24.2.2011

Muistot kansiin

Siltä varalta, että joku muukin kärsii etenevän kevään aiheuttamasta kroonisesta puuhailuvimmasta ja kaikki kaapit on jo siivottu, olisi jaossa askarteluidea, joka oikeastaan on tämän bloginkin taustalla.

Olen aina pitänyt eläimistä ja selaillut innostuneena menneiden vuosikymmenten kuvia, joissa näkyy vanhempieni ja isovanhempieni elämissä vaikuttaneita eläimiä. Olen halunnut tietää niistä hirveästi - nimien lisäksi sen, minkälaisia ne olivat, minkälaista niiden kanssa oli olla, mistä ne pitivät...

Mutta kun noiden kauas menneisyyteen jääneiden ystävien kanssa vietetyistä viimeisistä hetkistä on jo aikaa useampia kymmeniä vuosia, eivät nimetkään välttämättä muistu enää mieleen. Pian sen jälkeen kun Ronja oli tullut meille, päätin, etten aio jättää elämäni eläinten muistoa oman, dementiaan ilmeisen taipuvaisen muistini varaan. Halusin, että omat lapseni voisivat halutessaan tutustua niihin valloittaviin persooniin, joiden kanssa olen parhaat vuoteni viettänyt.


Ratkaisu ongelmaan on nykyään arkistoituna kirjahyllyyn, Mozartin ja Jane Austenin arvokkaaseen seuraan.




Kotikutoisen valokuvakirjan idea on lyhyesti se, että valitsen siihen hassuja tai herkkiä valokuvia, jotka mielestäni parhaiten kuvastavat kunkin koiran suurta persoonaa, kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Kirja etenee kronologisesti ja jokaisesta koirasta on esittelysivu, jossa on ensimmäisten pentukuvien lisäksi koiran kennelnimi, kutsumanimi, syntymäaika sekä lyhyt kuvaus siitä, miten otus on meille päätynyt. Kuvassa yllä teini-ikäiset koipeni ja parin kuukauden ikäinen Nido.




Pahoittelen salaperäisiä kuvakulmia ja leikkauksia. Olen liittänyt useimpiin kuviin kuvatekstin, joita en mustasukkaisuuksissani halua jakaa kaiken kansan kanssa. 

Pyrin päivittämään kirjaa mahdollisimman usein. Olen onnistunut siinä niinkin hyvin, että pari viikonloppua sitten kaksi vuotta täyttänyt Koda pääsi kirjan sivuille vasta vuodenvaihteessa. Mutta kyllä tämän valokuvakirjan ylläpitäminen on ainakin tsiljoona kertaa mieluisampaa puuhaa kuin joidenkin lanzarotekuvien tunkeminen albumeihin.

Mikäli joku inspiroitui, samoja kirjoja myy ainakin Stockmann, myös valkoisena ja suojasivuisena versiona. Noita muka-näppäriä kulmateippejä on metsästetty Tiimarista. 

Kirjan ensimmäiselle sivulle valitsemani sitaatti on puolestaan ranskalaisen vallankumousvaikuttajan (jonka nimi taisikin muuten olla Marie-Jeanne, mutta mitäs pienistä...) suusta.

1 kommentti:

  1. kiitos!
    Sinulla on niin kivat ja taitavat sivut.
    Jo odottelinkin.
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.