9.4.2011

Sorsan turmio

Tästä on ollut puhetta aiemminkin, mutta Kodahan pitää vain kahdenlaisista leikeistä:
1) sellaisista, joissa juostaan päättömästi
2) sellaisista, joissa tuhotaan jotain (ja mahdollisuuksien mukaan juostaan samalla päättömästi).

Ensimmäisen harrastamista on ilmeisistä syistä jouduttu rajoittamaan näin sisätiloissa, mutta ulkona toki pääsee olemaan päätön.

Sisätiloissa Kodan viihdyttäminen on sen sijaan todella haastavaa. Koda on valtavan kiinnostunut kaikesta, mitä ihmiset tekevät itsekseen ja keskenään, joten se ei tylsisty helposti. Mutta se ei pidä siitä, että ihmiset osallistuvat sen leikkeihin. Leluilla se taas ei osaa leikkiä mitään muuta kuin tuhoamista, joten mikäli typerät ihmiset ovat ostaneet pelkästään typeriä täyskumisia leluja, se ei keksi niille mitään käyttöä, eikä siten leikikään mitään.

Vaikka Koda ei havaintojemme mukaan lelujen palasia nielekään, emme varmuuden vuoksi kuitenkaan pidä kotona leluja, joita se voisi meidän poissaollessamme tuhota. Olemme ratkaisseet pulmallisen leluttomuustilanteen niin, että ostamme sille aina välillä leluja, jotka se saa sitten kahden ihmisen valvonnassa tuhota rauhassa.

Tänään Hulluilta Päiviltä tarttui mukaan jotain, jonka pakkauksessa luki "...designed to give you hours of fun with your pet." Mahtavaa, äkkiä kassan kautta kotiin.


Kyseessä oli siis vesileikkeihin tarkoitettu sorsa. Vaatimuksena kaikille Kodalle tuhottavaksi annettaville leluille on, että niiden pinnalla ei saa olla mitään nanosekunnissa irtoavaa kuten karvaa tai muovisilmiä, eivätkä ne saa sisältää pumpulia (ei muuten, mutta se siivoaminen...). Sen takia päädymme usein vesileluihin.



Otin aikaa. Kodalta kesti viitisen minuuttia päästä käsiksi lelun sisälle piilotettuun tennispalloon.


Pallosta käytiin lyhyt debatti, joka sisälsi paljon päätöntä juoksemista ja tuoleihin ja maalaustelineeseen (jolla oli tietysti maalaus kuivumassa) törmäilyä. Samalla tuli kerrattua sekin, miksi meillä ei todellakaan ole tennispalloja.


Kun palloilu törkeästi kiellettiin ja sorsakin oli jo reikäinen, loppui kiinnostuskin. Pitänee siis myöhemmin käydä harrastamassa sitä päätöntä juoksentelua jossain tuolien ja telineiden ulottumattomissa.

P.S.
Hyvät uutiset: muistettiin kerrankin madottaa koirat järkevään aikaan, eli lumien alettua sulaa.
Huonot uutiset: ei muistettu, että matolääkkeiden huolimaton jakaminen voi aiheuttaa saajissaan pahoinvointia. Vähällä selvittiin, mutta seuraavalla kerralla luetaan kyllä tarkemmin se lääkepurkin kylkiteksti.

P.P.S.
Joo, laumassa on edelleen vain neljä jäsentä, joista yksi muita merkittävästi pulleampi, turhautuneempi ja vaappuvaisempi. En ehkä itsekään haluaisi poistua paikasta, jossa safka tarjoillaan suoraan mahaan ja päivät pitkät saa kellua lämpimässä vedessä, mutta silti.

6 kommenttia:

  1. Hei!
    Niin ahkera poika!
    Ja niin kaunis!
    Kevätterveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
  2. Joo, se on aina ollut oikea pieni työmyyrä :) Kiitos!

    VastaaPoista
  3. Tuhoaminen ja maalaustelineitä päin juokseminen kuulostaa niin paljon hauskemmalta, kun oma asunto ja omaisuus eivät ole kohteena. Täällä on tällä viikolla tehty käytännön kokeita, kauanko herkullisella tiskirätillä kestää vaeltaa kultaisennoutajan suoliston läpi... Hyvä, kun tuli muistutus matolääkkeistä!

    VastaaPoista
  4. Haha Satsu, samat sanat - täällä päässä vähän hihityttää tiskirätin suuri seikkailu suolistoon, mutta teitä ei tainnut pahemmin naurattaa. Kauanko sillä muuten kesti?

    Herttoniemen Hertan seinällä on mahtava röntgenkuva potilaasta, joka oli muistaakseni noutaja hänkin. Siinä näkyy aivan selvästi pieni suolistossa myöskin seikkaileva sarvikuono, joka on saatu hyllylle kuvan viereen muistoksi.

    VastaaPoista
  5. Tänään kerättiin kakkapussin täytteeksi tiskirätti... ELi 5 vuorokautta :)

    VastaaPoista
  6. Voi ei... :D En ole koskaan oikein osannut perustella kellekään järkevästi sitä, että meillä ei ole tiskirättiä. Aion jatkossa käyttää tätä verukkeena.

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.