24.8.2011

Oman elämänsä rikollisneron kosto

Loikoilin eilen lapsen ja naispuolisen kummihenkilön kanssa muina naisina olohuoneessa, kun lapsen huoneesta kuului tomera haukahdus. Katsoin kummitätiä, kummitäti katsoi minua.

Mitä hittoa ne tekee.

Kun sitten ryntäsin pääkallopaikalle, löytyi sieltä yksi uhmakkaasti korvat pystyssä minua suoraan silmiin tuijottava siperianhusky suu täynnä jotain vihreää ja yksi todella syyllisen ja kiinnijääneen näköinen siperianhusky valmiina vajoamaan maan rakoon.

Käskytin Nidon pudottamaan saaliinsa lattialle ja poistumaan huoneesta. Se jätti aarteensa ja pinkoi pakoon. Koda pyöri paikalla paniikissa hetken ympyrää, nappasi maasta silmän suuhunsa ja livisti Nidon perään.


Tämä ei ollut pelkkä omaisuusrikos. Tämä oli kosto.


Koirat manikyröitiin, harjattiin ja pestiin eilen illalla ja olin jo aiemmin huomannut, että Nidolle oli jäänyt toimenpiteestä jotain hampaankoloon.

Kostonsa välikappaleeksi se valitsi symbolisesti tietysti ensimmäisen lapselle ostamani lelun, jonka olin löytänyt käsityömessuilta samana päivänä kun olin saanut tietää lapsen sukupuolen.


Lapsen mummi kyllä huomauttikin meillä vieraillessaan tuon vastikään käyttöön ottamani lelukorin olevan "aika kivasti just huskylle sopivalla korkeudella." 

"Joojoo", vastasin silloin äidilleni. "Mut kato kun eihän meidän koirat syö lapsen leluja."


En tavoittanut vielä yöunillaan olevaa pääsyyllistä kommentoimaan tapausta.

10 kommenttia:

  1. Voieiii! Ja tietysti se ensimmäinen lelu, tosi ikävä juttu.. Voin kyllä kuvitella sen tapituksen, mikä sua oli vastassa siellä huoneessa :D

    VastaaPoista
  2. ihanan dramaattinen teksti, voin niin samaistua! nimittäin samankaltanen juttu kävi meidän dogin kanssa yksi päivä. oltiin matkalla meikäläisen kotiin ystävän kanssa ja menin kehumaan, kuinka hieno juttu on, että bea-neiti on päässyt alkuaikojen löytökoirille yleisestä eroahdistuksesta eroon. siinähän sitten avasin oven ja huomasin, että miehen uudenkarheat converset, yksi kirpparille lähtevä tyyny ja lehtiroskis oli silputtu ympäri olohuoneen lattiaa. sitten muistin, että meillä oli tehty samankaltaisia kidutustoimenpiteitä (eli furminointia ja kynsienleikkuuta) juuri ennen kuin neiti jätetään kotiin yksikseen. priceless. :)

    VastaaPoista
  3. Muhmu, onneksi ipana on vielä niin pieni, ettei ehtinyt tätä historiallista ensimmäistä äidin ostamaa lelua tavatakaan. Sitten olisi ihan oikeasti harmittanut, jos lelunmurhaaminen olisi tapahtunut tossa muutaman vuoden päästä...
    Siitä tapituksesta olisi niin pitänyt saada kuva! Sellanen "Ähhähhähhää, kuka leikkaa kenen kynsiä nyt, ämmä!"

    Tuutikki, en kyllä tajua, mikä meidän (siis teidän ja meidän) koiria noissa puunausjutuissa ketuttaa. Toisaalta oon miettinyt, että vaikka muuta väitetään, kynsienleikkuu oikeasti tuntuu varmaan aika inhottavalta. Se kynsi on kuitenkin niin kovaa ja paksua, että luulen, että sen leikkaaminen tuntuu kyllä siinä kynnen ihon alle jäävässä osassa. Nidon loukkaantumisen taustalla on ehkä sekin, että noi puunaustilanteet on meillä aika... hermostuttavia. Tehdään ne aina linjastona niin, että toinen leikkaa toisen kynsiä kun toinen harjaa toista, ja sitten vaihdetaan koiria. Kodahan mielellään kiljuu koko toimituksen ajan, eikä se varmaan ainakaan rauhoita Nidon fiilistä :D

    Eikä ole muuten ihan ensimmäinen kerta täälläkään, kun on just päässyt kehaisemasta koiriaan, ja sitten käy jotain...

    VastaaPoista
  4. Jospa juoksuttaisit riittävästi asfaltilla niin kynnet pysyisivät ihan siinä sivussa kunnossa...
    Muuten kosto on suloinen....
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
  5. hahah, koda THE joukkohysterian luoja. :D ihania talentteja näillä teidän tyypeillä! ja toisaalta totta puhut, ei se nyt kovin nautinnollista voi olla. ainakin saa hyvät naurut näistä kostopuuhista, sen jälkeen kun kustakin järkytyksestä on selvitty siis.

    VastaaPoista
  6. Anonyymi, eivät hioudu kynnet asvaltillakaan lyhyiksi ;) Pitäisi juoksuttaa niitä kuulemma enemmän hiekalla, että hioutuisivat.

    Tuutikki, joo, Koda saa kyllä halutessaan tilanteeseen kuin tilanteeseen sellaista maailmanlopun ensihetkien tuntua. Oma moka, se on pentuna tullut aina Nidon perässä, niin ei ole joutunut itse kohtaamaan tilanteita oman rohkeutensa varassa. Olin eilen sen kanssa kokeiluluontoisesti hississä, kun käytiin kyläilemässä. Ylös JA alas. Tuijotti molemmat matkat peiliä ja ULVOI. Tuli aika tiivis tunnelma pieneen hissiin.

    VastaaPoista
  7. Anteeksi, en voinut olla nauramatta ääneen kun luin tekstin. Vaikka tapaus onkin draaginen ja voin kuvitella, kuinka sinua harmittaa.

    VastaaPoista
  8. Voi muistan miten mun koiralla oli nuorena kuonokoppa ja hoitolassa käytiin kynnet leikkauttamassa. Sillä meinas pullistua silmät päästä ja ne oli aivan täynnä punaisia verisuonia. Leikkaajakin sanoi, että joillain koirilla on verisuonia katkennut.

    VastaaPoista
  9. Meidän koirat tuhoo aina kaiken missä on pehmustetta sisällä, huippukeksintö on lelut missä ei oo täytteitä, vaikkakin niissä on se vinkuosuus, mikä kyllä purraan lelun sisältä pois :D

    On muuten ihana lukea sun blogia, hienoja kuvia ja hassuja sattumuksia :)

    VastaaPoista
  10. Lota ja Tuisku, saat anteeksi ;) Enemmän tää muakin on naurattanut kuin harmittanut. Eniten ehkä just ton Nidon silmittömän röyhkeyden takia :D

    Anonyymi, joo, en kyllä monesta kynsienleikkuuta sietävästä koirasta ole kuullut. Näistä kolmesta koirasta, joiden kasvattamiseen olen jotenkin osallistunut elämäni aikana, Ronja (joka on siis 7-kiloinen länsiylämaanterrieri) on kynsienleikkuun suhteen ylivoimaisesti hankalin. Jos leikkaaja on sille tuttu ihminen, se teeskentelee taistelevansa hengestään. Ventovieraan hoitajan, lääkärin tai trimmaajan käsittelyssä vanharouva kuulemma ojentaa tassujaan kynsienleikkuun helpottamiseksi.

    ezzi, meillä Koda tuhoaa kaiken pehmustetun, Nido yleensä vaan leikkii niillä itsekseen. Tämä nimenomainen lelu taisi olla jotenkin ylivoimainen vastustettava Nidollekin siksi, että se oli käsin huovutettu, eli tavallaan pumpulia ulkopuoleltakin :D
    Ja kiitos, kiva tietää, että luet :)

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.