5.8.2011

Tilannekatsaus

Olen tehnyt alennusmyyntilöytöjä. Se on sikäli sekä yllättävää että luonnotonta, etten koskaan käy alennusmyynneissä (ja sitten kuitenkin kiukuttelen siitä, miksi kaikki muut tekevät alennusmyyntilöytöjä paitsi minä).

Löytö nro 1: kirjatuet.
Hinta: n. 20€/pari. 


Olen lukenut ja keräillyt kirjoja melkein kaksikymmentä vuotta, enkä ole ennen omistanut kunnon kirjatukia. Kunnon kirjatuki on siis mielestäni sellainen, joka pitää kirjat pelkällä painollaan pystyssä. Ja näyttää kivalta. Eikä ole aiheeltaan mitään hassua. Koska lukeminen on vakava ja totinen asia.

Löytö: asia, johon voi laittaa asioita (kaksi eri kokoa).
Hinta: n. 2€/kpl.



Ostin kaksi sinkkipurkkia keittiöön yllättäen ilmestyneitä yrttiruukkuja varten. Kotona kuulin, että ne yrttiruukut olivatkin vain kertaluontoinen kokeilu. Aha. Otin purkeista sydänkoristeiset sangat pois ja täytin toisen tuteilla ja muilla kädenulottuville tarvittavilla viihdykkeillä. Purkit ovat (ehkä) Lyhtytalon,  takana näkyvä mortteli on (varmasti) Kokkipuodin.

Muita uutisia:

Kun saapuu syys, on vaihdettava asianmukaiseen väritykseen. Huomasin taannoin lenkillä, että Koda on muuttanut häntänsä punaiseksi.




Pidän ratkaisua muuten mustavalkoisen linjan huomioiden erikoisena, mutta toisaalta häntä sopii hyvin yhteen vaaleanpunaisen nenän kanssa. Ja kyllä meillä saa pukeutua just niin kuin lystää. Paitsi että laumanjohtajan on pukeuduttava just niin kuin käsketään, muuten se kulkisi kaiken kansan katseltavana esimerkiksi pelkkiin boksereihin, urheilusukkiin ja sandaaleihin sonnustautuneena.

Lapsi on oppinut yhden tärkeän ja yhden epäolennaisen taidon. Se tärkeä on tarttuminen.


Mieluisimpia tarttumisenkohteita ovat: oma naama, omat kädet, äidin (pitkät ja takkuiset) hiukset ja isin (suuri) nenä. Tarttumistoiminnassa olennaista on, että käsi on ensin sotkettava tahmeaan kuolaan hyvän pidon takaamiseksi. Kuvaushetkellä ei houkutteluista huolimatta tehnyt mieli tarttua mihinkään, kun oli keskityttävä naaman edessä raksuttavaan objektiiviin. 

Se epäolennainen taito on kurlaaminen. En tiedä, mihin pienhenkilö on suunnitellut taitoa käyttävänsä, mutta hän on itse osaamisestaan varsin innoissaan. Kurlaaminen kuulostaa flirttailevalta pululta ja sillä ilmaistaan ainakin ärtymystä, innostusta, kiinnostusta ja uneliaisuutta. Tätä kirjoittaessani kurlataan ihailevaan sävyyn kattolampulle.

4 kommenttia:

  1. Ehkä maailman söpöin kuva pikku kurlaajasta! ♥

    Aika kylmästi muuten luokittelit heti uuden taidon epäolennaiseksi! Hänhän saattaa opiskella esimerkiksi sepelkyyhkyn roolia varten johonkin maailmankuuluun oopperaan. Ja sitten te ylpeät vanhemmat kerrotte lehditötilaisuudessa, että "juu, hän aloitti harjoittelun jo hyvinkin nuorena"! ;))

    Ps. Tilannekatsaus Ronjan kuulumisista olisi myös asiallista toteuttaa melko pikaisella aikataululla. Nim. Ronja fani

    Pps. Kirjatuet on HIENOT!!

    VastaaPoista
  2. Munkin mustalla koiralla oli syksyisin kuparinpunaista hännässä <3

    VastaaPoista
  3. Ihania kuulumisia hullunkurisesta perheestä! T: Kiljuset

    VastaaPoista
  4. annamari, no kato mä olen näin ahdasmielinen, että arvostan vaan niitä perinteisesti arvostettuja taiteenlajeja, kuten operettilaulantaa, balettitanssia ja akvarellimaalausta. Ronjasta kuuluu heti, kun sen seuraavan kerran nään, lupaan! Näin sen viimeksi viime viikolla, kun käytiin hakemassa Ronjan residenssistä peräkärryn kanssa yksi pesukone. Ronja valvoi pesukoneen siirtämistä tarkasti vierestä. Ilmeni siis, että peräkärryt ovat sen mielestä ehkä ihan ok, pakettiautojahan se ei siedä eikä suvaitse missään tilanteessa.

    Anonyymi, jaaha, muitakin, jotka on tarkkoja tyylistään. Täytyykin tarkkailla, että häviääkö tämä punasteleminen ruskan päätyttyä, vai vedetäänkö meillä joulunpunaiset samaan syssyyn.

    Satsu, Hölmöläiset kiittää!

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.