11.4.2011

Apu ei taaskaan kelpaa

Parvekelaseja pestään ja kaikki haluavat osallistua - tunkemalla pesijän ja lasien väliin, ramppaamalla sisään ja ulos ovesta, intoutumalla painimaan vesiämpärin vieressä, hyppimällä parvekekalusteiden päällä... Pesijän työrauhan takaamiseksi innokkaat osallistujat on siis suljettava oven taakse, josta voi sitten dramaattisesti vikistä surkeaa kohtaloaan.


Koska siis, onhan tämä nyt aivan sietämättömän epäreilua.


7 kommenttia:

  1. Hei!
    On se kumma, että apu ei kelpaa!
    Puutarhassahan tuollainen poika olisi mainio kaveri kuoppia kaivamaan istutuksille.
    Niin innokas ja auttavainen ja osallistuva.
    Lainaisin...
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
  2. moi,

    siis törkeetä! äidin ja isin pikku apulainen suljetaan vaan surutta oven taakse :) voi nido, miten söpö olet <3 ja kodalle samat sanat edelliseen postaukseen <3

    ja mammalle kovasti tsemppiä loppuvaappumiseen :)

    minna

    VastaaPoista
  3. Anonyymi, sattuipas sopivasti! Nido on nimittäin varsin kokenut viherpeukalo. Ei tarvita kuin 10 sekuntia rauhassa anopin kukkapenkin kanssa, ja voilá.

    minna, nii, aattele miten julmaa! Siitä vaan ovi nenän edestä kiinni ja sit tullaan vielä kameran kanssa räpsimään ja naureskelemaan.

    Kiitän tsempeistä, ei pitäisi olla montaa päivää jäljellä :)

    VastaaPoista
  4. Siis niin mahtavia otuksia teidän koirat :) oikeen piti koko blogi katsoa läpi kun niin kivasti on tehty (suosikkeihin myös lisätty)! Ja miten upea koti teillä on! Itsellä kokemusta pienistä koirista, joten mukava lukea hieman isompien "vauvojen" arjesta! Ja onnea myös tulevasta vauvasta :)

    VastaaPoista
  5. Vauvat kiittävät - niin karvaiset kuin karvattomatkin :) Ja kiitos kotikehuista myös! On välillä aikamoista luonnonvoimien uhmaamista harrastaa ja intoilla sisustamisesta, kun samassa kämpässä asuu kaksi suurta koiraa. Odotan mielenkiinnolla sitä, miten yhtälöä täydentää hedelmäsoseilla ja vahaliiduilla itseään ilmaiseva pienihminen, ja pitääkö mun kenties vaihtaa harrastukseni esim. ristipistotöihin.

    VastaaPoista
  6. Sama kotia kehuva anonyymi14. huhtikuuta 2011 klo 15.07

    Joo todellakin koirat/lapset ja sisustus ei ole ehkä parhain yhdistelmä, mutta minkäs teet kun molempia rakastaa niin suunnattomasti. Sisustuksesta mieleeni juolahti kun löysin tässä jokusen aikaa sitten maailman ihanimman magneetin jossa on teksi "koirat eivät ole koko elämämme, mutta ne tekevät elämästämme kokonaisen", tottahan se on.
    Onneksi vauveli ei vielä hetkeen ainakaan pääse sotkemaan hienoja sisustuksia, mutta aika toki menee varmaankin kuin siivillä pienen vauvan ja karvakorvien kanssa !

    VastaaPoista
  7. Toisaalta ajattelen asian jotenkin niin, että elämän kuuluukin näkyä kodissa, että kaiken saa kyllä sotkea. En lähde uhmaamaan kohtaloa ostelemalla jotain herkästi särkyviä antiikkivaaseja nurkkiin seisomaan, ja tekstiileiksi valitsen niin sohviin kuin mattoihinkin vain sellaista, jonka voin itse pestä. Ehkä ne vahaliidunjäljet seinissäkin ovat vaan asennoitumiskysymyksiä ;)

    Tosin tota viimeistä lausetta ei saa sitten käyttää mua vastaan siinä vaiheessa, kun tilitän tänne jostain kaksivuotiaan olkkarin seinälle loihtimasta reliefistä :D

    Ja magneetin teksti on kyllä niin totta kuin olla ja voi :) Tassujen rapina parketilla ja kirsujen tuhina yössä ovat asioita, joita ilman en voisi kuvitellakaan enää eläväni.

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.