina ollut vähän sellainen mietiskelijä, toimii hitaasti ja syventyy asioihin. Jos lenkillä mennään sen tahtiin, tarkoittaa se sitä, että kaikkia asioita on pysähdyttävä tutkimaan ja analysoimaan pitkiksi ajoiksi.

    Anonyymi, kiitos! Olen päässyt tahollani huolestuneista kirsuista eroon sillä, että olen kuvannut meidän kaikkia koiria paljon heti pentuina. Ovat tottuneet kameran ruksuttavaan ääneen, eivätkä enää kiinnitä siihen mitään huomiota kun se kaivetaan esiin.

    Tiedätkö, paljon kuvanneena olen huomannut myös, että usein ne kaikista kauneimmat ja tärkeimmät valokuvatut hetket unohtuvat mielestä. Asioita ei paina mieleen silloin, kun on kamera mukana ja luottaa sen taltioivan kaiken, mutta valokuvatkaan eivät säily koneen arkistoissa tai pöytälaatikoissa ikuisesti. Siksi parhaita kuvia saattavatkin olla ne, jotka on kuvannut vain mieleensä :)

    VastaaPoista
  5. Tottahan tuokin on ettei siitä hetkestä samalla tavalla nauti, jos samaan aikaan keskittyy kuvaamaan. Ehkä olisikin pitänyt olla kuvaaja mukana :) Voi miten kaipaakaan jäällä tehtyjä lenkkejä lapinkoiran kanssa.

    VastaaPoista
  6. Tosta taulusta tulee taas NIIN hieno! Sä oot kyllä sellanen taiteellinen monilahjakkuus!

    Ja toi ylin kuva on super hauska, kun koirat makoilee siinä niin symmetrisen näköisesti, hih!

    Ps. Voisikohan taulusta tehdä myös koiraversion..hmm

    VastaaPoista
  7. Anonyymi, jäällä koirien kanssa tehdyt lenkit hakevat kyllä vertaistaan. Se hiljaisuus, tila ja jäätyneen meren tuoksu. Voi huokaus...

    annamari, voi hitsinpimpulat mitä ylisanoja! Kiitos :) Päätin jättää taulusta viimeiset pari työvaihetta kokonaan pois (...), joten se nököttää tuolla pienhenkilön huoneen lattialla valmiina, kuvaa tulossa lähiaikoina.

    Ja joo, meillä muodostetaan aina tollasia koiravalleja askartelevan emännän ympärille. Kato ettei se vaan pääse niiden erikeeppereidensä ja saksiensa kanssa levittäytymään ihan minne sattuu...

    Koiraversio voisi toimiakin! Tauluunhan voisi käyttää mitä tahansa tarpeeksi kevyitä figuureita, itse käytin Schleichin elukoita, joista löytyy länkkäreitäkin :)

    VastaaPoista
  8. No kun rouva nyt vaan on niin taitava, että meinaa ylisanatkin loppua kesken! Syyttää siellä vaan itseään, nih! ;D

    Koiravalli oli just se sana, jota yritin hakea, hihhihhih! Tokihan emännän outojen touhujen rajoittaminen kuuluu jokaisen itseään kunnioittavan koiran toimenkuvaan!

    Fanitan aikalailla juurikin noita Schleichin eläimiä. Olisiko sillä länkkärillä vähän osuutta asiaan..;) Meillä lapsuuskotoa löytyy vaikka mitä elukoita sarjasta ja ne on kaikki kyllä tosi aidon näköisiä. Ja toi sun taulu on vaan niin hauska idea, että en voi kun ihailla!

    VastaaPoista
  9. Koirakoulussa oli kovasti samannäköinen koira kuin teillä. Oikea ystävällinen jättiläinen, siis minähän olen mäykky, joten kaikki näyttävät jättiläisiltä.

    Koda selkeesti matkustaa mielessään...

    VastaaPoista
  10. annamari, juujuu! Meillä rajoitetaan tietty myös esimerkiksi emännän siivoamisia, isännän remontoimisia ja vieraiden lähtemisiä.

    Idea tauluun ei varsinaisesti ollut omani, mutta kiitos nyt kuitenkin ;)

    Myrsky, huskyt taitavat olla koirakoulujen kanta-asiakkaita. Me käytiin Nidon kanssa silloin kun se oli pentu, mutta kouluttajan hermoista huolestuneina jätimme sen sitten kesken...

    Joo, mihin mahtaa matkata? Luulin aluksi, että se istuu tuossa jotta saisi jonkun avaamaan parvekkeen oven. Mutta se istuukin siinä myös silloin, kun ovi on jo auki. Ilmeisesti parvekkeen ovimatto on vaan paras matkustusalusta.

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.