3.5.2010

Pelkokerroin

Tarkoituksenani oli kirjoittaa pitkä ja seikkaperäinen sepustus sattuneesta, mutta tyydyn lyhyempään versioon.

Koko vappu vietettiin ulkoillen ja urheillen ja samalla linjalla jatkettiin eilen Koirasaaressa. Nido pääsi aidan toiselle puolelle venesatamaan karkuun hetkeksi, se oli pois silmistämme korkeintaan minuutin.

Parin tunnin päästä kotona huomattiin, että se ei pysty nousemaan jaloilleen. Takajalat eivät kantaneet, se nuokkui, horjahteli seisoessaan ja vaikutti menevän välillä tajuttomaksi. Koda vietiin äkkiä perheelle hoitoon. Nido piti kantaa eläinsairaalaan, päästiin päivystysjonon ohi huolestuneiden katseiden saattelemana.

Aamukahdelta pääsimme viiden tunnin odottelun, testaamisen ja neuvottomien lääkärien jälkeen kotiin lihasrelaksanteilla ja kipulääkkeillä kyllästetyn koiran kanssa. Nido vinkui koko yön, rapsutin sen uneen joka inahduksen jälkeen.

Aamulla pääsin kyydillä luennolle ja laumanjohtaja vei Nidon neurologille Viikin eläinsairaalaan, jonka julistan täten maailman parhaimmaksi paikaksi (päivystys on helsinkiläisiä, espoolaisia, kauniaislaisia ja kirkkonummilaisia varten, mutta ajan varaamalla kaikki pääsevät hoitoon, esimerkiksi juuri neurologille). Lopulta ihmeelliset oireet selittyivät röntgenissä, jossa vatsalaukussa näkyi lintua suuremman eläimen luita ja selän alimpien nikamien välissä luupiikki. Jälkimmäinen on vaaraton, mutta ilmeisesti aiheuttanut osan oireista muutenkin kipeän sisuskaluston seurauksena.

Kuuden kakkoshädän ja parin vesilitran jälkeen Nido on kuin ihmeen kaupalla lähes entisensä.

Nyt en osaa muuta kuin olla hiljaa onnellinen hehkuvan auringonlaskun valoon sängylle nukahtaneesta susimöykystä. Ja niistä Nidolle ja meille voimia toivottaneista viesteistä ja ajatuksista, joita ystäviltä (ja useammalta valppaalta Suden hetken lukijalta!) eilen saatiin. Kiitos.


Ihmisluonnolle on tyypillistä olettaa, että onnettomuudet, sairaudet ja pahat sattumukset eivät satu juuri minun kohdalleni. Tiedättehän, vaikka suurin osa tupakanpolttajista sairastuu, koko ikänsä tupakoineet ovat aina yhtä yllättyneitä syöpädiagnoosistaan. Ehkä kyse on jonkinnäköisestä defenssimekanismista, joka auttaa selviytymään. Vähän sama juttu kuin se, että aina syödessään ei ajattele Afrikan nälkäänäkeviä, ja että koko maailman kuudesta miljardista ihmisestä vain lähimpien parinkymmenen asiat kiinnostavat oikeasti

Jos joku on varmaa, niin se, että en koko lopun elämäni aikana jätä enää mitään sattuman varaan, mitä tulee pienten lasten ja koirien - siis heidän, jotka eivät voi kertoa kivustaan itse - terveyteen. Särkylääkettä löytyi eilen pahimman hädän ja huolen hetkellä kaapista, mutta sieltä pitäisi löytyä myös ainakin tankoparsaa, hiilitabletteja ja kyypakkaus. 

Seuraava kerta tulee, mutta silloin olemme valmistautuneita. Olkaa tekin.

3 kommenttia:

  1. Ihanaa kuulla, että Nido voi jo paremmin! Noi tollaset 'pelkokertoimet' on vähän liian jännittäviä! Koirat on niin ihania ja sitten ne rupeaa sairaiksi ja niistä ei ole kuin surua ja huolta. Ja silti ne vaan edelleen on niin ihania ja niitä ilman ei osaa olla. Ü

    Joo ja todella allekirjoitan perusoletuksen siitä, että eihän meidän koirille voi sattua mitään... No, kyllähän sitä todella kaikkea sattuu ja Viikki on kyllä loisto paikka! Onneksi sieltä nytkin avun saitte. Voikaa hyvin koko lauma ja erityis-rapusutukset tietty Nidolle. Ü

    VastaaPoista
  2. Hyvä, että selvisitte säikähdyksellä! Tankoparsa?

    VastaaPoista
  3. Joo annamari, vähän liian jännäksi kyllä meni...

    Satsu, kiitos :) Ja mitä tankoparsaan tulee, en tajua oikein itsekään :D Oon kuullut aikaisemminkin, että koiralle pitäisi syöttää tankoparsaa, jos se syö esimerkiksi lasinsiruja tms. muuta vastaavaa sisäelimille rakenteensa takia vaarallista tavaraa. En ole kiinnittänyt asiaan aiemmin oikein mitään huomiota, kun ei ole ollut tällaista tilannetta koskaan ennen. Nyt sitten lääkäri suositteli syöttämään sitä Nidolle vielä varmuuden vuoksi, joten haettiin sitä säilykkeinä parikin purkkia ja pistettiin poika mutustamaan.

    Lauman sisäisissä pohdinoissa tankoparsan tehon salaisuudesta on vaihtelevia käsityksiä. Itse uskon sen toimivan kodin putkimiehen tavoin: että se saa vatsan toimimaan ja jotenkin hellävaraisesti rassaa "putkiston" vierasesineistä puhtaaksi. Mies taas epäilee tankoparsan suuren tärkkelyspitoisuuden olevan jotenkin avainasemassa.

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.